Torstain terävä:Merkittävä sessiomuusikko

Toinen syyskuuta 1946 syntynyt ja kuudes kesäkuuta 2006 verenpainetautiin menehtynyt William Everett, eli Billy Preston oli amerikkalaismuusikko, jonka tyyli käsitti r&b:n, rockin, soulin, gospelin ja funkin. Erityisesti Hammond-urkujen soittajana Preston oli suorastaan virtuoosi ja hänestä muodostui 60-luvulla varsin keskeinen sessiomuusikko. Prestonia kuultiin esimerkiksi Little Richardin, Sam Cooken, Ray Charlesin ja Beatlesien taustalla. Hän saavutti menestystä myös soolourallaan sellaisilla kappaleilla, kuin That's The Way God Planned It, Outa-Space, Will It Go Round in Circles, Space Race ja Nothing from Nothing. Preston oli mukana kirjoittamassa kappaletta You Are So Beautiful, jolla Joe Cocker saavutti viiden suosituimman joukkoon nousseen hitin. Hän levytti ja esiintyi monien keskeisten artistien kanssa, joista mainittakoon Eric Clapton, George Harrison sekä Rolling Stones. Preston oli mukana Stonesin levyillä vuoden 1971 Sticky Fingersistä vuonna 1976 ilmestyneeseen albumiin Black and Blue. Hän osallistui myös yhtyeen kiertueisiin vuoteen 1977 saakka ja vuoden 1973 turneella hän esiintyi yhtyeineen Mick Taylorin kanssa myös lämmittelijänä ja kyseiseltä rundilta julkaistiin lisäksi livelevy. Billy Preston on ainoa yhtyeen ulkopuolinen muusikko, joka on saanut nimensä Beatlesin levynkansitietoihin. Ykköshitti Get Backin esittäjäksi mainitaan nimittäin The Beatles with Billy Preston. Preston syntyi Houstonissa, Teksasissa. Kolmevuotiaana hän muutti Los Angelesiin. Kymmenvuotiaana Prestonin taidot suoranaisena ihmelapsena pianon soiton osalta olivat tulleet ilmeisiksi ja hän säesti useita keskeisiä gospellaulajia, kuten Mahalia Jacksonia ja James Clevelandia. Vuonna 1962 Preston liittyi urkuriksi Little Richardin yhtyeeseen ja Hampurissa hän tapasi Beatlesit. Seuraavana vuonna Preston toimi urkurina Sam Cooken pitkäsoitolla Night Beat.

Samana vuonna hän julkaisi debyyttilevynsä ja vuonna 1965 ilmestyi albumi The Most Exiting Organ Ever. Vuonna 1967 Preston liittyi Ray Charlesin yhtyeeseen ja monet merkittävät muusikot ilmaisivat kiinnostuksensa työskennellä hänen kanssaan. Ray Charlesin konsertissa Prestonin soittoa kuullut George Harrison toi hänet mukaan Beatlesin Get Back -sessioihin. Prestoniin on viitattu jopa viidentenä Beatlena. Preston oli mukana myös Beatlesin viimeisessä julkisessa esiintymisessä Apple-studion katolla. Abbey Road- albumin kappaleista Preston osallistui I Want You (She's So Heavyn) ja Somethingin levytykseen. Vuonna 1978 Prestonilla oli Kersantti Pippurin rooli Robert Stigwoodin elokuvassa Sergeant Pepper's Lonely Hearts Club Band, joka perustui löyhästi samannimiseen Beatlesin vuoden 1967 klassikkolevyyn. Soundtrackalbumilla Preston lauloi Get Backin. Beatlesin Apple-levy-yhtiölle kiinnitetty Preston julkaisi vuonna 1969 Harrisonin tuottaman albumin That's The Way God Planned It, jonka nimikappale oli hitti Britanniassa. Hän oli mukana useilla Harrisonin 70-luvun soololevyillä alkaen klassikkotriplasta All Things Must Pass ja teki yhteistyötä myös Lennonin ja Starrin kanssa.  Preston siirtyi A&M Recordsin artistiksi ja levytti sille ensiksi albumin I Wrote a Simple Song. Vuonna 1972 julkaistu instrumentaali Outa-Space nousi Billboardin listalla kakkoseksi ja r&b-listalla aina kärkeen. Kappale voitti kyseisenä vuotena myös parhaan instrumentaalikappaleen Grammyn. Kotimaassaan kappale myi yli miljoonan ja sai kultalevyn. Seuraavien vuosien aikana myös Will It Go Round in Circles ja Nothing from Nothing nousivat listakärkeen ja lisäksi Space Race oli listalla neljäntenä.  Vaikka Prestonin yhteistyö Rolling Stonesin kanssa päättyi vuonna 1977 hän oli sessiomuusikkona mukana vielä pitkäsoitoilla Tattoo You (1981) ja Bridges to Babylon (1997).

Prestonin soolouran menestykset alkoivat harveta 80-luvulle siirryttäessä. Uusi sopimus syntyi Motown Recordsin kanssa ja Syreeta Wrightin kanssa vuonna 1980 levytetty balladi With You I'm Born Again nousi Yhdysvalloissa neljänneksi. Preston keskittyi sessiomuusikon töihin ja toimi musiikillisena johtajana David Brennerin talk showssa Nightlife vuosina 1986-87. Vuonna 2002 Preston oli mukana Johnny Cashin albumilla American IV:The Man Comes Around. Kahta vuotta myöhemmin Preston konsertoi Stevie Winwoodin kanssa Euroopassa ja Eric Claptonin kanssa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Samana vuonna hän oli mukana jazzurkurina Ray Charlesin duettoalbumilla Genius Loves Company Charlesin ja Norah Jonesin duetossa Here We Go Again. Kahta vuotta myöhemmin hän osallistui Red Hot Chili Peppersin albumin Stadium Arcadium levytykseen ja oli mukana kappaleessa Warlocks.  Prestonin viimeiset levytykset olivat Neil Diamondin pitkäsoitto 12 Songs vuonna 2005 ja Eric Claptonin ja J.J. Calen yhteislevy Road to Escondido seuraavana vuonna. Viimeisen esiintymisensä hän teki loppuvuodesta 2005 ja kyseinen keikka liittyi vuonna 1972 alkuaan ilmestyneen  konserttielokuvan Concert for Bangladesh uusintajulkaisuun.