Tiistain tukeva:Rockin merkittävä naispioneeri

20. lokakuuta 1937 syntynyt Wanda Lavonne Jackson on amerikkalainen laulaja, lauluntekijä, pianisti ja kitaristi, jonka suurin suosio ajoittui 50-luvun puolivälistä 60-lukuun. Hän on eräs ensimmäisistä naispuolisista rockin pioneereista, jota on kutsuttu jopa rockabillyn kuningattareksi. Musiikissaan hän on yhdistänyt countrya nopeatempoiseen rockabillyyn ja levyttänyt usein molempia genrejä jopa samojen pitkäsoittojensa eri puolille. Rockabillyn suosion hiivuttua 60-luvulle ehdittäessä Jackson siirtyi puhtaammin countryartistiksi. Sen puitteissa hän saavutti useita singemenestyksiä vuosien 1966 ja 1973 välillä. Niistä mainittakoon Tears Will Be the Chaser for Your Wine, A Woman Lives for Love ja Fancy Satin Pillows. Rockabillyn noustua uudelleen suosioon myös Wanda Jackson on saanut osansa uudesta menestyksestä sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten kyseisen tyylisuunnan diggareiden keskuudessa. Vuonna 2009 hän pääsikin Rock and Roll Hall of Fameen varhaisena tyylisuunnan vaikuttajana. Jackson syntyi Maudissa, Oklahomassa, mutta hän on asunut suuren osan elämästään Oklahoma Cityssä. Wandan isä Tom Robert Jackson, joka oli itse muusikko, osti Wandalle hänen ensimmäisen kitaransa ja rohkaisi tytärtään soittamaan. Spade Cooleyn, Tex Williamsin ja Bob Willsin konsertit jättivät Wandaan lähtemättömän vaikutuksen. Vuonna 1956 hän voitti kykykilpailun ja pääsi tekemään omaa radio-ohjelmaansa. Ammattimaisen uransa Jackson aloitti vielä Capitol Hill High Schoolia käydessään. Hank Thompson kuuli hänen vokalisointiaan paikallisradiossa ja pyysi Wandaa esiintymään yhtyeensä Brazos Valley Boysin kanssa. Jackson levytti muutamia kappaleita Capitol Recordsille. Niiden joukossa oli Thompsonin yhtyeen johtohahmon Billy Grayn kanssa levytetty duetto You Can't Have My Love, joka nousi singleformaatissa kahdeksanneksi countrylistalla vuonna 1954. Capitolin sijasta Jackson solmi levytyssopimuksen Decca Recordsin kanssa.

Jackson aloitti keikkailun high schoolista valmistuttuaan. Hän konsertoi usein Elvis Presleyn kanssa. Presley rohkaisi Wandaa esittämään rockabillya. Jacksonin varhaisista levytyksistä vuonna 1956 ilmestynyt I Gotta Know nousi viidenneksitoista. Hänen 50-luvun levytyksensä olivat Ken Nelsonin tuottamia. Nelson toi levytyksiin mukaan useita keskeisiä sessiomuusikoita, kuten rockabillypianisti Merill Mooren sekä tuolloin melko tuntemattoman Buck Owensin. Ainutlaatuisella laulutyylillään ja nopeatempoisella materiaalillaan Jackson loi osaltaan aikakautensa vaikutusvaltaisimpaan kuulunutta rockmusiikkia. Hänen kyseisen vuosikymmenen levytyksistään Fujiyama Mama nousi Japanissa listakärkeen. Jackson myös konsertoi Japanissa helmi-maaliskuussa 1959. Vuonna 1960 Let's Have A Party oli top 40-menestys. Jacksonin taustayhtyeessä The Party Timersissa vaikuttivat pianisti Big Al Downing ja kitaristi Roy Clark. Countrytyyliä edustaneet Right or Wrong ja In the Middle of a Heartache olivat molemmat top ten-menestyksiä ja niistä ensin mainittu oli Jacksonin itsensä kirjoittama. Myös poplistalla kyseiset kappaleet nousivat neljänkymmenen suosituimman joukkoon. Jacksonin odottamaton menestys sai Capitol Recordsin julkaisemaan pitkäsoittoja, jotka koostuivat hänen 50-luvun tuotannostaan. Vuonna 1960 ilmestyivät Rockin with Vanda ja There's a Party Going on. Vuosina 1961–62 ilmestyneet albumit Right or Wrong ja Wonderful Wanda sisälsivät vuoden 1961 top teniin nousseet countryhitit. Vuonna 1963 ilmestynyt Both Sides of Wanda sisälsi nimensä mukaisesti sekä rockabillya että countrya. Mukana oli muun muassa näkemys Jerry Lee Lewisin klassikkohitistä Whole Lotta Shakin' Going On. 60-luvun puolivälissä Wanda siirtyi traditionaalisen countryn pariin ja saavutti seuraavan kymmenen vuoden aikana sarjan top 40:ään nousseita hittejä.

