31. elokuuta 1945 syntynyt Van Morrison on irlantilainen laulaja, muusikko ja lauluntekijä. Elämäntyöstään musiikin parissa hän on vastaanottanut kuusi Grammya ja päässyt sekä Rock and Roll Hall of Fameen että laulunkirjoittajien Hall of Fameen. Van the Man aloitti ammattimaisen muusikon uransa 50-luvun lopussa, jolloin hän soitti useita instrumentteja, kuten kitaraa, koskettimia ja saksofonia useissa irlantilaisissa showyhtyeissä, joiden ohjelmistossa oli ensisijaisesti päivän hittejä. Kuuluisuuteen hän nousi 60-luvun puolivälissä pohjoisirlantilaisen rhythm and blues -yhtyeen Themin vokalistina. Them levytti kaksi pitkäsoittoa; The Angry Young Them sekä Them Again ja julkaisi myös klassikkohitit Gloria ja Here Comes the Night. Kesällä 1966 yhtye teki myös Amerikan-kiertueen ja sai kiinnityksen Whiskey A Go Go- clubille, missä lämmittelyesiintyjänä viimeisellä viikolla oli The Doors. Vanin vaikutus Jim Morrisonin lavaesiintymiseen oli keskeinen ainakin John Densmoren kirjan Riders on the Storm mukaan. Morrisonin sooloura käynnistyi vuonna 1967 hitiksi nousseella popahtavalla kappaleella Brown Eyed Girl. Warnes Bros antoi Morrisonin levyttää esikoisalbuminsa Astal Weeksin kolmessa sessiossa. Kaupallisesti kyseinen vuonna 1968 ilmestynyt pitkäsoitto jäi suhteellisen vähälle huomiolle, mutta myöhemmin siitä on muodostunut todellinen kriitikoiden suosikki ja albumi onkin päässyt korkealle erilaisissa kaikkien aikojen parhaat levyt- tyyppisissä äänestyksissä. Niissä Astral Weeks on sijoittunut aivan kärkisijoille Beatlesin ja Bob Dylanin parhaiden töiden jälkeen. Morrisonin toinen pitkäsoitto Moondance oli tällä kertaa paitsi arvostelu- myös myyntimenestys. Se nousi Billboardin listalla sijalle 29. Moondance sisälsi yleisesti Astral Weeksiä optimistisempaa musiikkia ja vaikka sen nimikappale julkaistiin Yhdysvalloissa singleformaatissa vasta vuonna 1977, saavutti se jo ilmestymisaikanaan huomattavasti soittoa FM- radioasemilla.
Albumin muista klassikkokappaleista mainittakoon pikaisesti Into the Mystic ja Come Runnin'. Kolmas albumi His Band and Street Choir oli jonkinasteinen välityö, mutta vuonna 1971 ilmestynyt Tupelo Honey oli jälleen arvostelumenestys ja sen kappaleista nostettakoon erityisesti esiin nimiraita sekä rivakka avauskappale Wild Night, jonka John Mellencamp coveroi menestyksekkäästi 90-luvulla ja kotimaassa kappaleesta tehtiin tuolla vuosikymmenellä Pate Mustajärven ja Kikka Laitisen käsialaa oleva duetto Kuuma yö. Vuonna 1972 ilmestynyt Saint Dominic's Preview merkitsi paluuta lähemmäksi Astal Weeksin tyyliä. Levyn klassikkokappaleita edustavat etenkin Jackie Wilson Said (I'm in Heaven When You Smile) ja Listen to the Lion. Vuoden 1973 albumi Hard Nose the Highway sai hieman viileämmät arvostelut, mutta sisälsi hitin Warm Love. Kolmen viikon loma-aikanaan Irlannissa lokakuussa 1973 Morrison kirjoitti suuren osan seuraavan pitkäsoittonsa Veedon Fleecen kappaleista. Vuonna 1974 ilmestyi myös eräs kaikkien aikojen arvostetuimmista livelevyistä; tupla-albumi It's Too Late to Stop Now. Morrison on jatkanut esiintymisiä ja levytyksiä aivan viime vuosiin saakka. Hänen musiikillisista yhteistyökumppaneistaan mainittakoon Georgie Fame sekä irlantilaisyhtye The Chieftains. Vuonna 2008 Morrison esitti Astral Weeksin livekontekstissa sitten vuoden 1968. Morrisonin keskeisimmät musiikilliset vaikutteet ovat rhythm and blues, soul ja toisaalta kelttiläinen traditio ja jazz.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti