Tiistain tukeva:Eräs 90-luvun alun suosituimmista hardrockyhtyeistä

Extreme on solisti Gary Cheronen ja kitaristi Nuno Bettencourtin johtama amerikkalainen rockyhtye, joka oli suosionsa huipulla 90-luvun alussa. Sen keskeisistä musiikillisista vaikuttajista mainittakoon Queen, Led Zeppelin, Aerosmith ja Van Halen. Extreme oli mukana Freddie Mercuryn muistokonsertissa vuonna 1992, ja jamitteli Brian Mayn ja Van Halenin kanssa. Vuonna 1996 Cherone liittyi solistiksi Van Haleniin. Alkuvaiheessaan Extreme kutsui musiikkiaan funkmetalliksi, mutta 90-luvun puoliväliin mennessä yhtyeen musiikillinen ilmaisu laajeni merkittävästi ja siihen tuli vaikutteita classic rockista, postgrungesta ja vaihtoehtorockista. Perustamisensa jälkeen Extreme on julkaissut viisi studioalbumia ja kaksi ep:tä sekä kaksi kokoelmalevyä. Yhtyeen suurin menestys on vuonna 1990 ilmestynyt pitkäsoitto Pornograffiti, joka myi tuplaplatinaa lokakuuhun 1992 mennessä. Siltä singleksi poimittu balladi More Than Words nousi Billboardin listakärkeen. Extreme perustettiin Maldenissa, Massachusettsissa 80-luvun puolivälissä. Gary Cherone ja rumpali Paul Geary olivat soittaneet aikaisemmin yhtyeessä The Dream, Nuno Bettencourtin varhaisempi yhtye oli Sinful ja basisti Pat Badger oli soittanut Berkleestä kotoisin olleessa yhtyeessä In the Pink. Nelikko päätti kasata yhteisen yhtyeen. Cherone ja Bettencourt alkoivat kirjoittaa biisejä ja yhtye keikkaili ahkerasti Bostonin alueella ja saavutti paikallistasolla voimakkaan kulttikannatuksen. Vuosina 1986 ja 1987 yhtye nimettiinkin Boston Music Awardseissa merkittäväksi Hard Rock/Heavy Metal -yhtyeeksi. Bryan Huttenhower sainasi Extremen pian Polygramille myydylle A&M Recordsille vuonna 1988. Extremen nimeä kantanut debyyttialbumi ilmestyi seuraavana vuonna. Sen päätöskappale Play with Me pääsi mukaan elokuvaan Bill & Ted's Excellent Adventure.

 

 Aikaisemmin Dokkenin ja White Lionin kanssa yhteistyötä tehnyt Michael Wagener palkattiin tuottajaksi Extremen kakkosalbumille Pornograffiti vuonna 1990. Musiikillisesti se oli mikstuura funkia, poppia ja glammetallia. Singleinä julkaistiin Decadence Dance sekä Get the Funk Out, joista jälkimmäinen nousi top 20:een kesäkuussa 1991. Kolmannesta singlestä, akustisesta balladista More Than Words muodostui hitaasti listaykkönen ja niin ikään slovarituotantoa edustanut Hole Hearted menestyi hyvin nousten neljänneksi. Kolmannen albumin äänitykset alkoivat vuonna 1992. Ne keskeytti esiintyminen Freddie Mercuryn muistokonsertissa kyseisen vuoden huhtikuussa. Extreme sai uusia diggareita Queenin yleisöstä ja kyseisen vuoden syyskuussa ilmestynyt pitkäsoitto III Sides to Every Story käsitteli tekstiensä osalta uskonnollisia teemoja ja saavutti hyvän vastaanoton niin kriitikoiden kuin ostavan yleisön keskuudessa, vaikkei myynyt edeltäjänsä veroisesti. Albumin suurin singlemenestys oli Rest in Peace. Mike Mangini korvasi Paul Gearyn rumpalina ennen Extremen esiintymistä Doningtonin Monsters of Rock -festivaaleilla kesällä 1994. Geary siirtyi musiikibisneksen pariin toimien esimerkiksi Godsmackin managerina. Extremen seuraavalla albumilla, helmikuussa 1995 ilmestyneellä Waitin' for the Punchlinella Mangini soitti vasta kolmella kappaleella. Pitkäsoitolta julkaistiin useampia singlejä, mutta se myi vielä edeltäjäänsä huonommin. Vuoden 1996 kiertueen jälkeen Extreme lopetti toimintansa ja Bettencourt siirtyi soolouralle. Cherone liittyi Van Haleniin ja vuonna 1998 yhtyeeltä ilmestyi albumi Van Halen III. Pitkäsoitto myi yksistään Amerikassa puoli miljoonaa kappaletta, mutta Van Halenin mittapuulla kyseessä oli floppi. Halenista lähdettyään Cherone perusti yhtyeen Tribe of Judah, joka julkaisi albumin Exit Elvis vuonna 2002.

