Lauantain pitkä:Monessa keskeisessä yhtyeessä vaikuttanut skotlantilaiskitaristi

Neljäs kesäkuuta 1953 syntynyt ja 27. syyskuuta 1979 edesmennyt James "Jimmy" McCulloch oli skotlantilainen muusikko ja biisintekijä. Parhaiten hänet muistetaan jäsenyydestään Paul McCartneyn Wings-yhtyeen soolokitaristina ja basistina vuosina 1974-1977. McCullochin varhaisempia yhtyeitä olivat Glasgowsta kotoisin ollut, aikaisemmin nimeä Jaygards käyttänyt One in A Million, Thunderclap Newman sekä psykedeliavaikutteilla väritettyä bluesrockia esittänyt Stone the Crows. Muiden artistien levyillä tehdyistä vierailuista mainittakoon soolokitaristin vakanssi Peter Framptonin kanssa The Who-yhtyeen basistin John Entwistlen albumilla Whistle Rhymes kappaleissa Apron Strings ja I Feel Better vuonna 1972 sekä vierailu Roy Harperin albumilla Bullinamingvase vuonna 1977. Samaisena vuonna vierailut The Who-yhtyeen jäsenistön levyillä jatkuivat, sillä McCulloch oli soolokitaristina Roger Daltreyn albumilla One of the Boys. Yhtye Thunderclap Newman, oli McCullochin menttorin Pete Townshendin kasaama ja tuottama. Jimmyn veli on rumpali Jack McCulloch. Dumbartonissa syntynyt ja Clydebankissa sekä Cumbernauldissa varttunut McCulloch aloitti kitaransoiton 11-vuotiaana Django Reinhardtin innoittamana. Samanikäisenä hän teki debyyttiesiintymisensä kitaristina Jaygardsin jäsenenä. Myöhemmin yhtyeen nimeksi vaihtui One in a Million ja se toimi The Whon lämmittelijänä yhtyeen Skotlannin-kiertueella vuonna 1967. Samaisena vuonna yhtye julkaisi MGM:n kautta singlen Fredereek Hernando/Double Sight. Siitä on sittemmin muodostunut keräilyharvinaisuus ja eräs tuntemattoman englantilaisen psykedeelisen rockin klassikko. Vuonna 2009 yhtyeen tuotannosta julkaistiin kokoelmacd Double Sight, joka muun materiaalinsa lisäksi sisälsi luonnollisesti kyseisen singlen molemmat kappaleet.

 Kyseisen vuoden huhtikuussa Jimmy oli useamman yhtyeen soolokitaristina Lontoon Alexandra Palacessa järjestetyssä 14 tuntia kestäneessä Technicolour Dream -tapahtumassa. Vuonna 1967 One in a Million McCulloch kitaristinaan keikkaili esimerkiksi Upper Cutissa ja myös muissa Lontoon keikkapaikoissa. Menestykseen Jimmy nousi vuonna 1969 Thunderclap Newman -yhtyeen jäsenenä. Siihen kuuluivat lisäksi pianisti Andy "Thunderclap" Newman ja solisti, rumpali ja biisintekijä John "Speedy" Keen. Yhtyeen kyseisenä vuotena julkaisema single Something in the Air nousi brittilistan kärkeen. Kyseisen kappaleen ansiosta McCulloch on tähän saakka nuorin muusikko, joka on ollut mukana brittiykköseksi kohonneella kappaleella. Yhtyeen pitkäsoitolla Hollywood Dream oli mukana McCullochin nimikkoinstrumentaali sekä toinen hänen käsialaansa oleva kappale I See It All. Albumi myi hyvin, mutta ei kuitenkaan singlehitin veroisesti. Vuoden 1971 tammikuusta huhtikuun puoliväliin Thunderclap Newman konsertoi Englannissa, Skotlannissa, Hollannnissa ja Skandinaviassa ennen hajoamistaan. Kyseisen vuoden lokakuussa McCulloch vieraili John Mayall's Bluesbreakersin kitaristina yhtyeen konsertoidessa Englannissa ja Saksassa. Samoihin aikoihin Jimmyn uusi yhtye Bent Frame teki debyyttikeikkansa Lontoossa. Yhtyeen nimeksi vaihtui Jimmy McCulloch Band ja seuraavan vuoden helmikuussa se lämmitteli Englannissa ja Skotlannissa Leslie Westin Mountain-yhtyettä. Tuohon mennessä McCulloch oli toiminut sessiomuusikkona esimerkiksi Klaus Voormanille ja Harry Nilssonille. Samaisen vuoden kesäkuussa McCulloch liittyi bluesrockyhtye Stone the Crowsiin. Hän korvasi sähköiskuun menehtyneen kitaristi Les Harveyn ja auttoi yhtyettä viimeistelemään vielä vuoden 1972 aikana ilmestyneen pitkäsoittonsa Ontinuous Performance, jolla McCulloch soitti kappaleissa Goodtime Girl ja Sunset Cowboy, joista jälkimmäinen oli omistettu Harveyn muistolle. Stone the Crows lopetti toimintansa seuraavan vuoden kesäkuussa.

 Saman vuoden aikana McCulloch teki visiitin skotlantilaisyhtyeessä Blue. Wingsiin hän liittyi elokuussa 1974 ja ensimmäinen levytys oli kyseisenä vuotena ilmestynyt singlemenestys Junior's Farm. Wingsin kappaleista McCulloch sävelsi vuoden 1975 pitkäsoitolta Venus and Mars löytyvän Medicine Jarin sekä Wings at the Speed of Sound -pitkäsoiton raidan Wino Junko. McCulloch oli leadvokalistina molemmissa kappaleissa ja niiden teksteistä vastasi Stone the Crowsin rumpali Colin Allen. Wingsissä vaikutusaikanaan McCulloch muodosti yhtyeen White Line rumpaliveljensä Jackin ja basisti/kosketinsoittaja/solisti Dave Clarkin kanssa. Yhtye keikkaili satunnaisesti ja julkaisi singlen Call My Name/Too Many Miles. Clarke's Mouse Records julkaisi vuonna 1994 13 kappaleesta koostuneen cd:n White Line-Complete. Marraskuussa 1976 White Line esiintyi brittiläisessä televisio-ohjelmassa Supersonic. McCulloch toimi äänittäjänä ja tuottajana kahdella The Knyber Trifles-yhtyeen kappaleella. Hän myös konsertoi kyseisen yhtyeen kanssa Lontoossa ja Glasgowssa. Syyskuussa 1977 McCulloch jätti Wingsin ja liittyi uudeksi jäseneksi uudelleen kasatun Small Facesin yhdeksästä konsertista koostuneelle Englannin-kiertueelle. McCulloch oli myös mukana yhtyeen jälkimmäisellä reunion-albumilla 78 in the Shade. Alkuvuodesta 1978 McCulloch perusti yhtyeen Wild Horses Brian Robertsonin, Jimmy Bainin ja Kenney Jonesin kanssa. Jo saman vuoden keväänä hän jätti yhtyeen. Seuraavana vuonna McCulloch liittyi The Dukesiin. Hänen viimeinen levytetty kappaleensa Heartbreaker julkaistiin yhtyeen ainoaksi jääneellä pitkäsoitolla The Dukes. McCulloch oli melodinen, voimakkaasti bluesista vaikutteita ottanut kitaristi. Yleisimmin hän soitti Gibson SG:tä ja Gibson Les Paulia. Basistina hän toimi Wingsissä silloin, kun Paul McCartney soitti pianoa tai akustista kitaraa. Hän menehtyi kotonaan Maida Valessa, luoteis-Lontoossa heroiinin yliannostukseen ainoastaan 26-vuotiaana.