The Mamas & The Papas oli aktiivikauttaan vuosina 1965-1968
viettänyt folkrockia esittänyt lauluyhtye. Vuonna 1971 yhtye teki lyhyen
reunionin. The Mamas & The Papas julkaisi kuusi pitkäsoittoa ja 17
singleä. Niistä kuusi sijoittui top teniin ja kaikkiaaan yhtyeen levyjä
on myyty lähes 40 miljoonaa kappaletta. Yhtyeen muodostivat John Philips
(1935-2001), Denny Doherty (1940-2007), Cass Elliott (1941-1947) sekä neljäs kesäkuuta
1944 syntynyt Michelle Phillips, o.s. Gillian. Yhtyeen keskeinen
biisintekijä ja sovittaja oli John Phillips, joka yhdisti sen musiikin
folkelementteihin 60-luvun alussa esille noussutta beattyyliä. John ja
Michelle Phillips olivat vaikuttaneet aikaisemmin yhtyeessä The New
Journeymen ja Dohertyn sekä Elliottin varhaisempi yhtye oli The
Mugwumps. Elliott liittyi yhtyeeseen viimeisenä ja ennen The Mamas &
The Papas-nimeen päätymistä yhtye käytti nimeä The Magic Circle.
Keväästä 1965 kyseisen vuoden keskikesään The Mamas & The Papas
treenasi ahkerasti Neitsytsaarilla. The New Journeymen oli esittänyt
puhtaampaa folkia ja The Mugwumps sähköistä folkrockia. Folkia suosinut
John Phillips treenasi ensimmäistä kertaa sähköisesti.
Koe-esiintymisensä yhtye suoritti Los Angelesissa Dunhill Recordsin Lou
Adlerille. Sopimuksen mukaan yhtye äänittäisi kaksi albumia vuodessa
seuraavien viiden vuoden ajan. Yhtyeen debyyttilevytys olivat
taustavokaalit niin ikään Dunhillin artisteihin kuuluneen Barry McGuiren
albumilla This Precious Time. Toinen single California Dreamin'
ilmestyi joulukuussa 1965 ja nousi kotimaassaan neljänneksi. Sitä
edeltänyt debyytti Go Where You Wanna Go jäi vaille listasijoitusta.
Helmikuussa 1966 ilmestynyt debyyttialbumi If You Can Believe Your Eyes
and Ears oli yhtyeen ainoa Billboardin listakärkeen noussut pitkäsoitto.
Kolmas single Monday Monday seurasi maaliskuussa.
Kotimaassaan se nousi yhtyeen singleistä ainoana
listakärkeen ja oli Britanniassakin kolmas.
Vuonna 1967 kappale voitti parhaan popesityksen Grammyn. Elokuun lopussa
1966 ilmestyi yhtyeen kakkosalbumi The Mamas & The Papas, jonka
nimeksi on mainittu myös Cass, John, Michelle, Denie, sillä albumin
kannessa yhtyeen jäsenten nimet mainitaan ennen yhtyeen nimeä. Kotimaassaan
pitkäsoitto nousi neljänneksi ja sitä kesäkuussa edeltänyt single I Saw
Her Again viidenneksi; Britanniassa single jäi juuri top tenin
ulkopuolelle. Marraskuussa 1966 albumilta julkaistu toinen single Words
of Love nousi niin ikään kotimaassaan viidenneksi. Kolmatta
pitkäsoittoaan Deliver yhtye alkoi äänittää välittömästi syksyllä 1966.
Sen ensimmäinen singlejulkaisu Look through My Window ilmestyi jo
kyseisen vuoden syyskuussa ja sijoittui kotimaassaan sijalle 24. Toinen
kyseisen pitkäsoiton singleistä, helmikuussa 1967 ilmestynyt cover The
Shirellesin harvinaisempaan tuotantoon kuuluvasta kappaleesta Dedicated
to the One I Love menestyi huomattavasti paremmin. Kotimaassaan se nousi
toiseksi ja Britanniassa neljänneksi. Myös itse pitkäsoitto nousi
Yhdysvalloissa sijalle kaksi. Huhtikuussa 1967 ilmestynyt kolmas single
Creque Alley kronikoi tekstissään yhtyeen varhaista historiaa.
Kotimaasssaan se nousi viidenneksi ja Britanniassa yhdeksänneksi. The
Mamas & The Papas esiintyi vuoden 1967 Montereyn Popfestivaaleilla,
mutta yhtyeen uran huipentuma oli kuitenkin Hollywood Bowlissa samaisen
vuoden elokuussa tehty konsertti. Yleisöä oli 18 000 ja
lämmittelyesiintyjänä toimi The Jimi Hendrix Experience. Lokakuussa
julkaistiin single Glad to Be Unhappy. Se ei ollut mukana pitkäsoitolla
ja sijoittui kotimaassaan kahdenneksikymmenenneksikuudenneksi. Yhtyeen
tähänastiset albumit oli äänitetty United Western Recordersilla
Hollywoodissa.
Kaksi viimeistä pitkäsoittoa äänitettiin kuitenkin John ja Michelle
Phillipsin kahdeksanraitaisessa kotistudiossa Bel Airissa. Syyskuussa
1967 yhtye esiintyi Ed Sullivan Showssa ja ilmoitti pitävänsä tauon.
Toukokuussa 1968 ilmestynyt pitkäsoitto The Papas and the Mamas oli
suhteellisen menestyksekäs. Single 12.30 (Young Girls Are Comin' to the
Canyon) oli julkaistu jo edellisen vuoden elokuussa ja se nousi
kotimaassaan sijalle 20. Mama Cassin soololevytyksenä kesäkuussa 1968
julkaistu Dream a Little Dream of Me nousi kotimaassaan sijalle 12.
Samaisen vuoden loppuun mennessä yhtye oli hajonnut. Yhtyeen viimeinen
uutta materiaalia sisältänyt albumi oli marraskuussa 1971 ilmestynyt
People Like Us.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti