Brian Johnson:Brianin elämät (Like)
Geordien ja Bon Scottin edesmenon jälkeisen Ac/Dc:n solistina tunnetun Brian Johnsonin omaelämäkerta on rehellinen ja viihdyttävä. Se painottuu melko runsaasti hänen elämänsä ensimmäisiin vuosikymmeniin ja näin ollen myös aikaan ennen hänen uraansa levyttävänä artistina. Koillis-Englannissa syntyneen Johsonin elämää värittivät hänen nuoruudessaan keskeisesti esimerkiksi kuoro, partio, teknillinen koulu ja laskuvarjojääkärikoulutus. Musiikillisesti Johnsonin ensimmäinen tajunnanräjäyttäjä oli Bob Dylanin vuonna 1963 ilmestynyt kakkosalbumi Freewheelin' Bob Dylan Blowin' in the Wind- klassikoineen. Newcastlen Club A Go-Gossa kävivät konsertoimassa kaikki aikakauden keskeiset brittiyhtyeet kaupungin omasta ylpeydestä The Animalsista sekä The Whosta lähtien. Konserttikokemusten osalta Johnsonille valaiseva oli hänen vuonna 1969 todistamansa Status Quon konsertti.Mainittu yhtye oli tuossa vaiheessa siirtynyt alkuvaiheensa psykedeelisestä popista kovaääniseen ja tiukkaan boogierockiin. Kenties vielä suuremman vaikutuksen Johnsoniin teki vuonna 1970 kaksi ensimmäistä albumiaan sekä hittisinglen Paranoid julkaissut birminghamilainen heavy metallin luojayhtye Black Sabbath. Johnsonin ammattilaisura solistina käynnistyi vuosina 1973 ja 1974 albumit Hope You Like It ja Don't Be Fooled by the Name julkaisseessa ja Top of the Popsiin esiintymään päässeessä Geordie-yhtyeessä. Se soitti muun muassa Deep Purplen lämmittelijänä The Sensational Alex Harvey Bandin tavoin vuonna 1974 ja tuossa vaihessa niin ikään melko uransa alkuvaiheessa olleen skotlantilaisen hardrockyhtyeen Nazarethin sekä rockin pioneereihin lukeutuvan Chuck Berryn kanssa. Geordie-aikojen ikimustoisimpiin anekdootteihin lukeutuu Johnsonin vierailu The Whon solistin Roger Daltreyn kotona ja Johnsonin häneltä vastaanottama aidosti kannustava palaute. Geordien lopetettua toimintansa Johnson työskenteli autojen tuulilasin vaihtajana esimerkiksi Hit Me with Your Rhythm Stick-hitillään tuolloin huippusuositulle Ian Durylle ja hänen The Blockheads-yhtyeelleen. Teoksen viimeinen osa keskittyy käsittelemään Johnsonin varhaisvaiheita Ac/Dc:n solistina. Koe-esintyminen, jossa hänen laulamiinsa kappaleisiin lukeutuivat Ike & Tina Turnerin vuoden 1973 hitti Nutbush City Limits ja Ac/Dc:n repertuaarista Whole Lotta Rosie, käydään tarkasti läpi, samoin jättimenestykseksi osoittautuneen albumin Back in Black nauhoitukset Bahamalla. Alun perin albumi oli tarkoitus nauhoittaa Polar-studioissa Ruotsissa, mutta Abba oli ehtinyt varata ne ensin. Teoksen loppuvaiheessa sivutaan myös Back in Blackin tiimoilta tapahtunutta konsertointia ja viimeinen huippuanekdootti on Johnsonin ja hänen diggaamansa Marmalade-yhtyeen solistin Dean Fordin yllätyskohtaaminen. Kaikkein kiehtovinta antia Johnsonin elämäkerrassa tarjoavat Geordie-yhtyeen vaiheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti