The Pretenders on Herefordissa, Englannissa maaliskuussa 1978 perustettu englantilais-amerikkalainen rockyhtye. Sen originaalin kokoonpanon muodostivat biisintekijä/solisti/rytmikitaristi Chrissie Hynde, soolokitaristi/kosketinsoittaja James Honeyman-Scott, basisti Pete Farndon ja rumpali/perkussionisti Martin Chumbers. Honeyman-Scottin ja Farndonin menehdyttyä huumeisiin yhtye on kokenut useita kokoonpanomuutoksia Hynden säilyessä ainoana originaalina yhtyeen jäsenenä. Alun perin Akronista, Ohiosta kotoisin ollut Hynde muutti Lontooseen, missä hän työskenteli New Musical Expressin toimittajana. Hänellä oli yhteyksiä The Clashin ja The Damnedin varhaisiin kokoonpanoihin. Hynde soitti lyhytikäisissä yhtyeissä Masters of the Backside ja The Moors Murderers. The Pretenders muotoutui 1978 Anchor Recordsin Dave Hillin kuultua demoja Hynden musiikista. Hill järjesti harjoittelutilan Denmark Streetille triokokoonpanolle, jonka muodostivat Hynde, basisti Mal Hart ja Motörheadista tuttu rumpali Phil Taylor. Studio 51:llä nauhoitettiin uusi demo. Hill aisti Hynden musiikissa siinä määrin potentiaalia, että kehotti tätä kasaamaan pysyvämmän kokoonpanon, joka levyttäisi Hillin uudelle yhtiölle Real Recordsille. Hynden soittokumppaneiksi valikoituivat Honeyman-Scott, Farndon ja rumpali Gerry Mcilduff. Vielä nimeä vailla ollut yhtye äänitti viisi kappaletta Regents Park -studioilla heinäkuussa 1978. Niiden joukossa oli The Kinks -laina Stop Your Sobbing. Pian rumpaliksi vaihtui Martin Chambers ja Hynde nimesi yhtyeen The Pretendersiksi The Plattersin kappaleen The Great Pretender mukaan. Edellä mainittu Kinks-cover julkaistiin yhtyeen debyyttisinglenä Nick Lowen tuottamana tammikuussa 1979. Se saavutti kriitikoiden huomion. Sitä seurasi heinäkuussa kakkossingle The Kid ja tammikuussa 1980 The Pretenders nousi kotimaassaan listakärkeen singlellä Brass in Pocket, joka menestyi hyvin myös Yhdysvalloissa nousten Billboardin listalla sijalle 14.
Yhtyeen nimeä kantanut debyyttipitkäsoitto ilmestyi joulukuussa 1979 ja se oli paitsi kriitikoiden suosima, myös menestys Atlantin molemmin puolin. VH1:n listalla kaikkien aikojen rockalbumeista Pretendersin debytti saavutti sijan 52. Elokuussa 1980 yhtye soitti Heatwave-festivaaleilla lähellä Torontoa. Maaliskuussa 1981 ilmestyi ep Extended Play, joka sisälsi muun muassa singlemenestyksen Message of Love. Kakkosalbumi Pretenders II ilmestyi samaisen vuoden elokuussa. Se sisälsi Extended Play-ep:n singlemenestykset ja niiden lisäksi radiosoitosta nauttineita kappaleita, kuten The Adultress, Birds of Paradise ja English Roses. Kesäkuussa 1982 Farndon sai lähteä yhtyeestä huumeidenkäyttönsä vuoksi. Hän menehtyi 14. huhtikuuta 1983 otettuaan heroiinia. Hän oli ollut kasaamassa uutta yhtyettä The Clashin Topper Headonin kanssa. Honeyman-Scott oli menehtynyt kokaiinin yliannostukseen jo 16. kesäkuuta 1982. The Pretenders oli nyt vailla kahta originaalijäsentään. Jo heinäkuussa 1982 kokoonpano, jonka muodostivat Hynde, Chambers, Rockpilen kitaristi Billy Bremner ja Big Countryn basisti Tony Butler levytti singlen Back on the Chain Gang. Kappaleesta muodostui Pretendersin suurin menestys Yhdysvalloissa. Se nousi viidenneksi kolmen viikon ajaksi. Singlen kakkospuoli My City Was Gone päätyi sittemmin The Rush Limbaugh Shown tunnusmusiikiksi. Pysyvämmän uuden Pretenders-line upin täydensivät kitaristi Robbie McIntosh ja basisti Malcolm Foster. Marraskuussa 1983 julkaistu Middle of the Road oli uuden kokoonpanon debyyttilevytys. Yhdysvalloissa se nousi top 20:een ja singlen b-puoli 2000 Miles julkaistiin Britanniassa a-puolena. Uuden line upin debyyttipitkäsoitto oli tammikuussa 1984 ilmestynyt Learning to Crawl. Se sisälsi edeltäneet singlet ja lisäksi coverin The Persuadersin kappaleesta Thin Line Between Love and Hate. Kosketinsoittajana levytysversiolla kuultiin Paul Carrackia, mutta kiertuekokoonpanon kosketinsoittajaksi tuli Rupert Black.
Vuonna 1985 alkoivat äänitykset seuraavaa albumia varten. Chambers ehti olla mukana ainoastaan yhdellä uuden albumin kappaleista, kun Hynde erotti hänet. Pian tämän jälkeen Foster lähti. Hynde ja McIntosh äänittivät loppuosan levystä eri sessioissa New Yorkissa ja Tukholmassa. Mukana äänityksissä olivat lisäksi esimerkiksi Carlos Alomar ja Eurythmicsin kanssa yhteistyötä tehnyt basisti Chucho Merchan. Albumi Get Close ilmestyi 1986 ja sisälsi singlemenestykset Don't Get Me Wrong ja Hymn to Her, joista jälkimmäinen nousi kotimaassaan kahdeksanneksi. Don't Get Me Wrong ja My Baby nousivat molemmat Billboardin Mainstream Rock-listan kärkeen. Albumille päätymättömät kappaleet If There Was a Man ja Where is Everybody Gone? julkaistiin Bond-elokuva The Living Daylightsin soundtrackillä. Get Close-kiertueella yhtyettä täydensi kosketinsoittaja Bernie Worrell. Kiertueen päätyttyä loppukesästä 1987 McIntosh jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli aikaisemmin The Smithsissä soittanut Johnny Marr. Hän ehti olla mukana syksyn kiertueella ja singlellä Windows of the World/1969 ennen eroamistaan. Tässä vaiheessa yhtye piti taukoa. Foster liittyi Simple Mindsiin, Cunningham palasi studiotyöskentelyn pariin ja Hynde piti kolmen vuoden tauon musiikkibisneksestä. Vuonna 1990 hän palkkasi studiomuusikoita ja levytti pitkäsoiton Packed! Hynde oli tässä vaiheessa ainoa yhtyeen virallinen jäsen. Packedin singlejulkaisu Never Do That nousi Kanadassa sijalle 26. Vuonna 1993 Hynde muodosti kitaristi Adam Seymourin kanssa uuden Pretenders-kokoonpanon. Samana vuonna äänitettiin seuraavana vuonna julkaistu albumi Last of the Independents ja yhtyeen kokoonpanon täydensivät aikaisemmin The Primitivesissä soittanut basisti Andy Hobson sekä yhtyeeseen paluun tehnyt rumpali Martin Chambers. Vuonna 1993 Pretenders levytti myös coverit The Jimi Hendrix Experiencen Bold as Lovesta Hendrix-tribuutille Stone Free sekä 10 CC:n I'm Not in Lovesta.
The Last of the Independents myi kultaa ja sen singlehittejä olivat Night in My Veins sekä balladi I'll Stand by You, joka nousi top teniin kotimaassaan ollen myös Yhdysvalloissa top 20-menestys. Albumin kappaleita olivat työstämässä myös hittinikkarit Billy Steinberg ja Tom Kelly. Pitkäsoiton tiimoilta tehdyllä kiertueella oli mukana myös jousikvartetti ja vuonna 1995 ilmestyi albumi ja dvd The Isle of View. Pianistina sillä kuultiin Blur-yhtyeen johtohahmoa Damon Albarnia. Vuonna 1997 Pretenders levytti kappaleet Homecoming ja Goodbye Ridley Scottin elokuvaan GI Jane. Vuosikymmenen lopussa Hynde kiinnostui poliittisesta aktivismista ja vuonna 1999 ilmestyi pitkäsoitto Viva El Amor. Vuonna 2000 ilmestyi Pretendersin Greatest Hits -kokoelma ja kahta vuotta myöhemmin julkaistu uusi albumi Loose Screw jäi vähälle huomiolle, mutta vastaanotti kriitikoiden suosion. Vuonna 2005 Pretenders pääsi Rock and Roll Hall of Fameen. Samana vuonna basistiksi vaihtui Nick Wilkinson ja Rhino Recordsin kautta julkaistiin cc-boxi Pirate Radio 1979-2005. Remasteroituja vanhojen pitkäsoittojen tuplaversioita seurasi lokakuussa 2008 uusi pitkäsoitto Break Up the Concrete, joka oli yhtyeen ensimmäinen top 40:ään Yhdysvalloissa noussut albumi 22:een vuoteen. Kiertue alkoi tammikuussa 2009 Yhdysvalloista. Kesällä vuorossa oli Eurooppa ja syksyllä Kanada ja uudelleen Yhdysvallat. Helmikuussa 2010 kiertueelta julkaistiin cd/dvd Pretenders:Live in London. Kiertue Blondien kanssa Uudessa Seelannissa ja Australiassa alkoi kyseisen vuoden toukokuussa. Syyskuussa 2012 Pretenders-kokoonpano, jonka muodostivat Hynde, Chambers, Heywood, Walbourne ja Wilkinson kokoontui 2012 Singapore Grand Prixin tiimoilta. Kuudes syyskuuta 2016 Steve Nicks ilmoitti The Pretendersin tekevän hänen kanssaan 27 kaupungissa vierailevan kiertueen kyseisen vuoden kolmen viimeisen kuukauden aikana. Pretendersin kokoonpanon muodostivat Hynde, Chambers, Heywood, Walbourne ja Wilkinson, kuten myös aikaisemmin.21. lokakuuta 2016 ilmestyi The Pretendersin uusi albumi Alone. Chrissie Hyndea lukuun ottamatta kyseisellä pitkäsöoitolla soittivat silti studiomuusikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti