Judas Priest on Birminghamissa vuonna 1970 perustettu englantilainen heavymetalyhtye. Kaikkiaan se on myynyt 45 miljoonaa albumia. MTV rankkasi Priestin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi metalyhtyeeksi. 70-luvulla julkaistuista uraauurtavista ja innovatiivisista albumeistaan huolimatta Priestillä oli vaikeutensa. Sen levyt eivät olleet parhaalla mahdollisella tavalla tuotettuja ja yhtye kärsi jatkuvista rumpalinvaihdoksista. Vuonna 1980 ilmestyneellä pitkäsoitollaan British Steel Priest suoraviivaisti soundiaan ja nousi supertähtisarjaan. 90-luvun alussa solisti Rob Halford erosi yhtyeestä väliaikaisesti. Priestin tämänhetkisen kokoonpanon muodostavat Halford, kitaristit Glen Tipton ja Richie Faulkner, basisti Ian Hill ja rumpali Scott Travis. Priestin menestynein albumi on vuonna 1982 ilmestynyt Screaming for Vengeance ja sillä kuullaan yhtyeen suosituinta line upia, johon Halfordin, Tiptonin ja Hillin lisäksi kuuluivat kitaristi K.K. Downing ja rumpali Dave Holland. Halford on eräs tyylisuuntansa ainutlaatuisimmista solisteista ja Tiptonin ja Downingin tuplakitaroinnin omaksuivat monet muut yhtyeet. Yhtyeen nahkaa suosineella ulkoisella imagolla ja teksteillä oli oma keskeinen vaikutuksensa 80-luvun glam metalliin. 90-luvun puolivälissä yhtyeellä oli heikompia hetkiä, mutta viime vuosina Priest on jälleen tehnyt maailmankiertueita, vuonna 2005 se huomioitiin VH1:n Rock Honorsissa ja viittä vuotta myöhemmin yhtye vastaanotti Grammyn parhaasta heavy metal-esityksestä. Priestin kappaleet ovat myös päässeet mukaan Guitar Heron kaltaisiin videopeleihin. Downing, Hill ja John Elllis olivat tunteneet toisensa jo nuoresta iästä asti. Heillä oli samanlaiset musiikilliset diggauskohteet (Zeppelin, Purple, Sabbath, Cream, Who, Hendrix) ja he myös oppivat soittamaan yhdessä. Kyseinen Judas Priest-kokoonpano muodostui lokakuussa 1970 paikallisen samannimisen yhtyeen hajottua.
Originaali Judas Priest oli perustettu vuonna 1969. Yhtyeen johtohahmo oli solisti Al Atkins ja se hajosi huhtikuussa 1970. Downing, Hill ja Ellis soittivat yhtyeessä nimeltä Freight huhtikuusta 1970 saman vuoden lokakuuhun. Atkins liittyi mukaan ja ehdotti yhtyeen nimeksi vanhan yhtyeensä Judas Priestin nimeä. Yhtye soitti debyyttikeikkansa 16. maaliskuuta 1971 Essingtonissa. Downingista muodostui yhtyeen eräänlainen johtohahmo ja hänen myötään Priest siirtyi bluesrockista kohti raskaampaa musiikillista ilmaisua. Yhtye soitti Birminghamissa ja lähiympäristössä vuoteen 1974 saakka. Rumpalit vaihtuivat ja Priest toimi lämmittelyesiintyjänä Budgielle, Thin Lizzylle ja Trapetzelle. Atkins ja rumpali Alan Moore lähtivät toukokuussa 1973. Heidät korvasivat aikaisemmin Hiroshima-nimisessä yhtyeessä vaikuttaneet solisti Rob Halford ja rumpali John Hinch. Priest konsertoi Englannissa Budgien lämmittelijänä ja pääsi soittamaan pääesiintyjänä Norjassa ja Saksassa. Ennen esikoisalbumin levyttämistä levy-yhtiö kehotti yhtyettä laajentamaan kokoonpanoaan. Toiseksi kitaristiksi huhtikuussa 1974 valikoitui aikaisemmin Flying Hat Bandissa soittanut Glenn Tipton. Hän ehti osallistua esikoisalbumille myös biisintekijänä. Elokuussa 1974 ilmestyi esikoissingle Rocka Rolla ja samanniminen pitkäsoitto seurasi kuukautta myöhemmin. Tasokkaasta kappalemateriaalista huolimatta albumin voi todeta epäonnistuneen soundillisesti. Pitkäsoiton julkaisua seurasi Priestin ensimmäinen kiertue, jolla yhtye soitti Saksassa, Hollannissa, Norjassa ja Tanskassa. Yhtye osallistui seuraavan albuminsa tuottamiseen aikaisempaa voimakkaammin. Marras-joulukuussa 1975 äänitetty ja seuraavan vuoden puolella julkaistu Sad Wings of Destiny yhdisti progesävyjä metallisempaan soundiin. Pitkä ja vakuuttava avausraita Victim of Changes lukeutuu albumin huippuhetkiin. Priest soitti onnistuneen keikan Readingin festivaaleilla ja alkoi saavuttaa laajempaa mielenkiintoa.
Vuonna 1977 ilmestynyt Sin After Sin oli Priestin ensimmäinen suurelle levy-yhtiölle CBS:lle tehty albumi. Sen tuotti Deep Purplesta ensisijaisesti tutuksi tullut Roger Glover. Rumpalina albumilla kuultiin sessiomuusikko Simon Philipsiä. Hänestä ei tullut yhtyeen pysyvää jäsentä ja Gloverin suosituksesta pestin sai Les Binks. Hänen kanssaan levytettiin pitkäsoitot Stained Glass ja Killing Machine. Binks kirjoitti voimakappaleen Beyound the Realms of Death ja hän soitti myös Japanissa taltioidulla livelevyllä Unleashed in the East, josta muodostui Priestin ensimmäinen platinalevy. Killing Machinella oli vaikutteita yhtyeen vanhasta bluestaustasta ja samoihin aikoihin Priest otti käyttöön nahkaa suosineen tyylinsä. Binks lähti vuonna 1979 kyllästyneenä yhtyeen kaupallisempaan tyyliin. Tilalle saatiin Trapetzessa soittanut Dave Holland. Kyseinen Priest-miehitys levytti kuusi studioalbumia ja yhden livelevyn. Vuonna 1980 ilmestynyt British Steel sisälsi runsasta radiosoittoa saavuttaneet raidat Breaking the Law ja Living After Midnight. Seuraavana vuonna ilmestynyt Point of Entry jatkoi onnistuneesti edeltäjänsä tyyliä. Sitä promotoineella kiertueella kuultiin myös uutta tuotantoa, kuten Heading Out to the Highway. Vuonna 1982 ilmestynyt Screaming for Vengeane myi tuplaplatinaa ja sisälsi hitit You've Got Another Thing Coming, Electric Eye, Riding on the Wind ja (Take These) Chains. Vuonna 1984 ilmestynyt Defenders of the Faith sisälsi hitin Freewheel Burning, joka oli tosin julkaistu singlenä jo edellisen vuoden puolella. Huhtikuussa 1986 ilmestynyt albumi Turbo myi platinaa ja yhtye konsertoi menestyksekkkäästi Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa kyseisen vuoden aikana. Kiertueelta julkaistiin seuraavana vuonna tuplalive. Toukokuussa 1988 ilmestynyt pitkäsoitto Ram It Down sisälsi useita Turbo-albumin sessioista ylijääneitä kappaleita, eikä se saavuttanut erityisen hyviä arvosteluja.
Syyskuussa 1990 ilmestynyt albumi Painkiller oli Priestin tyylikäs paluu juurilleen. Sillä kannuja takoi uusi rumpali, aikaisemmin Racor X:ssä soittanut Scott Travis. Albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella kuultiin lämmittelijöinä Megadethiä, Panteraa, Sepulturaa ja Testamentia. Se huipentui Brasiliaan Rock in Rio -festivaaleille, joissa Priest soitti 100 000:lle diggarilleen. Halford jätti Priestin Painkiller-kiertueen jälkeen. Hän perusti trashmetalyhtyeen nimeltä Fight. Priestin uudeksi solistiksi tuli aikaisemmin JP-tribuuttiyhtye British Steelissä vokalisoinut Tim "Ripper" Owens. Hänen kanssaan yhtye julkaisi albumit Jugulator ja Demolition. Yhdentoista vuoden eron jälkeen Halford palasi Priestiin vuonna 2003. Uusi studioalbumi Angel of Retribution ilmestyi maaliskuussa 2005. Vuonna 2008 ilmestynyt tuplalevy Nostradamus oli Priestin ensimmäinen konseptialbumi. Heinäkuussa 2009 ilmestyi uusi konserttitaltiointi A Touch of Evil:Live. Se sisälsi 11 ennenjulkaisematonta livebiisiä vuosien 2005 ja 2009 kiertueilta. Downing jätti yhtyeen huhtikuussa 2011. Hänen tilalleen tuli Lauren Harrisin yhtyeen Ritchie Falkner, joka oli mukana Epitaph-nimisellä maailmankiertueella. Vuonna 2014 ilmestynyt pitkäsoitto Redeemer of Souls oli Priestin ensimmäinen top ten-menestys Yhdysvalloissa. Albumin tiimoilta tehdyltä kiertueelta julkaistiin maaliskuussa 2016 livelevy Battle Cry, joka oli taltioitu Priestin Wacken Open Airissa soitetusta konsertista Saksassa edellisen vuoden elokuussa. Yhdeksäs maaliskuuta 2018 ilmestyi Judas Priestin 18. albumi Firepower. Sen tiimoilta yhtye teki maalmankiertueen, jonka lämmittelijöinä soittivat Saxon ja Black Star Riders. Glenn Tiptonilla diagnosoitiin Parkinsonin tauti, mutta hän jatkaa yhtyeen jäsenenä. Andy Sneap otti kiertueella hänen paikkansa, mutta Tiptonia kuultiin joka tapauksessa kitaristina tietyissä Priest-klassikoissa ja encorebiiseissä. Biisinkirjoitus uutta albumia varten alkoi helmikuussa 2020. Kiertueen Euroopan-osuus on siirretty vuoteen 2022. Uuden albuminsa tiimoilta Halford on maininnut yhtyeen työstäneen jo joukon vahvoja demoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti