Jethro Tull:Stand Up
Jethro Tullin toinen pitkäsoitto, elokuun ensimmäisenä 1969 ilmestynyt Stand Up lukeutuu yhtyeen tuotannossa sen varhaisiin klassikkoalbumeihin. Ennen mainitun pitkäsoiton nauhoituksia orginaali kitaristi Mick Abrahams oli jättänyt yhtyeen. Hän olisi halunnut jatkaa yhtyeen esikoisalbumin This Wasin viitoittamalla bluesorientoituneella linjalla siinä, missä Jethro Tullin johtohahmo Ian Anderson oli kiinnostunut folkin ja jazzin yhdistämisestä rockin elementteihin. Stand Up oli eräänlainen kombinaatio kaikista edellä mainituista tyyleistä. Kaiken lisäksi myös pidetty sellainen, sillä albumi nousi yhtyeen kotimaassa Britanniassa listakärkeen. Abrahamsin lähdettyä tuleva Black Sabbath-kitaristi Tony Iommi viipyi Tullissa hetken aikaa ja koesoitossa kävi muun muassa Yes-yhtyeen Steve Howe. Abrahamsin paikalle valituksi tullut Martin Barre viipyi yhtyeen riveissä kaikkein pisimpään heti Andersonin itsensä jälkeen. Ennen Stand Upin julkaisua Jethro Tull levytti singlen Living in the Past, joka oli Barren debyyttilevytys yhtyeen riveissä. Tarttuvasta ja tavanomaisesta poikkeavassa tahtilajissa kulkevasta kappaleesta muodostui myös hitti. Britanniassa se oli parhaimmillaan kolmantena ja Yhdysvalloissakin sijalla 11. Stand Upin avauskappale A New Day Yesterday on hienoisesti psykedeelisvivahteinen bluesrockkappale, jossa Anderson soittaa huilunsa lisäksi myös huuliharppua. Jeffrey Goes to Leicester Square on järjestyksessään Jethron tuotannon toinen tulevasta Jethro Tullin jäsenestä Jeffrey Hammond Hammondista kertova kappale. Bouree on albumin ainoa instrumentaalikappale ja samalla ainoa biisi, joka ei ole Andersonin säveltämä. Siinä myös Glen Cornick on bassoineen keskeisessä osassa. Back to the Family yhdistää kevyempiä säkeistöjä suorempaa rocktyyliä edustaviin bridge-osuuksiin. Martin Barren osuus kappaleen loppuosissa nousee keskeiseksi. Stand Upin varsin laadukas ykköspuoli päättyy akustiseen balladiin Look into the Sun, jossa Andersonin osuus myös kitaristina on merkittävä. Nothing is Easy on erinomainen rockjamittelu, jossa Clive Bunker tarjoaa maittavia komppiviidakoita ja Barren leadkitaroinnin keskeyttää Anderson huiluineen. Kenties Jethro yritti olla manitussa kappaleessa hieman turhankin progressiivinen. Fat Man sisältää sitareineen ja käsiperkussioineen intialaisia musiikillisia elementtejä We Used to Known ollessa pitkäsoiton toinen Andersonin upea akustinen balladi, jossa Barrelta kuullaan pari mainiota leadia. Reasons for Waiting saattaa olla jopa albumin paras raita. Se on pitkälti balladivoittoinen, tosin kertosäkeiden jälkeen on kuultavissa selkeitä rockvaikutteita. Kappaleessa kuultavista jousista vastaa David Palmer. For a Thoundand Mothers käynnistyy Bunkerin lyhyellä rumpuintrolla mainitun kappaleen edustaessa A New Day Yesterdayn tavoin albumin raskainta tuotantoa, joka osaltaan oli miltei laskemassa heavyrockin peruskiviä. Mainittu kappale ja samalla koko Stand Up-albumi päättyy noin puolen minuutin mittaiseen intensiiviseen instrumentaalijammailuun. Stand Upin jälkeen Jethro Tullilta ilmestyivät top teniin kohonneet ja alun perin pitkäsoitoilta löytymättömät, mutta vuonna 1972 tupla-albumille Living in the Past sisältyneet Sweet Dream ja Witches Promise. Jethro Tullin 70-luvusta tuli muodostumaan varsin menestyksekäs, vaikka yhtye vastaanottikin muutamista mainitulla vuosikymmenellä ilmestyneistä albumeistaan negatiivisia arvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti