Torstain terävä:Laulaja/lauluntekijägenren klassikon laadukas vuoden 1972 pitkäsoitto

Carole King:Rhymes and Reasons

Carole Kingin vuoden 1971 miljoonamenestys Tapestry riittäisi yksinään yhden ihmisen elämäntyöksi. Merkittävä laulajatar/lauluntekijä säilytti kuitenkin musiikillisen tasonsa varsin korkeana vähintään koko 70-luvun ajan. Vaikka artistin vuoden 1972 pitkäsoittoa Rhymes and Reasons voinee pitää hienoisena välityönä esimerkiksi muutamaan edeltäjäänsä sekä ainakin ensimmäiseen seuraajaansa verrattuna, on myös sillä omat kiistattomat huippuhetkensä. Singleksi valikoituneesta Been to Canaanista muodostui kohtuullinen hitti, avausraita Come Down Easy on tyylikäs ja First Day in August todella kaunis rakkauslaulu. Ja tuossa on ainoastaan pitkäsoiton tunnetuin anti. Maininnan ansaitsevat niin ikään upean melodinen ja koskettava Feeling Sad Tonight, lohduttavat Goodbye Don’t Mean I’m gone ja Gotta Get Through Another Day sekä kokonaisuuden rivakin esitys, rytmiryhmän svengaavaa työskentelyä pianoballadien sekaan virkistävästi tarjoava Bitter with the Sweet. Lähes unohdetuiksi klassikoiksi ovat luokiteltavissa Peace in the Valley, aivan erityisen upea, singer/songwriter-osaston malliesimerkistä liki pitäen käyvä I Think I Can Hear You sekä melodisen tyylittelyn helmi Ferguson Road. Kaksitoista kappaletta sisältävältä pitkäsoitolta on löydettävissä vain pari vähemmän ikimuistoista raitaa, eli My My She Cries sekä Stand Behind Me. King jatkoi vahvasti koko 70-luvun. Rhymes and Reasonsia seurannut Fantasy oli onnistunut, ajoittain lattarivaikutteinen albumi, jolta löytyi myös pari pikkuhittiä Corazonin ja Believe in Humanityn ansiosta ja sen jälkeen ilmestynyt Wrap Around Joy oli niin ikään vahva kokonaisuus huipentumanaan Yhdysvalloissa listakärkeen kivunnut single Jazzman. Kingin 70-luvun viimeinen huipputyö oli ehkäpä vuoden 1976 Thoroughbred. Yksittäisiä onnistumisia myös albumien osalta on toki poimittavissa myös selkeästi tuoreemmasta tuotannosta. Sellaisista mainittakoon ensi alkuun vuonna 1989 ilmestynyt pitkäsoitto City Streets, jolla Eric Clapton vierailee kitaran varressa parilla raidalla.