Amerikkalainen, glammetallia edustava Ratt-yhtye saavutti 80-luvulla huomattavaa menestystä ja sen pitkäsoitot myivät kultaa, platinaa ja jopa tuplaplatinaa. Yhdessä Mötley Crüen kanssa yhtye kuului Los Angelesin glamrockskenen keskeisimpiin yhtyeisiin. Ratt on jatkanut toimintaansa tauoista ja miehistönvaihdoksista huolimatta. Yhtyeen tuorein pitkäsoitto on huhtikuussa 2010 ilmestynyt Infestation. Rattin esiasteisiin kuului solisti Stephen Pearcyn jo vuonna 1973 perustama yhtye Firedome. Seuraavana vuonna vuorossa oli Crystal Pystal, jonka nimi vaihtui kuitenkin piakkoin Buster Cherryksi. Vuonna 1976 yhtye totteli nimeä Mickey Ratt. Kitaristi Robbin Crosby oli samoina vuosina vaikuttanut useissa yhtyeissä, joista mainittakoon Metropolis ja Mac Meda. Mickey Ratt koki useita miehistönvaihdoksia. Kitaristeista tunnetuimpia olivat Jake E Lee ja Chris Hagger, basisteista Matt Thorr ja rumpaleista Dave Alford. Vuonna 1980 yhtye julkaisi singlen Dr. Rock/Drivin' on E, jota se jakoi diggareilleen Los Angelesin seuduilla pidetyissä konserteissaan. Vuonna 1981 yhtyeen nimi lyheni muotoon Ratt ja Robbin Crosby liittyi yhtyeeseen myöhemmin samana vuonna. E Lee, Thorr ja Alford jättivät Rattin ja perustivat uuden yhtyeen Rough Cutt Chris Haggerin kanssa. Tammikuussa 1982 Rattiin liittyi E Leen suosituksesta kitaristi Warren DeMartini. Basisti Gene Hunter ja rumpali Khurt Maier soittivat Rattissa hetken ennen rumpali Bobby Blotzerin ja basisti Juan Croucierin liittymistä mukaan. Heistä jälkimmäinen oli ehtinyt soittaa Dokkenissa ja ollut musiikillisesti aktiivinen vuodesta 1973 asti. DeMartini oli Rattiin liittyessään ainoastaan 18-vuotias. Marq Torien tuurasi häntä, mutta DeMartini palasi yhtyeeseen loppuvuodesta 1982 ennen kuin Ratt alkoi äänittää esikoisep:tään. Heinäkuussa 1983 Ratt solmi sopimuksen los angelesilaisen itsenäisen levy-yhtiön Time Coast Musicin kanssa.
Yhtyeen debyyttiep kantoi sen nimeä, mutta vaikka kyseessä oli ep, se koostui aina kuudesta kappaleesta. Brittiläinen Music for Nations julkaisi levystä Euroopassa seitsemän biisin version. Esikoisep saavutti hyvän vastaanoton ja Atlantic Records kiinnitti Rattin. Yhtye alkoi välittömästi työstää ensimmäistä täyspitkää albumiaan. Out of the Cellar ilmestyi maaliskuussa 1984 ja saavutti hyvän vastaanoton niin kriitikoilta kuin ostavalta yleisöltä. Rattia verrattiin Van Halenin, Aerosmithin ja Judas Priestin kaltaisiin yhtyeisiin. Albumin suurin singlehitti oli Billboardin listalla aina 12:ksi noussut Round and Round ja myös Lack of Communication, Wanted Man ja Back for More saavuttivat runsaasti radiosoittoa. Albumi myi lopulta platinaa ja sitä pidetään yleisesti Rattin parhaana työnä. Ensimmäisellä maailmankiertueellaan yhtye esiintyi esimerkiksi Ozzy Osbournen, Blackfootin, Iron Maidenin, Mötley Crüen, Twisted Sisterin ja Lita Fordin kanssa. Heinäkuussa 1985 ilmestynyt kakkosalbumi Invasion of Your Privacy nousi edeltäjänsä tavoin Billboardin listalla seitsemänneksi ja sisälsi hitit You're in Love ja Lay It Down. Albumin kannessa ja Lay It Down-videolla esiintynyt kaunotar oli Marianne Gravatte. Kauniiden naisten hyödyntäminen levynkansissa oli tyypillistä aikakauden rockyhtyeille ja Rattista mallia otti ainakin Great White. Samaisen vuoden elokuussa Ratt esiintyi Monsters of Rock-festivaaleilla Englannissa, Doningtonissa esimerkiksi ZZ-Topin, Bon Jovin ja Metallican kanssa. Syyskuussa 1986 ilmestynyt kolmas pitkäsoitto Dancing Undercover edusti edeltäjiään suorempaa rocktyyliä. Albumin tunnetuin raita Body Talk oli mukana Eddie Murphyn samana vuonna ilmestyneen elokuvan The Golden Child soundtrackillä. Marraskuussa 1988 seurasi seuraava pitkäsoitto Reach for the Sky. Kyseessä oli viimeinen yhtyeen albumi, jonka tuottamisesta vastasi pitkäaikainen yhteistyökumppani Beau Hill.
Kappaleet Way Over Jr. ja I Want a Woman saivat runsaasti radiosoittoa jo entuudestaan totuttuun tapaan. Elokuussa 1990 ilmestyneellä pitkäsoitolla Detonator tuottajana oli Sir Arthur Payson. Albumin kappaleista nostettakoon esiin Rattin ainoa todellinen voimaballadi Givin' Youself Away sekä Lovin' You's a Dirty Job. Suuri osa albumin kappaleista oli kirjoitettu Desmond Childin kanssa ja jopa Jon Bon Jovi vieraili taustavokaaleissa yhdellä raidalla. Albumin tiimoilta tehdyllä Japanin-kiertueella Crosbyn substanssien käyttö oli jo lähtenyt lapasesta, eikä hän soittanut enää koskaan myöhemmin Rattin riveissä. Hänet korvasi hetken aikaa Rudolf Schencker. Loppuvuodesta 1991 yhtye julkaisi viimeisen singlensä Nobody Rides for Free ja sen jälkeen Ratt ei ole koskaan soittanut originaalikokoonpanollaan. Vuonna 1999 ilmestyi yhtyeen nimeä kantanut pitkäsoitto, jolla originaalijäsenistä olivat mukana Pearcy, DeMartini ja Blotzer. Nykyisessä Rattissa on kolme alkuperäisjäsentä; Blotzer, DeMartini ja Croucier. Toisena kitaristina on vuodesta 2008 vaikuttanut Carlos Cavazo. Robbin Crosby menehtyi heroiinin yliannostukseen kesäkuussa 2002 ja Stephen Pearcy jätti yhtyeen huhtikuussa 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti