The Herd oli 60-luvun puolivälissä perustettu brittiläinen yhtye. Sittemmin huomattavan menestyksekkään soolouran luonut Peter Frampton vaikutti kyseisessä kolme top twenty -hittiä saavuttaneessa yhtyeessä ja sen jäsenistöön kuului myös 1970-luvun puolivälistä lähtien Status Quossa vaikuttanut kosketinsoittaja Andy Bown, joka toimi Herdissä myös basistina. Etelä-Lontoossa perustettu The Herd julkaisi Parlophonen kautta kolme singleä, jotka eivät kuitenkaan menestyneet. Vuonna 1966 muodostui yhtyeen menestyskokoonpano. Peter Frampton oli The Herdiin liittyessään ainoastaan 16-vuotias. Parlophone ei halunnut jatkaa yhtyeen kanssa, mutta levy-yhtiöistä Fontana halusi antaa The Herdille tilaisuuden. Manageri Billy Gaff sai lähteä ja yhtye aloitti yhteistyön biisintekijä/tuottajien Alan Blaikleyn ja Ken Howardin kanssa. Kaksikko oli tähän mennessä vastannut muun muassa monista Dave Dee, Dozy, Bicky Mick and Titchin hiteistä. The Herdin tyyliksi valikoitui mikstuura poppia ja psykedeliaa. Yhtyeen levytyksistä vuonna 1967 ilmestynyt I Can Fly jäi juuri ja juuri listan ulkopuolelle, mutta sen seuraaja, tekstinsä osalta Orfeuksen ja Eurydicen legendaan perustunut, ja samaisen vuoden lopussa ilmestynyt From the Underworld nousi kuudenneksi brittilistalla. Se sai osakseen radiosoittoa, myös merirosvoradiossa. From the Underwold oli hitti myös muualla. Alankomaissa se nousi aina kolmanneksi. Kyseistä singleä seurannut Paradise Lost nousi sijalle 15. vuonna 1968. Samana vuonna The Herd saavutti suurimman menestyksensä, kun single I Don't Want Our Loving to Die nousi kotimaassaan viidenneksi.
Lokakuussa 1967 The Herd lämmitteli The Jimi Hendrix Experienceä Lontoon Savile-teatterissa. Esiintyjälistalla olivat tuolloin myös The Crazy World of Arthur Brown ja Eire Apparent. Vuoden 1968 viimeiset kuukaudet olivat Herdille hektisiä. Rumpali Andrew Steele jätti yhtyeen ja hänet korvasi Henry Spinetti. The Herdin ainoa pitkäsoitto, vuonna 1968 ilmestynyt Paradise Lost koostui ensisijaisesti Framptonin ja Bownin sävellyksistä. Niitä edusti myös yhtyeen seuraava single Sunshine Cottage. Tässä vaiheessa myös managerin tehtävässä toimineet Howard ja Blaikley saivat lähteä. Tyytymättömänä saavuttamaansa teini-idolistatukseen ja Sunshine Cottagen huonoon menestykseen Frampton jätti Herdin loppuvuodesta 1968 ja perusti Steve Marriottin kanssa useita erinomaisia pitkäsoittoja työstäneen yhtyeen Humble Pie. Pien Frampton jätti loppuvuodesta 1971. Hänen soolouransa suurin menestys oli vuonna 1976 ilmestynyt Frampton Comes Alive. Jäljelle jäänyt yhtye julkaisi toisen listoille nousemattoman singlen The Game. Bown ja Spinetti muodostivat lyhytikäisen yhtyeen Judas Jump Amen Cornerin saksofonistin Allan Jonesin ja walesilaisen solistin Adrian Williamsin kanssa. Kesäkuussa 1971 oli vuorossa Steelen ja basisti Gary Taylorin yhden vähälle huomiolle jääneen singlen You've Got Me Hangin from Your Lovin' Tree mittainen The Herdin reunion. Ennen pitkäaikaista pestiään Status Quossa Bown oli mukana Peter Frampton Bandissa vuosina 1973-75 ja Taylor ja Spinetti liittyivät Gerry Raffertyn yhtyeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti