Flamin' Groovies:Shake Some Action
Amerikkalaisen rockin todellisen kulttiklassikkoyhtyeen Flamin' Grooviesin
neljäs pitkäsoitto, vuonna 1976 ilmestynyt Shake Some Action eroaa
tyylillisesti voimakkaasti edeltäjästään, vuonna 1972 ilmestyneestä
pitkäsoitosta Teenage Head. Yhtyeen toinen johtohahmo Roy Loney oli
poistunut sen kokoonpanosta ja Cyril Jordan oli ottanut hänen paikkansa
yhtyeen keulilla. Ainoa toinen yhtyeen originaalijäsen tuossa vaiheessa
oli basisti George Alexander. Shake Some Actionilla sitä edeltäneiden pitkäsoittojen raaka garagerock-tyyppinen ilmaisu oli saanut
väistyä sofistikoituneemman, britti-invaasiosta vaikutteita ottaneen
musiikillisen lähestymistavan tieltä. Albumin tuottajana oli Love Sculpture -yhtyeestä tuttu ja jo tuolloin merkittävän soolouran tehnyt Dave Edmunds. Shake Some Actionin rivakimmat
rockpalat, kuten Please Please Girl, She Said Yeah ja Lovin'
Spoonful-cover Let the Boy Rock and Roll osoittivat yhtyeen osaavan
edelleen jyrätä sopivasti niin halutessaan. Balladiosastolla Shake Some
Actionilla oli tarjottavanaan muutamia todellisia helmiä, eli I Saw Her,
You Tore Me Down sekä I'll Cry Alone, jotka kaikki edustavat kaiken lisäksi yhtyeen omaa tuotantoa. Sellaisen huippuhetkiin pitkäsoitolla
lukeutuu myös varsin onnistunut päätösraita I Can't Hide. Covereista albumin tunnetuimpaan antiin lukeutuvat Chuck Berryn Don't Lie to Me
sekä Beatlesin debyyttialbumilta Please Please Me poimittu Misery. W C
Handyn originaalina tunnetuksi tullut Saint Louis Blues tekee kunniaa
yhtyeen varhaisille juurille. Albumin kirkkain timantti on silti sen
avaava nimikappale, joka oivaltavan melodisuutensa ja voimansa
kombinaatiossa lukeutuu powerpopin kiistattomiin merkkiteoksiin. Flamin'
Grooviesin hieman kevyemmästä tuotannosta Shake Some Action on
kokonaisuutena todellinen ässä, vaikka toki myös sitä edeltäneillä,
primitiivisemmillä pitkäsoitoilla Flamingo ja Teenage Head on omat
diggarinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti