Maanantain mainio:Eräs kaikkien aikojen brittikitaristeista

14. syyskuuta 1950 syntynyt ja 19. maaliskuuta 1976 sydänkohtaukseen menehtynyt englantilaiskitaristi Paul Kossoff muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään brittiläisen bluesrockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvassa Free-yhtyeessä. Paul oli Margaret Jenkinsin ja venäläis-juutalaista sukujuurta olleen näyttelijä David Kossoffin poika. Kossoff aloitti kitaransoiton 1960-luvun puolivälissä. Hänen opettajanaan oli sessiokitaristina kunnostautunut Colin Falconer. 15-vuotiaana Kossoff oli mukana perustamassa yhtyettä Black Cat Bones. Se soitti ahkerasti keikkailleen bluespianisti Champion Jack Dupreen kanssa ja oli lämmittelyesiintyjänä niin Fleetwood Macin konserteissa kuin Peter Greenin soolokeikoilla. Kossoff jammaili ja vietti tuntikausia keskustellen bluessoittamisesta ja -soittajista. Kossoff ja Black Cat Bonesin rumpali Simon Kirke olivat mukana Champion Jack Dupreen huhtikuussa 1968 ilmestyneellä albumilla Happy When You Feel the Feeling You Was Feeling. Juuri tuolloin Kossoff ja Kirke muodostivat Free-yhtyeen solisti Paul Rodgersin ja basisti/kosketinsoittaja Andy Fraserin kanssa. Vuosina 1968-69 yhtye julkaisi albumit Tons of Sobs ja Free ja keikkaili ahkerasti musiikkiclubeissa. Freen musiikilliset vaikutteet olivat ensisijaisesti bluesissa ja soulissa. Mainittu seikka erotti yhtyeen monista progressiivisempaa tai raskaampaa musiikillista ilmaisua suosineista virkaveljistään. Ansaittua menestystä Free saavutti lopulta kesäkuussa 1970 ilmestyneen kolmannen pitkäsoittonsa Fire and Water ja siltä  hieman aikaisemmin poimitun singlen Allright Now myötä. Freen mainittuna vuonna Isle of Wightin festivaaleilla soittama konsertti sai osakseen sekä yleisön että kriitikoiden suosion. Free teki loppuunmyytyjä kiertueita Britanniassa, muualla Euroopassa ja Japanissa. Aivan kyseisen vuoden lopussa ilmestynyt pitkäsoitto Highway ei  laadukkuudestaan huolimatta menestynyt edeltäjänsä veroisesti ja seuraavan vuoden keväällä Free hajosi. Jäähyväislevynä siltä erää ilmestyi ensisijaisesti edellisen vuoden keikoilta äänitetty Free Live! Rodgersin ja Fraserin sooloprojektit eivät olleet kaupallisesti onnistuneita ja Kossoff ja Kirke levyttivät yhteisen albumin teksasilaisen kosketinsoittajan Rabbit Bundrickin ja japanilaisen basistin Tetsu Yamauchin kanssa.


 Free palasi helmikuussa 1972 ilmestyneen viidennen studioalbuminsa Free at Last myötä. Sen jälkeen Fraser lähti perustamaan Sharksia. Tetsu ja Rabbit täydensivät Freen line upin ja yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi, muun muassa klassikkotasoisen singlehitin Wishing Well sisältävä Heartbreaker ilmestyi aivan vuoden 1973 alussa. Sen jälkeen Free hajosi lopullisesti. Rodgers ja Kirke perustivat menestyksekkään Bad Company -yhtyeen. Kossoff julkaisi sooloalbumin Back Street Crawler vuonna 1973. Pari vuotta myöhemmin hän perusti samannimisen yhtyeen, joka julkaisi albumit The Band Plays on vuonna 1975 ja 2:nd Street seuraavana vuonna. Lisäksi yhtyeeltä julkaistiin konserttitaltiointi Live at Croydon Fairfield Halls 15/6/75. Back Street Crawlerin muodostivat muilta osin kosketinsoittaja/laulaja Mike Montgomery, basisti Terry Wilson ja rumpali Tony Braunagel. Vuonna 1975 Kossoff oli myös mukana John Martynin kiertueella. Hän ehti myös toimia josakin määrin sessiokitaristin tehtävissä ja Kossoffin soittoa kuullaan esimerkiksi Jim Capaldin vuoden 1972 albumilla Oh How We Danced ja Mike Vernonin 1971 ilmestyneellä levyllä Bring It Back Home.  Kossoffin muista sessioista mainittakoon neljä Ken Hensleyn kanssa nauhoitettua demokappaletta, jotka julkaistiin vuonna 1994 Hensleyn kokoelma-albumilla From Time to Time. Kossoffin kitarointia kuullaan myös John Martynin vuoden 1975 livelevyn Live at Leeds cd-version kolmella kappaleella. Vuonna 1977 ilmestyi 16 kappaleesta koostunut retrospektiivinen kokoelma-albumi Koss. Parikymmentä vuotta myöhemmin vuorossa oli 14 kappaleen kokoelma Blue Soul. Itse asiassa se oli uusintajulkaisu vuonna 1986 ilmestyneestä samannimisestä tuplavinyylistä. Julkaisunsa saivat myös viiden cd:n Free-boxi Songs of Yesterday sekä erinomainen David Claytonin ja Todd Smithin kirjoittama Free-biografia Heavy Load:The Story of Free. Freen hajoamista seurannut tyytymättömyys  johti viimeistään Kossoffin vakaviin huumeongelmiin. Hän menehtyi sydänkohtaukseen lennolla matkalla Los Angelesista New Yorkiin 19. maaliskuuta 1976. Päivää ennen kuolemaansa Kossoff jammaili kosketinsoittaja Dennis Provisorin kanssa. Kossoff on haudattu Golders Greenin krematorioon. Hänen hautakirjoituksessaan lukee Allright Now.