Brittiläinen Dire Straits on eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä rockyhtyeistä. Vuonna 1977 perustetun yhtyeen originaalikokoonpanon muodostivat kitaristi/laulaja Mark Knopfler, hänen veljensä, kitaristi David Knopfler, luottobasistina koko yhtyeen uran ajan säilynyt John Illsley ja rumpali/perkussionisti Pick Withers. Vaikka Dire Straits nousi esiin kuumimpaan punkaikaan, yhtyeen rootsahtavampi soundi otti vaikutteita esimerkiksi bluesista ja pubrockista. Yhtyeen menestynein pitkäsoitto, 80-luvun puolivälissä ilmestynyt Brothers in Arms on myynyt yli 30 miljoonaa yksikköä. Kyseessä on lisäksi ensimmäinen albumi, joka ylitti cd-formaatissa myynnillään miljoonan kappaleen rajan. Kaiken kaikkiaan yhtyeen levyjä on myyty yli 120 miljoonaa kappaletta. Dire Straits on voittanut neljä Grammya ja kolme Brit Awardsia. Dire Straitsin ura kesti kaikkiaan 15 vuotta. Ensimmäinen hajoaminen ajoittui vuoteen 1988, mutta yhtye jatkoi toimintaansa vuonna 1991. Lopullisesti Dire Straits oli historiaa vuonna 1995 ja Mark Knopflerista tuli täysiaikaisesti sooloartisti. Vuonna 1977 Knopflerin veljekset, Illsley ja Withers äänittivät viidestä kappaleesta koostuneen demonauhan, jolla oli muun muassa mukana yhtyeen debyyttihitti Sultans of Swing. Demo päätyi BBC Radio Londonin dj:lle Charlie Gillettelle, joka pyöritti Honky Tonk -nimistä radioshowta. Kahta kuukautta myöhemmin yhtye solmi levytyssopimuksen Phonogram Recordsin kanssa. Loka-marraskuussa 1977 yhtye äänitti lisää demoja ja helmikuussa 1978 Länsi-Lontoon Basing Street -studioilla vuorossa olivat yhtyeen nimettömän esikoisalbumin nauhoitukset. Muff Winwoodin tuottama pitkäsoitto julkaistiin yhtyeen kotimaassa ensiksi Vertigo Recordsin kautta. Monet pitkäsoiton kappaleiden tekstit heijastivat Mark Knopflerin kokemuksia Newcastlessa, Leedsissä ja Lontoossa. Samana vuonna Dire Straits konsertoi Talking Headsin kakkosbändinä.
Uudelleen julkaistu Sultans of Swing alkoi nousta listoille ja vuoden loppuun mennessä Dire Straits oli solminut Yhdysvalloissa sopimuksen Warnerin kanssa. Yhtye saavuttikin enemmän huomiota Amerikassa, mutta sen debyyttilevy nousi kymmenen suosituimman joukkoon kaikissa Eurooopan maissa. Seuraavana vuonna vuorossa oli ensimmäinen Amerikan-kiertue. Dire Straits soitti sen aikana 51 loppuunmyytyä konserttia. Sultans of Swing nousi Amerikassa neljänneksi ja kotimaassaan kahdeksanneksi. Bob Dylan vakuuttui Dire Straitsista siinä määrin, että pyysi Mark Knopflerin ja Pick Withersin soittamaan vuoden 1979 albumilleen Slow Train Coming. Dire Straitsin kakkoslevy Communique äänitettiin joulukuussa 1978 ja julkaistiin seuraavan vuoden kesäkuussa. Se nousi Saksassa listakärkeen ja kotimaassaan viidenneksi. Heinäkuussa 1980 alkoivat äänitykset kolmatta pitkäsoittoa varten. Albumi Making Movies julkaistiin jo samaisen vuoden lokakuussa. Tässä vaiheessa Knopflerin veljesten välit olivat kiristyneet siihen pisteeseen, että David jätti yhtyeen, eikä vastaanottanut enää krediittejä kyseisellä albumilla. Rytmikitaristina sillä kuultiin Sid McGinnisia ja koskettimissa Bruce Springsteenin E Street Bandin Roy Bittania. Uusiksi täysvaltaisiksi yhtyeen jäseniksi Euroopan ja Yhdysvaltain-kiertueille kiinnitettiin kosketinsoittaja Alan Clark ja amerikkalainen kitaristi Hal Lindes. Making Moviesin kappaleista nostettakoon esiin singlehitti Romeo and Juliet, keikkasuosikki Solid Rock sekä pitkä ja vakuuttava avausraita Tunnel of Love. Syyskuussa 1982 ilmestynyt seuraava albumi Love Over Gold sai edeltäjänsä tavoin hyvät arvostelut. Pitkäsoiton klassikoihin lukeutuvat erityisesti Telegraph Road ja Private Investigations. Jälkimmäinen oli singleformaatissa top 5-hitti ja kotimaassaan itse albumi oli listakärjessä neljän viikon ajan ja myi Yhdysvalloissa kultaa. Kanadassa singleksi poimittiin menestyksekkäästi Industrial Disease.
Vuonna 1983 ilmestyi hitin Twistin by the Pool sisältänyt ep. Love Over Goldia seurannut kahdeksan kuukauden mittainen maailmankiertue päättyi kahteen konserttiin Lontoon Hammersmith Odeonissa. Niiltä taltioitiin tuplalivealbumi Alchemy, joka julkaistiin maaliskuussa 1984. Äänitykset uudelle albumille alkoivat saman vuoden lopussa. Kokoonpanossa tapahtui muutoksia. Toiseksi kosketinsoittajaksi tuli Guy Fletcher ja kakkoskitaristiksi vaihtui Jack Sonni. Toukokuussa 1985 julkaistu Brothers in Arms nousi kotimaassaan listakärkeen ja pysyi listoilla huikeiden 228 viikon ajan. Albumin suurimmat singlehitit olivat Billboardin listakärkeen ja Englannissa neljänneksi noussut Money for Nothing sekä kotimaassaan toiseksi ja Yhdysvalloissa seitsemänneksi kivunnut Walk of Life. Pitkäsoiton upea nimikappale oli kotimaansa singletilastoissa parhaimmillaan sijalla 16. Brothers in Armsin julkaisua seurannut maailmankiertue osoittautui varsin menestyksekkääksi ja sillä yhtyeen line upia täydensi saksofonisti Chris White. Vuonna 1986 albumi voitti kaksi Grammya ja seuraavana vuotena Brit Awardseissa parhaan brittiläisen albumin tittelin. Brothers in Arms -kiertueen päätyttyä Mark Knopfler keskittyi sooloprojekteihinsa ja elokuvasoundtrackeihin. Kesäkuussa 1988 Dire Straits esiintyi Wembleyn stadionilla Nelson Mandelan 70-vuotistribuuttikonsertissa. Siellä yhtyeen peruslineupia täydensi suurimman osan ajasta rytmikitaristina toiminut Eric Clapton. Syyskuussa Knopfler ilmoitti Dire Straitsin hajoamisesta ja lokakuussa ilmestynyt hittikokoelma Money for Nothing nousi kotimaassaan listakärkeen. Seuraavana vuonna Knopfler perusti country-yhtye The Notting Hillibilliesin, jonka vuonna 1990 ilmestynyt pitkäsoitto Missing...Presumed Having a Good Time oli pieni menestys, kuten myös siltä poimittu single Your Own Sweet Way. Knopfler teki myös musiikillista yhteistyötä kitaristi Chet Atkinsin kanssa albumilla Neck and Neck.
Alkuvuodesta 1991 Knopfler ja Illsley kokosivat Dire Straitsin uudelleen. Mukaan tulivat kosketinsoittajat Guy Fletcher ja Alan Clark ja yhtye oli jälleen nelimiehinen. Sessiomuusikot täydensivät syyskuussa 1991 ilmestyneen yhtyeen viimeisen studioalbumin On Every Streetin soittajistoa. Pitkäsoitto sai ristiriitaiset arviot, mutta myi siitä huolimatta kahdeksan miljoonaa kappaletta. Kotimaassaan se nousi listarkäeen ja Yhdysvalloissa sijalle 12. Pitkäsoiton julkaisua seurasi kaksi vuotta kestänyt ja 300 esiintymisestä koostunut maailmankiertue, jolla yhtyeen soittajistoa täydensi sessiorumpali Chris Whitten. Kiertuetta dokumentoi toukokuussa 1993 ilmestynyt livealbumi On the Night. Vuonna 1995 ilmestynyt Live at the BBC 1978-1981 oli laadukkuudestaan huolimatta sopimustekninen julkaisu. Suurimmalla osalla sen kappaleista musisoi silti Dire Straitsin originaali line up. Pian BBC-julkaisun jälkeen Knopfler hajotti yhtyeensä kaikessa hiljaisuudessa ja keskittyi soolouraansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti