maanantai 28. marraskuuta 2022

Tiistain tukeva:Kissin toinen legendaarinen rumpali

 12. heinäkuuta 1950 syntynyt ja 24. marraskuuta 1991 edesmennyt Paul Charles Caravello, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Eric Carr, oli yhdysvaltalaismuusikko, joka vaikutti hardrockyhtye Kissin rumpalina vuosien 1980 ja 1991 välisenä aikana. Kettupersoonan ottaneesta Carrista tuli Kissin rumpali Peter Crissin jätettyä yhtyeen. Italialaista sukujuurta ollut Caravello oli kotoisin New Yorkista, Brooklynin alueelta. Hän opiskeli taidetta ja designia ja valmistui vuonna 1967. Jo kouluaikanaan hän soitti useissa yhtyeissä, joiden ohjelmistossa oli ensisijaisesti covereita aikakauden top 40-hiteistä. Niistä ensimmäinen oli vuonna 1965 perustettu The Cellarmen. Se soitti paikallisissa clubeissa Brooklynissa ja Queensissa. The Cellarmen lopetti toimintansa vuonna 1968 ja sitä seuranneet yhtyeet Carrin muusikon uralla olivat Things That Go Bumb in the Night ja Smack. Vuonna 1970 Caravello liittyi yhtyeeseen Salt & Pepper. Se soitti covereita laajalta skaalalta ja yhtyeen nimivalintaan oli vaikuttanut se, että sen lineupiin kuului sekä tummia että vaaleita muusikoita. Vuonna 1973 yhtyeen nimeksi vaihtui Creation ja musiikilliseksi tyylisuunnaksi disco. Vuonna 1974 Gulliver's Nightclubissa kesken konsertin syttynyt tulipalo tappoi tusinoittain ihmisiä mukaan lukien Creationin solisti ja kosketinsoittaja. Caravello onnistui pakenemaan ja pelasti myös yhden yhtyeen naissolisteista. Yhtye jatkoi toimintaansa, tosin sen nimeksi vaihtui Bionic Boogie. Caravello jatkoi yhtyeessä vuoteen 1979 saakka. Mainitun vuoden joulukuussa hän teki onnistuneen koe-esiintymisen rockcovereita soittaneelle yhtyeelle Flasher. Se aloitti keikkailun clubeissa jo kolmen viikon harjoittelun jälkeen. Flasher soitti useita kuukausia New Yorkissa ja Long Islandilla. Kosketinsoittaja Paul Turinon lähdettyä yhtye jatkoi voimatriona, jossa kaikki jäsenet lisäksi lauloivat. Coverohjelmistoon kuului muun muassa Joe Jacksonia, Van Halenia, Led Zeppeliniä ja Jimi Hendrixiä. Kissille Caravello teki koenauhansa tuoreesta singlekappaleesta Shandi, jossa hän lauloi omat leadvocalsinsa Paul Stanleyn päälle. Cavaleron kirkas kirjekuori erottui helposti hakijoiden joukosta. Hänen varsinainen koe-esiintymisensä Stanleyn, Ace Frehleyn ja Gene Simmonsin kanssa kuvattiin ja hän aavisti sen olleen onnistunut. Carrin ensimmäinen albumi Kissin jäsenenä oli vuonna 1981 ilmestynyt Music from the Elder, jolla yhtye siirtyi tavanomaisesta poiketen taiderockin suuntaan. Rumpujen lisäksi Carr soitti aika ajoin kitaraa, bassoa ja pianoa ja lauloi taustoja. Keikkakontekstissa hänen livenä laulamiinsa biiseihin lukeutuivat Peter Crissin entinen bravuuri Black Diamond sekä Young and Wasted. Ensimmäinen hänen studiossa laulamansa kappale oli kokoelmalla Smashes, Trashes and Hits julkaistu uusi versio niin ikään alun perin Peter Crissin vokalisoimasta balladikappaleesta Beth. Vuoden 1989 Kiss-albumille Hot in the Shade Carr kirjoitti kappaleen Little Caesar. Hänen viimeinen konserttinsa Kissin kanssa oli New Yorkin Madison Square Gardenissa yhdeksäs marraskuuta 1990. Carrin ainoa sooloalbumi oli Kiss-kitaristi Bruce Kulickin vuonna 1999 julkaisema Rockology. Se sisälsi useita demoja, jotka Carr ja Kulick olivat työstäneet yhdessä Adam Mitchellin kanssa. Albumin kappaleissa Carr vaikutti myös solistina ja basistina. Vuoden 1992 Kiss-albumi Revenge on omistettu Carrille ja se sisältää Music from the Elderin nauhoituksista kotoisin olevan jamittelun Carr Jam. 21. maaliskuuta 2011 ilmestyi Carrin muistelmateos The Eric Carr Story. 13. elokuuta samaisena vuonna hänelle pidettiin Atlantassa muistokonsertti. Pääesiintyjänä ollut Little Caesar esitti puolentoista tunnin setin Carrin aikaista Kiss-tuotantoa. Tribuuttialbumilla Unfinished Busines oli mukana jäsenistöä Kissin lisäksi muun muassa Twisted Sisteristä sekä Europe-yhtyeestä. 15 vuotta Kiss-debyyttinsä jälkeen Carr pääsi postuumisti Rock Walk Hall of Fameen Guitar Centerissä, Hollywoodissa. Heinäkuussa 2005 Carr äänestettiin Planet Rockissa kaikkien aikojen kymmenenneksi parhaaksi rumpaliksi. Ainoastaan kaksi listalle päässeistä oli yhdysvaltalaisia, Carr heistä toisena muiden ollessa joko Briteistä tai Kanadasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti