19. syyskuuta 1958 syntynyt Lita Rossana Ford on
brittiläis-amerikkalainen kitaristi, laulaja ja biisintekijä. Ennen
soolouraansa hänet muistetaan naisrockin todellisen pioneeriyhtyeen The Runawaysin soolokitaristina. Lita muutti Amerikkaan nelivuotiaana ja aloitti
kitaransoiton 11-vuotiaana varsinkin Deep Purplen Ritchie Blackmoren
innoittamana. 16-vuotiaana hän liittyi Kim Fowleyn kasaamaan The Runawaysiin,
joka saavutti runsaasti mediahuomiota ja oli erityisen suosittu Japanissa.
Litan kitaratyöskentely oli oma keskeinen osansa yhtyeen soundia.
Loppuvaiheessa rytmikitaristi/solisti Joan Jett olisi halunnut yhtyeen
työstävän tyylillisesti lähempänä punkrockia olevaa musiikkia esimerkiksi The Ramonesin hengessä.
Lita ja rumpali Sandy West halusivat jatkaa hardrockia edustavalla tyylillä, josta yhtye
tuohon mennessä oli ensisijaisesti tullut tunnetuksi. Kompromissia ei syntynyt
ja Runaways hajosi lopullisesti huhtikuussa 1979. Ford käynnisti
odotustenmukaisesti soolouransa, mutta hänen esikoissooloalbuminsa Out for Blood
ilmestyi vasta 1983. Se ei menestynyt erityisen hyvin kaupallisesti, mutta
seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Dancin' on the Edge oli jo
kohtuullinen menestys. Siltä lohkaistu single Fire in My Heart nousi top teniin
monissa maissa ja sen seuraaja Gotta Let Go nousi aina kärkeen Mainstream
Rock-listoilla. Ford konsertoi tiiviisti seuraavien neljän vuoden ajan
julkaisematta kuitenkaan uutta musiikkia. The Pride Wore Black -niminen Tony
Iommin tuottama albumi jäi vaille julkaisua. Ford solmi uuden levytyssopimuksen
RCA Recordsin kanssa. Vuonna 1988 ilmestyneestä, radioystävällisempää
soundia edustaneesta albumista Lita muodostui artistin suurin menestys. Se
sisälsi useita singlehittejä, eli Kiss Me Deadly, Billboardin
listalla aina kahdeksanneksi noussut, Ozzy Osbournen kanssa levytetty
duetto Close My Eyes Forever sekä Mötley Crüen Nikki Sixxin kanssa
kirjoitettu Falling in and out of Love. Vuonna 1990 ilmestynyt seuraaja
Stiletto sisälsi singlet Hungry ja Lisa, joista jälkimmäinen oli omistettu
Fordin äidille. Menestyksestään huolimatta Stiletto ei yltänyt suosiollisesti
edeltäjänsä tasolle. Seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Dangerous Curves
sisälsi Litan viimeisen listoille nousseen singlen Shot of Poison. Fordin
viimeinen albumi ennen pitkää levytystaukoa oli saksalaisen ZYX Recordsin julkaisema
Black. Sen seuraajaa Wicked Wonderland saatiin odottaa aina vuoteen 2009.
Kyseisen vuoden kesällä Lita konsertoi uuden yhtyeensä kanssa sekä
Yhdysvalloissa että Euroopassa. Kesällä 2012 SPV:n/Steamhammer Recordsin
kautta ilmestynyt pitkäsoitto Living Like a Runaway merkitsi paluuta
vanhaan hyväksi havaittuun hardrocktyyliin numetal-vaikutteita sisältäneen
Blackin jälkeen. Vuonna 2013 Guitar Player Magazine lahjoitti Litalle Certified Guitar Legend -palkinnon. Samana
vuonna hän levytti joulusinglen The Runaways-solisti Cherie Currien kanssa.
Vuonna 2016 Fordilta ilmestyi pitkäsoitto Time Capsule. Se oli kokoelma kappaleita, jotka Ford oli löytänyt vanhoilta analogisilta 80-luvun nauhoiltaan. Ne sisälsivät äänityksiä, joita Lita oli tehnyt esimerkiksi Gene Simmonsin, Bob Kulickin ja Dave Navarron kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti