The Undertones oli Derryssä, Pohjois-Irlannissa vuonna 1975 perustettu uutta aaltoa edustanut yhtye. Vuosien 1975-1983 aikana yhtyeen kokoonpanon muodostivat solisti Feargal Sharkey, rytmikitaristi/laulaja John O' Neill, soolokitaristi/laulaja Damian O' Neill, basisti Michael Bradley ja rumpali Billy Doherty. Vaikka suuri osa The Undertonesin varhaistuotannosta otti vaikutteensa punkista ja uudesta aallosta, yhtyeen myöhäisemmässä tuotannossa vuodesta 1979 eteenpäin oli kuultavissa vaikutteita glamrockista, rockista ja post-punkista. Vuonna 1983 ilmestyneen pitkäsoiton Sin of Pride aikaan yhtyeen keskeisimmiksi vaikutteiksi olivat vaihtuneet Motown ja yleisesti soulmusiikki. Tuohon mennessä The Undertones oli julkaissut neljä pitkäsoittoa, joista Sin of Pridea olivat edeltäneet The Undertones, Hypnotised ja Positive Touch. Toukokuussa 1983 Sharkey jätti yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Yhtyettä ympäröineestä poliittisesta ympäristöstä huolimatta The Undertonesin tekstit käsittelivät pikemminkin esimerkiksi aikuisuutta, teiniangstia ja sydänsuruja. Maaliskuussa 1978 yhtye äänitti demonauhan ja lähetti sen BBC Radio Onen John Peelille. Hän vakuuttui kuulemastaan ja tarjoutui kustantamaan äänityssession. Kesäkuussa 1978 The Undertones levytti debyyttiep:nsä Teenage Kicks. Sire Recordsin Seymour Stein kuuli Teenage Kicksin Peelin ohjelmassa ja kiinnitti yhtyeen talliinsa. The Undertones allekirjoitti viisivuotisen sopimuksen. Marraskuussa seurasi ensimmäinen brittikiertue ja Teenage Kicks -single nousi sijalle 31. brittilistalla. Vaikka jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä lienee The Undertonesin tunnetuin kappale, yhtye työsti myöhemmin paremmin menestyneitä singlehittejä. Tammikuussa 1979 The Undertones levytti esikoisalbuminsa Länsi-Lontoossa Roger Bechirianin tuottamana. Se ilmestyi toukokuussa ja lokakuuhun mennessä julkaistiin vielä kolme singleä (Jimmy Jimmy, Here Comes the Summer ja You Got My Number), jotka kaikki saavuttivat hyvän vastaanoton.
Syyskuussa oli vuorossa The Undertonesin ensimmäinen Yhdysvaltain-kiertue. Yhtye soitti kahdeksan konserttia The Clashin lämmittelijänä. Äänitykset toista albumia varten alkoivat heti kiertueen päätyttyä Wisseloord -studioilla Alankomaissa. Kymmenen pitkäsoiton kappaleista äänitettiin siellä ja loput kolme Dermissä. Hypnotised-pitkäsoiton tuottamisvaihe päättyi seuraavan vuoden tammikuussa Eden -studioilla Lontoossa. Kahden viikon Irlannin-kiertuetta seurasi ensimmäinen kiertue Keski-Euroopassa maaliskuussa 1980. Samoihin aikoihin julkaistu single My Perfect Cousin nousi brittilistalla aina yhdeksänneksi ja siitä muodostui The Undertonesin suurin singlemenestys. Huhtikuussa julkaistu kakkosalbumi nousi brittilistalla aina kuudenneksi. Huhti-kesäkuussa oli vuorossa 25 konsertista Britanniassa koostunut The Humming Tour. Sitä seurasi vajaata kahta viikkoa myöhemmin toinen kiertue Amerikassa ja tällä kertaa pääesiintyjänä. Seuraava single Wednesday Week nousi brittilistalla yhdenneksitoista ja pysyi top 40:ssä seitsemän viikon ajan. Syyskuussa The Undertones konsertoi Keski-Euroopassa ja joulukuussa Britanniassa. Kyseisestä vuodesta muodostui The Undertonesin uran menestyksekkäin. Seuraavan vuoden maaliskuussa yhtyeen levy-yhtiöksi vaihtui EMI. Jo tammikuussa 1981 olivat alkaneet äänitykset seuraavaa albumia The Positive Touch varten. Kyseinen pitkäsoitto merkitsi muutosta The Undertonesin tyylissä niin instrumenttien runsauden kuin tekstien vakavuuden osalta. Toukokuussa ilmestynyt albumi nousi sijalle 17. ja saavutti hyvät arvostelut. Singleinä siltä julkaistiin It's Going to Happen ja Julie Ocean. Albumin tiimoilta tehty Britannian kiertue oli alkanut jo kuukautta aikaisemmin ja se koostui aina 36 konsertista kahden kuukauden aikana. Syys-lokakuuhun ajoittuneella kiertueella yhtye soitti Keski-Euroopassa 19 konserttia kuudessa maassa.
Vuosi 1982 olikin huomattavasti rauhallisempi; The Undertones soitti ainoastaan viisi konserttia, näistä kaksi Englannissa ja kolme Yhdysvalloissa. Kyseisenä vuonna ilmestyivät sentään singlet Beautiful Friend ja The Love Parade. Yhtyeen siltä erää viimeisin albumi Sin of Parade ilmestyi maaliskuussa 1983. Myönteisistä arvosteluista huolimatta Mike Hedgesin tuottama albumi nousi brittilistalla ainoastaan sijalle 47. Yhtye keikkaili Skotlannissa ja Englannissa ja julkaisi albumilta singleinä kappaleet Got to Have You Back ja Chain of Love. Yhtye konsertoi vielä Keski-Euroopassa ja hajosi kesällä 1983. Viimeisen konserttinsa The Undertones soitti Irlannissa 17. heinäkuuta. The Undertonesin paluu oli vuorossa vuonna 1999 kokoonpanolla, jossa Feargal Sharkeyn tilalla solistina oli Paul McLoone.Uudelleen kokoontumisensa jälkeen The Undertones on julkaissut kaksi uutta tuotantoaan sisältävää albumia. Syyskuun lopussa 2003 ilmestyi pitkäsoitto Get What You Need ja lokakuun puolivälissä 2007 Dig Yourself Deep. Levykauppapäivänä huhtikuussa 2013 The Undertonesilta julkaistiin Britanniassa kaksi a-puolta sisältänyt single Much Too Late/When It Hurts I Count to Ten.Toe Rag-studioilla Lontoossa nauhoitetusta singlestä julkaistiin rajoitettu ja numeroitu tuhannen kappaleen painos. The Undertones säilyy eräänä Pohjois-Irlannin kaikkien aikojen menestyneimmistä yhtyeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti