Lauantain pitkä:Eräs brittirockin tuntemattomammista klassikoista

Wishbone Ash on englantilainen, vuonna 1969 perustettu rockyhtye, jonka suurin suosio kesti 70-luvun puoliväliin saakka. Sen suosituimpia pitkäsoittoja olivat yhtyeen nimeä kantanut ja vuonna 1970 ilmestynyt debyytti, vuoden 1971 Pilgrimage, vuonna 1972 julkaistu klassikkoalbumi Argus, vuoden 1974 There's the Rub ja vuonna 1976 ilmestynyt New England. Kyseessä on yksi ensimmäisistä tuplakitarointia hyödyntäneistä rockyhtyeistä. Esimerkiksi Rolling Stonen äänestyksessä yhtyeen keppimiehet Andy Powell ja Ted Turner onkin nimetty 20 kaikkien aikojen parhaan kitaristin joukkoon. Vuonna 1972 Melody Maker kuvasi kaksikon työskentelyä kiinnostavimmaksi kitaratiimiksi sitten Jeff Beckin ja Jimmy Pagen aikaisen The Yardbirdsin. Wishbone Ash syntyi vuonna 1969 Torquayssa, Devonissa The Empty Vessels -nimisen trion raunioille. Sen oli perustanut vuonna 1963 myös Wishbone Ashin perustajajäsenenä toiminut basisti/vokalisti Martin Turner. Rumpali Steve Upton oli tullut mukaan vuonna 1966 ja Wishbone Ashin kokoonpanon täydensivät kitaristi/solistit Powell ja Turner. Alkuvuodesta 1970 yhtye toimi lämmittelijänä Deep Purplelle ja yhtyeen kitaristi Ritchie Blackmore suositteli Wishbone Ashia tuottaja Derek Lawrencelle ja auttoi yhtyettä solmimaan levytyssopimuksen Decca/MCA Recordsin kanssa. Vuonna 1972 julkaistu Argus oli yhtyeen lopullinen läpimurto. Se nousi kolmanneksi brittilistalla ja Soundsin lukijat äänestivät kyseisen pitkäsoiton vuoden parhaaksi rockalbumiksi. Yhtyeen konsertit saivat osakseen kiitosta ja se keikkaili ympäri maailmaa. Vuonna 1973 ilmestynyt albumi Wishbone Four oli ensimmäinen yhtyeen itsensä tuottama ja saman vuoden lopussa ilmestyi tuplakonserttitaltiointi Live Dates. Turner lähti yhtyeestä vuonna 1974 ja hänet korvasi Laurie Wisefield.

Vuonna 1976 ilmestynyt pitkäsoitto Locked In oli Tom Dowdin tuottama ja softrockia edustaneen albumin jälkeen yhtye keikkaili line upilla, jossa oli mukana kosketinsoittaja. Vuonna 1977 ilmestynyt Front Page News oli Wishbone Ashin siltä erää viimeinen Yhdysvalloissa äänitetty albumi. Työstettyään vuosien ajan kokeellisia pitkäsoittoja Wishbone Ash palasi juurilleen vuonna 1978 ilmestyneellä albumilla No Smoke without Fire. Kyseessä oli ensimmäinen Derek Lawrencen tuottama albumi sitten vuoden 1972 klassikkolevyn Argus. Yhtye jatkoi kriitikoiden suosion saavuttaneiden ja myös kaupallisesti hyvin menestyneiden albumien julkaisua vuoteen 1980 saakka. Tuolloin ilmestyi pitkäsoitto Just Testing, jota Wishbone Ash oli työstänyt puolen vuoden ajan. Familysta, King Crimsonista, Uriah Heepistä ja Roxy Musicista tutuksi tullut basisti John Wetton oli mukana vuoden 1981 pitkäsoitolla Number the Brave. Hän palasi kuitenkin 80-luvun alun superyhtyeeseen Asia ja albumin tiimoilta tehdylle kiertueelle tilalle tuli etenkin David Bowien Spiders-yhtyeestä ja  Uriah Heepistä tuttu Trevor Bolder ja mukana oli myös taustalaulaja Claire Hamill, joka oli osallistunut kahden viimeisimmän Wishbone Ashin pitkäsoiton levytykseen. Hänen lähdettyään Wishbone Ash kokeili kykyjään heavymetallin parissa albumilla Twin Barrels Burning. Bolder palasi Heepiin vuonna 1983. Hänet korvasi Trapezesta tuttu basisti/laulaja Mervyn Spence. Heavytyyliä jatkoi vuonna 1985 ilmestynyt pitkäsoitto Raw to the Bone. Wisefield lähti yhtyeestä samaisena vuonna. Myöhemmin hän työskenteli esimerkiksi Tina Turnerin ja Joe Cockerin kanssa.  Kahta vuotta myöhemmin yhtyeen originaali line up palasi yhteen ja levytti useamman pitkäsoiton; Nouveau Calls, Here to Hear ja Strange Affair, kunnes Upton lähti yhtyeestä vuonna 1990. Martin Turnerin lähdettyä yhtye julkaisi pitkäsoiton Ash Live in Chicago vuonna 1991 ja kahta vuotta myöhemmin oli Ted Turnerin vuoro poistua.

 Vuonna 2000 kokoonpano, jossa Andy Powell oli ainoa originaalijäsen, julkaisi klassikoista ja uusista kappaleista koostuneen akustisen albumin Bare Bones ja juhlisti 30-vuotista taivaltaan kiertueella. Vuonna 2001 kitaristi Mark Birchin tilalle tuli Ben Granfelt. Yhtye keikkaili tiiviisti ja seuraavana vuonna ilmestyi albumi Bona Fide. Vuonna 2003 vuorossa oli maailmankiertue Savoy Brownin kanssa ja Amerikassa Wishbone Ash soitti suurimmille yleisöilleen sitten 80-luvun. Ben Granfelt jätti yhtyeen seuraavana vuonna keskittyäkseen soolouraansa ja tilalle tuli hänen mentorinsa Muddy Manninen. Loppuvuodesta 2006 ilmestyi albumi Clan Destiny. Seuraavana vuonna pitkäaikainen rumpali Glen Weston jätti yhtyeen. Tilalle saatiin esimerkiksi King Crimsonin viulistin David Crossin kanssa yhteistyötä tehnyt Joe Crabtree. Loppuvuodesta 2007 ilmestyi pitkäsoitto Power of Eternity. Sen seuraaja, hyvän vastaanoton saavuttanut Elegant Stealth ilmestyi marraskuussa 2011. Kyseessä oli ensi  kerta sitten vuoden 1989, jolloin muuttumattomana pysynyt Wishbone Ashin kokoonpano julkaisi kaksi pitkäsoittoa. Helmikuussa 2014 ilmestyi  yhtyeen viimeisin albumi Blue Horizon. Kyseessä on Wishbone Ashin pitkäaikaisin kokoonpano, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2007 ja sen basisti Bob Skeat on ollut mukana yhtyeessä vuodesta 1997 lähtien. 16. toukokuuta 2015 Wishbone Ash nauhoitti Metropolis-studioilla vinyylinä julkaistun studiolivealbumin. 21.-23. toukokuuta 2015 yhtye taltioi dvd:n Live in Paris. Andyn poikaa Aynsley Powellia kuultiin ajoittain kitaristina ja perkussionistina. Toukokuussa 2017 pitkäaikaisen Wishbone Ash-diggarin Mark Abrahamsin ilmoitettiin liittyvän yhtyeeseen kitaristiksi. Syyskuussa 2019 Wishbone Ashin ilmoitettiin solmineen levytyssopimuksen Steamhammer/SPV:n kanssa. Helmikuun lopussa 2020 ilmestynyt Coat of Arms oli yhtyeen ensimmäinen studioalbumi kuuteen vuoteen. Sitä oli edeltänyt tammikuun kymmenentenä julkaistu single We Stand as One. Toinen single Back in the Day seurasi helmikuun seitsemäntenä. Joissakin vuoden 2021 kiertueen konserteissa Mike Sturgis otti rumpalina Joe Crabtreen paikan. Helmikuussa 2022 Mike Truscottista tuli Wishbone Ashin virallinen rumpali.