Vuonna 1965 Capitol Recordsin saksalainen jakelukumppani Electrola kutsui Jackson levyttämään Saksaan. Hänen saksankieliset singlelevytyksensä menestyivät paikallistasolla ja niistä koottiin myös albumi Made in Germany. Jacksonin viimeinen saksankielinen levytys oli vuodelta 1970. Vuosina 1967–68 Jacksonilla oli oma televisioshow’nsa Music Village. 70-luvun alussa hän levytti gospelalbumeita, joista mainittakoon Capitolille levytetty, vuonna 1972 ilmestynyt Praise the Lord. 80-luvun alussa Jackson palasi rockabillyn pariin tyylisuunnan uuden suosion myötä. Hän konsertoi Skandinaviassa, Englannissa ja Saksassa. Vuonna 1984 ilmestynyt Rockabilly Fever oli Jacksonin ensimmäinen rockia sisältänyt albumi yli 20 vuoteen. Jacksonin diggareiksi tunnustautuivat esimerkiksi Cyndi Lauper ja Rosanna Cash.  Jackson levytti duettoja ja teki myös yhteisen Amerikan-kiertueen Rosie Flowersin kanssa. Kyseessä oli Jacksonin ensimmäinen turnee Amerikassa sitten 70-luvun. Vuonna 2001 hän konsertoi Jacksonissa, Tennesseessä The Cadillac Angelsin kanssa. Vuonna 2003 ilmestynyt Heart Trouble oli Jacksonin ensimmäinen pitkäsoitto sitten vuoden 1987. Sillä vierailivat Elvis Costello, The Cramps ja Rosie Flores. Jacksonia haastateltiin Grammyn voittaneeseen kanadalaiseen rockdokumenttiin Rockabilly 514. Vuonna 2008 valmistuneen dokumentin ohjauksesta vastasivat Patricia Chica ja Mike Fawer. Saman vuoden lokakuussa Jackson esiintyi Lontoon Forumilla London Rock N' Roll Festivalilla Jerry Lee Lewisin ja Linda Gail Lewisin kanssa. Vuonna 2011 ilmestynyt ja Jack Whiten kanssa levytetty The Party Ain't Over rikkoi ennätyksen. Jackson oli nimittäin 73-vuotiaana vanhin listoille nousseen albumin työstänyt naisartisti. Vuonna 2008 Jacksonin kappale Fuel of Love oli mukana Guy Ritchien ohjaamassa elokuvassa RockN'Rolla ja myös sen soundtrackillä. Jacksonin 31. pitkäsoitto oli vuonna 2012 ilmestynyt Unfinished Business. Justin Townes Earlen tuottama albumi teki tyylillisesti onnistuneen paluun Jacksonin rockabilly -ja countryjuurille. Kyseessä oli myös 39 vuoteen ensimmäinen artistin pitkäsoitto, joka nousi Billboardin countylistalle.