 

 Bettencourtin debyyttisooloalbumi Schiczophonic ilmestyi 1997. Seuraavana vuonna hän perusti yhtyeen Mourning Widows, joka julkaisi nimeään kantaneen esikoisensa samana vuonna ja kahta vuotta myöhemmin kakkosalbuminsa Furnished Souls for Rent. Bettencourtin toinen sooloalbumi ilmestyi vuonna 2002 projektinimellä Population 1. Seuraavaksi vuorossa oli samanniminen Bettencourtin johtama yhtye, joka julkaisi debyyttiep:nsä Sessions from Room 4 vuonna 2004. Yhtyeen nimeksi vaihtui DramaGods ja se julkaisi pitkäsoiton Love vuonna 2005. Extremeltä julkaistiin 13 kappaleen Best of-kokoelma vuonna 1998. Ensimmäiset reunion-keikkansa yhtye teki kotikonnuillaan Bostonissa vuonna 2004. Maailmankiertue, jolla kakkosbändinä kuultiin Kings X:ää ja uusi pitkäsoitto Saudades de Rock olivat vuorossa vuonna 2008. Konsertointi jatkui seuraavana vuonna ja vuorossa oli East Meets West-kiertue Rattin kanssa. Sen viimeisestä konsertista Bostonissa taltioitiin dvd Take Us Alive. Bettencourt oli kiertueella Rhinannan kanssa ja Cheronen keskeisin sivuprojekti oli Hurtsmile. Vuonna 2012 Extreme konsertoi Japanissa. Vuoden 2015 toukokuussa Cherone kertoi haastattelussa Extremen kirjoittaneen ja demonneen uutta materiaalia ja yhtye oli aikeissa mennä studioon syksyllä. Syyskuussa 2016 antamassaan haastattelussa Nuno Bettencourt mainitsi Extremen työstäneen 17 uutta kappaletta. Samana vuonna yhtyeeltä ilmestyi dvd Pornograffitti Live 25: Metal Meltdown, joka sisälsi sen Las Vegasin Hard Rock Casinossa edellisenä vuonna soittaman konsertin. Vuoden 2017 KISS Cruisessa Extremen originaalirumpali Paul Geary saapui soittamaan Hole Heartedin. Kesäkuussa 2018 Extreme konsertoi Australiassa Mr Bigin kanssa. Kyseessä oli jälkimmäisen ensimmäinen kiertue siellä ja myös Extremen ensimmäinen sitten vuoden 1993. Australian-kiertueensa jälkeen Extreme konsertoi  Kuala Lumpurissa, Singaporessa, Bangkokissa ja Taipeissa. Vuoden 2019 Shirock-festivaalilla Extreme soitti toisena pääesiintyjistä skotlantilaisen hardrockveteraanin Nazarethin kanssa. 19. lokakuuta 2019 yhtye soitti Ukhruissa, Intiassa yli 30 000 diggarilleen.