The Marshall Tucker Band on Spartanburgista, Etelä-Carolinasta kotoisin oleva rockyhtye. Omalta osaltaan se oli 70-luvun alkuvuosina luomassa southern rock-tyyliä, tosin mainitun yhtyeen musiikillisiin vaikutteisiin lukeutui bluesin ja countryn lisäksi jazz. Vaikka Marshall Tucker Bandin suosion huippukausi ajoittui 70-luvun loppuun, yhtye on jatkanut toimintaansa 45 vuoden ajan eri kokoonpanoilla solisti Doug Grayn ollessa yhtyeen ainoa sen perustamisesta lähtien mukana ollut jäsen. Vuonna 1972 perustettuun Marshall Tucker Bandin originaalikokoonpanoon kuuluivat soolokitaristi, steelkitaristi, solisti ja keskeisin biisintekijä Toy Caldwell (1947-1993), vuonna 1948 syntynyt leadvokalisti Doug Gray, vuonna 1950 syntynyt kosketinsoittaja, saksofonisti ja viulisti Jerry Eubanks, rytmikitaristi George McCorkle (1947-2007), vuonna 1953 syntynyt rumpali Paul Riddle ja basisti Tommy Caldwell (1949-1980). Marshall Tucker Band solmi vuonna 1973 levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa ja julkaisi nimeään kantaneen esikoisalbuminsa. Tommy Caldwellin menehdyttyä auto-onnettomuudessa vuonna 1980 hänen paikkansa basson varressa otti Franklin Wilkie. Suurin osa Marshall Tucker Bandin originaaleista jäsenistä oli poistunut 80-luvun puoliväliin mennessä muihin projekteihin. Yhtyeen nykyisen kokoonpanon muodostavat Grayn lisäksi kosketinsoittaja, saksofonisti ja huilisti Marcus James Henderson, kitaristit Chris Hicks ja Rick Willis, basisti Tony Black ja rumpali B. B. Borden. Marshall Tucker Bandin originaalijäsenet ja osa myöhemmin yhtyeessä vaikuttaneista muusikoista oli soittanut Spartanburgin alueella 60-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1966 useiden sellaisten yhtyeiden jäsenet perustivat kitaristi Toy Caldwellin mukaan nimetyn yhtyeen Toy Factory. 60-luvun lopussa neljä yhtyeen jäsenistä palveli Yhdysvaltain armeijassa ja Toy Caldwell haavoittui Vietnamissa. 70-luvulle siirryttäessä Caldwell ja McCorkle olivat palanneet Spartanburgiin ja Toy Factory soitti säännöllisesti clubikeikkoja. Vuonna 1972 Gray ja McCorkle muuttivat jälleen yhtyeen kokoonpanoa, jonka muilta osin muodostivat basisti Tommy Caldwell, rytmikitaristi George McCorkle , solisti Doug Gray ja viulisti/tenorisaksofonisti Jerry Eubanks. Paul Riddlestä tuli uuden lineupin rumpali ja se otti nimekseen Marshall Tucker Band. Wet Willien solisti Jimmy Hall kertoi Toy Caldwellille buukkaavansa yhtyeen Maconissa sijainneeseen Grant's Loungeen ja piti lupauksensa. Kuultuaan yhtyeen keikan Buddy Thornton ja Paul Hornsby nauhoitivat sen demon Capricorn- studioilla Maconissa. Frank Fenter ja Phil Walden kiinnittivät Marshall Tucker Bandin kyseisten demojen perusteella. Paul Hornsbyn tuottama Marshall Tucker Bandin esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1973 ja saavutti kultalevyn kahta vuotta myöhemmin. Kaikki albumin kappaleet olivat Toy Caldwellin käsialaa ja niistä Can't You See nousi singlelistan bubbling underiin, eli sijalle 108. ensimmäinen syyskuuta 1973. Single julkaistiin uudelleen vuonna 1977 ja mainitun vuoden syyskuussa se saavutti sijan 75. Albumin julkaisun jälkeen Marshall Tucker Band aloitti keikkailun soittaen koko vuosikymmenen ajan lähes 300 keikkaa vuodessa. Charlie Danielsin mukaan yhtyeen keikat olivat räjäyttäviä alusta loppuun. Danielsin yhteistyö Marshall Tucker Bandin kanssa alkoi vuonna 1974 ilmestyneellä yhtyeen toisella albumilla A New Life, joka saavutti kultalevyn vuonna 1977. Vuonna 1974 Marshall Tucker Bandilta ilmestyi vielä tupla-albumi Where We All Belong, joka saavutti kultalevyn jo ilmestymisvuotensa aikana. Albumilla vierailleisiin muusikoihin lukeutuivat mm. Charlie Daniels ja kitaristi Elvin Bishop. Seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Searching for the Rainbow saavutti niin ikään kultalevyn jo ilmestymisvuonnaan ja siltä poimittu single Fire on the Mountain saavutti sijan 38. Vuonna 1976 ilmestyi yhtyeen viides peräkkäinen kultalevy Long Hard Ride, jonka instrumentaali, Charlie Danielsin viulun soittoa sisältävä nimikappale oli ehdolla Grammyn vastaanottajaksi. Vuonna 1977 ilmestynyt albumi Carolina Dreams muodostui yhtyeen suurimmaksi menestyslevyksi, saavutti platinalevyn ja siltä poimittu single Heard It in a Lovesong nousi sijalle 14. Marshall Tucker Bandin viimeinen Capricornille työstämä albumi oli vuonna 1978 ilmestynyt ja Stewart Lewinen tuottama Together Forever. Carpicornin lopetettua toimintansa Marshall Tucker Band siirtyi Warner Brosin artistiksi. Mainitulle yhtiölle työstetty albumi Running Like The Wind oli edelleen Lewinen tuottama. Sitä yhtyeen diskografiassa oli kuitenkin edeltänyt Greatest Hits -kokoelma.
22. huhtikuuta 1980 yhtyeen saatua valmiiksi kymmenennen albuminsa Tenth basisti ja perustajajäseniin lukeutunut Tommy Caldwel joutui vakavaan auto-onnettomuuteen ja menehtyi kuutta päivää myöhemmin. Aikaisemmin Toy Factoryn basistina toiminut Franklin Wilkie otti hänen paikkansa Marshall Tucker Bandin seuraavalla albumilla Dedicated, mutta yhtye ei yltänyt enää 70-luvulla saavuttamaansa menestykseen. Vuonna 1982 ilmestyneen albumin Tuckerized kappaleista ainoastaan Caldwellin kirjoittama Sea, Dreams & Fairytales ja McCorklen käsialaa ollut Sweet Elaine edustivat yhtyeen omaa sävellystuotantoa. Vuonna 1983 Marshall Tucker Bandilta ilmestyi jopa kaksi albumia; Just Us ja Greetings from South Carolina ja niillä kummallakin oli ainoastaan kolme Toy Caldwellin kirjoittamaa kappaletta. Vuonna 1988 Gray ja Eubanks nauhoittivat albumin Still Holdin' On, joka oli Marshall Tucker Bandin ainoa Mercury Recordsin julkaisema albumi. Vaikka mukana olivat myös uudet jäsenet Rusty Milner, Stuart Swanlund ja Tim Lawter, Still Holdin' Onin nauhoituksissa hyödynnettiin myös studiomuusikoita. Uusilla jäsenillä, joihin lukeutui myös kosketinsoittaja Don Cameron, oli kuitenkin selkeästi suurempi rooli vuonna 1990 ilmestyneellä ja Sisaspa-yhtiön julkaisemalla albumilla Southern Spirit. Mainitulla pitkäsoitolla yhtye teki paluun country- ja bluesjuurilleen. Vuonna 1992 ilmestyi Marshall Tucker Bandin ensimmäinen Cabin Fever -yhtiön julkaisema albumi Still Smokin', joka nousi Billboardin listalla top 70:een. Vuonna 1993 ilmestynyt albumi Walk Outside the Lines nojasi enemmän countrysoundiin kuin niihin pitkiin jameihin, joista Marshall Tucker Band oli 70-luvulla tullut tunnetuksi. Pitkäsoiton nimikappaleen kirjoittamiseen osallistunut Garth Brooks piti kappaleen kirjoittamista Marshall Tucker Bandille merkkipaaluna urallaan. Vuonna 1998 ilmestyneellä albumilla Face Down in the Blues yhtyeen kokoonpanoa täydensivät Spartanburgin alueelta kotoisin ollut kitaristi Ronald Radford ja countryrockyhtye Firefallin multi-instrumentalisti David Muse, joista jälkimmäinen korvasi vuonna 1996 musiikkibisneksen jättäneen Jerry Eubanksin. Vuonna 1999 ilmestynyt albumi Gospel sisälsi versioita useista traditionaalisista kappaleista, kuten Will The Circle Be Unbroken. The Marshall Tucker Band on jatkanut konsertointiaan 2000-luvulla soittaen 150-200 keikkaa vuodessa. Yhtye on julkaissut uudellen 70-luvun albumeitaan omalla Ramblin' Recordsillaan ja lisäksi kaksi tuplakokoelmaa. Anthology on retrospektiivinen katsaus yhtyeen 30-vuotiseen uraan ja Where The Country Boy Belongs sisältää yhtyeen countrytuotantoa. Vuonna 2004 ilmestyi uusi studioalbumi Beyond the Horizon ja seuraavana vuonna joululevy Carolina Christmas. Kappaletta Can't You See kuultiin alku- ja loppukrediittien aikana Kevin Costnerin vuonna 2008 valmistuneessa elokuvassa Swing Vote. Samaisessa elokuvassa Marshall Tuckerin ohjelmistosta kuullaan myös kappaletta Take the Highway. Tommy Caldwell on kuvannut Marshall Tucker Bandin musiikkia progressiiviseksi countyksi. Bluesin, countryn ja jazzin lisäksi yhtyeen musiikissa on kuultavissa elementtejä boogiesta, psykedeliasta, R&B:stä, gospelista, folkista ja rock and rollista. Yhtye on tullut tunnetuksi myös intensiivisestä jamittelustaan. Marshall Tucker Bandin esikoisalbumille kirjoittamissaan kappaleissa Toy Caldwell ammensi lisäksi bluegrassista. Pitkäsoittoa Where We All Belong on kuvattu klassiseksi rock and roll-albumiksi ja vuonna 1979 ilmestynyt albumi Run Like A Wind hyödyntää poprock ja jazzfuusiosoundia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti