20. marraskuuta 1962 syntynyt Gail Ann Dorsey on yhdysvaltalainen muusikko, jolla on takanaan pitkä ura sessiosoittajana. Parhaiten hänet tunnettaneen pestistään David Bowien basistina 90-luvun puolivälistä aina vuoteen 2016 ajoittuneeseen Bowien edesmenoon saakka. Bassottelunsa ohessa Dorsey lauloi keikoilla Freddie Mercuryn osuuden Queenin ja David Bowien yhteistuotantoa edustaneessa hitissä Under Pressure ja duetoi Bowien kanssa myös esimerkiksi kappaleissa The London Boys ja Aladdin Sane. Vuosien 1993 ja 1996 välillä Dorsey levytti ja konsertoi Tears for Fearsin kanssa osallistuen myös kyseisen duon tuotannon kirjoittamiseen. Yhtyesiin ja artisteihin, joiden kanssa Dorsey on levyttänyt ja esiintynyt, lukeutuvat lisäksi The National, Lenny Kravitz, Bryan Ferry, Boy George, the Indigo Girls, Khaled, Jane Siberry, The The, Skin, Gwen Stefani, Charlie Watts, Seal, Gang of Four, Susan Werner, Ani DiFranco, Sophie B Hawkins ja Dar Williams. Dorsey on julkaissut kolme sooloalbumia; : The Corporate World (1988), Rude Blue (1992) ja I Used To Be... (2003). Dorsey varttui 70-luvulla Läntisessä Philadelphiassa. Hän on soittanut kitaraa yhdeksänvuotiaasta ja nimennyt varhaisiksi vaikuttajikseen Grand Funk Railroadin Mark Farnerin, Chicagon Terry Kathin, Jimi Hendrixin ja Heart-yhtyeen Nancy Wilsonin. Basson pariin Dorsey siirtyi pian 14 vuotta täytettyään, mutta alkoi pitää itseään basistina vasta täytettyään 20. Sävellystensä taustaksi hän alkoi myös laatia käsikirjoituksia. Dorsey opiskeli Kaliforniassa taideinstituutissa elokuva-alaa, mutta palasi lopulta musiikin pariin. 22-vuotiaana hän muutti Lontooseen ja teki musiikillista yhteistyötä kosketinsoittaja/säveltäjä Pete Sternin kanssa yhtyeessä 20To. Ensimmäiset demot olivat Paul Stewartin tuottamia ja hän esitteli Dorseyn CBS Recordsille. Seurauksena oli levytyssopimus. 80-luvun puolivälissä Dorsey oli mukana Charlie Watts Big Bandissa ja hän esiintyi Lontoon West Endin kuuluisassa jazzclubissa Ronnie Scott's:issa. Keskeistä Dorseyn varhaisella musiikkiuralla oli lisäksi esiintyminen Jools Hollandin ja Paula Yatesin juontamassa, viikoittain esitetyssä musiikkiohjelmassa The Tube. Dorsey oli solistina Tony Haynesin kirjoittamalla Grand Union Orchestran vuonna 1986 ilmestyneellä ja maailmanjazzia edustavalla albumilla The Song of Many Tongues. Joulukuussa 1987 Dorsey solmi levytyssopimuksen Warner Music Groupin kanssa. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen esikoissooloalbuminsa The Corporate World. Nathan Eastin tuottamalla pitkäsoitolla vieraili muun muassa Eric Clapton ja musiikkilehti Q:ssa se äänestettiin vuoden 50 parhaan albumin listalle. Vuonna 1991 Dorseyn levy-yhtiöksi vaihtui Island Records. Sinne hänet kiinnitti yhtiön perustaja Chris Blackwell. Vuona 1992 ilmestyneellä Dorseyn toisella sooloalbumilla Rude Blue vieraili muun muassa James Brownin puhallinsektio, jonka muodostivat Maceo Parker, Fred Wesley ja Alfred "Pee Wee" Ellis. Asuttuaan Britanniassa lähes 12 vuoden ajan Dorsey muutti vuonna 1994 Woodstockissa sijainneeseen taiteilijakommuuniiin. Kun sopimus Island Recordsin kanssa päättyi, Dorsey keskittyi vuonna 1995 sessiomuusikon töihin. Hän pääsi mukaan David Bowien Outside-kiertueelle ja oli siitä eteenpäin mukana basistina ja solistina kaikkiaan kuuden kiertueen lisäksi myös Bowien albumeilla Earthling (1997), Heathen (2002), Reality (2003) ja The Next Day (2013).Vuonna 2003 ilmestynyt Dorseyn kolmas sooloalbumi I Used to Be... on kokoelma hänen kirjoittamaansa tuotantoa 18 vuoden ajanjaksolta. Roland Orzabal ja Kristen Hall osallistuivat muutaman kappaleen kirjoittamiseen; suurin osa biiseistä on täysin Dorseyn käsialaa. Tammi-helmikuussa 2017 Dorsey oli mukana kiertueella Celebrating David Bowie useiden muiden Bowien kanssa työskennelleiden artistien kanssa. Dorseyn musiikissa on vaikutteita rockista, funkista, countrysta ja popista. Hän on kuvaillut sitä nykypäivän versioksi AM/FM-radiosta diggaamistaan yhtyeistä ja artisteista The 5:th Dimension, Olivia Newton-John, Bread ja Heart. Hänen eniten soittamiaan instrumentteja ovat Music Man Stingray -basso ja Fender Jazz -basso. Joulukuussa 2021 Bass Player -musiikkilehti palkitsi Dorseyn elämäntyöstään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti