Let There Be Rock on australialaisen rockyhtyeen Ac/Dc:n kotimaassaan neljäs ja kansainvälisesti kolmas julkaistu pitkäsoitto. Kaikki albumin kappaleet ovat Angus Youngin, Malcolm Youngin ja Bon Scottin käsialaa. Yhtyeen kotimaassa Albert Productions julkaisi Let There Be Rockin 21. maaliskuuta 1977. Kansainvälinen, kappalesisällöltään hieman eriävä versio oli vuorossa Atlantic Recordsin julkaisemana 25. heinäkuuta samaisena vuonna. Kyseiseen vuoteen mennessä Ac/Dc oli saavuttanut jo melkoisen suosion kotimaassaan ja yhtyeen energisen lavashown ansiosta menestystä oli siunaantunut jossakin määrin myös Britanniassa ja muualla Euroopassa. Yhdysvalloissa Atlantic Records ei kuitenkaan ollut suostunut julkaisemaan yhtyeen edellistä pitkäsoittoa Dirty Deeds Done Dirt Cheap, sillä albumin tuotanto ei ollut paras mahdollinen ja yhtye palasikin Sydneyhin levyttämään uuden pitkäsoiton. Angusin ja Malcomin isoveljen George Youngin sekä Henry Vandan tuottamaa Let There Be Rockia voikin pitää ensimmäisenä todellisena Ac/Dc:n pitkäsoittona. Sillä yhtye pääsi lähimmäksi livesoundiaan tulosten ollessa parhaimmillaan suorastaan räjähtäviä. Let There Be Rock saattaa olla jopa koko Ac/Dc:n tuotannon kitaravoittoisin pitkäsoitto. Sen suurimmat klassikot ovat nimikappale sekä Whole Lotta Rosie. Bon Scottin toimistossa kirjoittamassa tekstissä käydään läpi rockin syntymätarina. Kappaleen kolmatta säkeistöä seuraa Angusin pitkä kitarasoolo. Heinäkuussa 1977 Surry Hills Kirkin lehterikirkossa kappaleesta kuvattiin musiikkivideo, jossa Youngin veljesten, Scottin ja rumpali Phil Ruddin lisäksi esittäytyi yhtyeen uusi jäsen Cliff Williams, joka oli korvannut Mark Evansin basistina pian Let There Be Rockin levyttämisen jälkeen. Kyseessä oli eräs Williamsin ensimmäisistä julkisista esiintymisistä. Videossa Scott oli pukeutunut papiksi ja muut yhtyeen jäsenet alttaripojiksi.
Let There Be Rock julkaistiin myös
singleformaatissa b-puolellaan liveversio kyseisen pitkäsoiton kappaleesta Dog
Eat Dog, joka oli taltioitu Glasgowssa aivan huhtikuun lopussa 1978. Whole Lotta
Rosien aiheena on tasmanialainen lihava nainen, johon Scottilla oli lyhyt suhde
pohjoismelbournelaisessa Freeway Gardens – motellissa. Kappaleen riffiä oli
hyödynnetty jo aikaisemmin äänitetyssä ja eri tekstit sisältäneessä kappaleessa
Dirty Eyes, joka on mukana Bonfire-boxin Volts-cd:llä. Kappaleen kertosäkeen
sointukulku eroaa kuitenkin Rosiesta. Malcolm Youngin mukaan kappaleeseen
haettiin Little Richardin tyyppistä rockfiilistä ja katsottiin, mitä kitaroilla
saataisiin aikaan. Bon Scottin vuonna 1994 ilmestyneen biografian Highway to
Hell mukaan Let There Be Rockin avauskappale Go Down sai inspiraationsa
supergroupie Rubie Lipsistä. Overdose sisältää pitkän kitaraintron, joka
osoittaa Youngin veljesten symbioottisen kitarismisuhteen ja kappaleen tekstin
inspiraation lähteenä oli nainen nimeltä Judy King. Se kertoo miehestä, joka
tarvitsee yliannosta naisesta aivan kuin addikti vastaavanlaista huumeista. Dog
Eat Dog kertoo ihmisyyden kaulaa katkovasta luonteesta ja yhtyeen kotimaassa se
julkaistiin singleformaatissa b-puolellaan pitkäsoitolta löytymätön kappale
Carry Me Home. Dog Eat Dogista muodostui yhtyeen ohjelmistoon keikkastandardi,
kuten myös Let There Be Rockin albumiraidoista Hell Ain’t a Bad Place to Be
sekä Bad Boy Boogie.
Albumin originaali kansainvälinen vinyyliversio sisälsi
saman kappalelistan kuin pitkäsoiton alkuperäinen australialainen painos.
Myöhemmin julkaistuilla albumin kansainvälisillä versioilla Atlantic Records
oli korvannut kappaleen Crapsody in Blue Problem Childin lyhennetyllä versiolla
Dirty Deeds Done Dirt Cheap – pitkäsoiton Australian-painokselta, joka oli alun
perin julkaistu syyskuussa 1976. Crapsody in Blue pääsi mukaan
Backtracks-boxille. Kaikkien Let There Be Rockin kansainvälisten cd-versioiden
biisilistat ovat identtisiä myöhemmin julkaistun kansainvälisen vinyyliversion
kanssa. Kansainvälisen version albumikannessa esiintyi ensikertaa sittemmin
ikoniseksi muodostunut, Gerard Huertan käsialaa oleva yhtyeen logo. Pitkäsoiton
kansikuva oli napattu 19. maaliskuuta 1977 Essexin Southendin Ballroomissa. Let
There Be Rock on saavuttanut erinomaiset arviot ja joissakin yhteyksissä se
on kohotettu jopa Bon Scottin aikaisen Ac/Dc:n parhaaksi pitkäsoitoksi. Vuonna
2000 Angus Young kertoi Guitar Wordin haastattelussa, että niistä monista
albumeista, jotka George Young ja Harry Vanda ovat tuottaneet, Mutt Lange olisi
halunnut olla tuottamassa nimenomaan Let There Be Rockia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti