Somebody to Love, jonka originaalinimi kuului Someone to Love, on Darby Slickin käsialaa oleva kappale, jonka ensimmäisestä levytetystä versiosta vastasi yhtye The Great Society ja hittiversiosta Jefferson Airplane. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Jefferson Airplanen Somebody to Lovesta levyttämä versio saavutti sijan 274. Kappaleen sävellyksestä vastasi The Great Societyn kitaristi Darby Slick hänen tyttöystävänsä jätettyä hänet. The Great Societyn Someone to Lovesta levyttämä ja Darbyn sisarpuolen Grace Slickin vokalisoima versio ei saavuttanut juurikaan huomiota Bay Arean clubiskeneä lukuun ottamatta. Someone to Love nauhoitettiin neljäs joulukuuta 1965 ja julkaistiin singleformaatissa seuraavan vuoden helmikuussa b-puolellaan toinen Darby Slickin säveltämä kappale Free Advice. Northbeach-yhtiön julkaisema single ei juurikaan saavuttanut kuuluvuutta San Franciscon ulkopuolella. Kappaleen lyriikan keskeisenä ajatuksena on, että tosirakkaus auttaa ihmisen vaikeiden aikojen yli. Rakkautta ei kuitenkaan koeta harvoin ihmisen kohdalle osuvana seikkana, vaan toimintana, jonka mies tai nainen itsenäisesti valitsee. Filosofisesti Someone to Loven lyriikka sijoittuu sellaisten tekstien ulkopuolelle, joissa rakastumista kuvataan tietoisesta toiminnasta riippumatta tapahtuvaksi. Kun Grace Slick erosi The Great Societystä ja liittyi Jefferson Airplaneen, hän otti Someone to Loven ja toisen Great Societyn ohjelmistoon kuuluneen kappaleen White Rabbit mukaansa albumin Surrealistic Pillow nauhoituksiin. Jefferson Airplanen rockvaikutteisemmasta versiosta Somebody to Lovesta muodostui yhtyeen suurin singlemenestys, joka nousi viidenneksi sekä Billboardin listalla että Cash Boxissa. Alankomaissa kappale julkaistiin singlenä uudelleen vuonna 1970 ja tuolloin tuloksena oli kolmas sija. Kyseessä oli myös ensimmäistä Yhdysvaltojen länsirannikon vastakulttuurin piiristä nousseista hittikappaleista. Lähivuosien aikana useat yhtyeet ja artistit tulivat yhdistetyiksi mainittuun skeneen. Somebody to Loven lyriikat ovat toisessa persoonassa ja niiden säkeistöt kuvaavat vieraantuneisuuden tunteita ja kertosäkeessä varioidaan Somebody to Love-teemaa. Sekä Jefferson Airplanen singlet Somebody to Love ja White Rabbit että albumi Surrealistic Pillow tekivät osaltaan Haight-Asburyn alakulttuuria tunnetuiksi muualla Yhdysvalloissa. Billboard kuvasi kappaletta villiksi tanssinumeroksi, joka oli täynnä voimakkaan laulusuorituksensa jännitystä. Cash Box nimesi Somebody to Loven funky rockiksi. udiscovermusic.comin Brett Milano sijoitti kappaleen lopussa kuultavan Jorma Kaukosen psykedeelisen kitarasoolon kaikkien aikojen sadan parhaan joukkoon ja mainitsi kappaleen loppusointujen jättävän sen ikuisesti ratkaisemattomaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti