Lauantain pitkä:Thin Lizzyn ja Motörheadin keppimies ja paljon muuta

12. helmikuuta 1956 syntynyt Brian David, alias Robbo Robertson on skotlantilaiskitaristi, jonka keskeisimpään työsarkaan lukeutuvia yhtyeitä ovat olleet Thin Lizzy ja Motörhead. Hän syntyi Clarkstonissa, Renfrewshiressa, joka on nykyisin osa itäistä Renfrewshirea. Robertson pääsi Eastwoodin korkeakouluun ja hänestä tuli muusikko. Hän opiskeli sellon ja klassisen pianon soittoa kahdeksan vuoden ajan ennen kuin vaihtoi instrumentikseen kitaran ja rummut. Paikallistasolla Robertson keikkaili useiden yhtyeiden riveissä. Niistä mainittakoon Dream Police, josta kehittyi Average White Band. Kesäkuussa 1974 Thin Lizzy etsi kahta uutta kitaristia ja Robertson pääsi koesoittoon. Hän tuli myös valituksi yhtyeen toiseksi soolokitaristiksi Scott Gorhamin kanssa. Kaksi soolokitaraa, joihin kriitikot viittasivat kaksoskitarahyökkäyksenä, muodosti oman keskeisen ja tunnistettavan osansa Thin Lizzyn soundissa. 18-vuotiaana yhtyeeseen liittynyt Robertson soitti Lizzyn studioalbumeilla vuoden 1974 Nightlifesta vuonna 1977 ilmestyneeseen Bad Reputationiin ja oli mukana myös seuraavana vuonna ilmestyneellä konserttitaltioinnilla Live and Dangerous. Vaikka yhtyeen johtohahmo, basisti/laulaja Phil Lynott oli yhtyeen keskeisin biisintekijä, oli Robertson osaltaan kirjoittamassa merkittävää osaa yhtyeen kappaleista ja ajoittain Lynottin ja muun yhtyeen kanssa. Nightlife ja Bad Reputation olivat itse asiassa ainoat Robertsonin aikaisen Thin Lizzyn pitkäsoitot, joilla hän ei osallistunut biisintekoon. Jälkimmäisellä albumilla hän myös soitti ainoastaan osalla kappaleista. Säveltäjänä Robertson esittäytyi toisin sanoen Thin Lizzyn pitkäsoitolla Fighting, yhtyeen lopullisella läpimurtolevyllä Jailbreak sekä sen seuraajalla Johnny the Fox. Robertsonin ja Gorhamin tuplakitarointi toimi esikuvana useille keskeisille yhtyeille, joista mainittakoon Iron Maiden, The Darkness ja Velvet Revolver.

 Robertsonin nuori ikä haittasi osaltaan yhtyettä Jailbreak-albumin ja The Boys Are Back in Town – singlehitin jälkeen. Loppuvuodesta 1976 Robbo alkoi juoda runsaasti. Kyseisen vuoden marraskuussa  hän meni Lontoon Speakeasy-clubille ystävänsä laulaja Frankie Millerin kanssa. Siellä seurasi tappelu ja Roberton suojasi Milleriä laittamalla kätensä tämän kasvoja kohti tähdätyn lasipullon eteen. Seurauksena Robertson loukkasi kätensä pahoin. Lynott oli raivoissaan ja kiinnitti Robertsonin tilalle Gary Mooren, jonka Robertson oli korvannut vuonna 1974 Lizzyssä ennen Queenin lämmittelykiertuetta. Robertsonin toipuessa onnettomuudestaan Lizzy lensi toukokuussa 1977 Torontoon levyttämään Bad Reputation – albumia tuottaja Tony Viscontin kanssa. Gorhamin kaavailtiin vastaavan kaikista kitaraosuuksista, mutta jo kesäkuussa Lynott salli Robertsonin liittyvän yhtyeeseen uudestaan vierailijana. Robertsonia varten Gorham oli jättänyt soittamatta soolot kappaleisiin Opium Trail ja Killer without a Cause. Yhdessä kaksikko vastasi kitarasooloista kappaleessa That Woman’s Gonna Break Your Heart. Loppuvuodesta 1977 Robertson oli jälleen yhtyeen täysivaltainen jäsen. Tuolloin ja seuraavan vuoden puolella äänitettiin suurin osa keikkanauhoista, joista kasattiin Lizzyn tunnettu tupla-albumi Live and Dangerous. Heinäkuussa 1978 Robertsonin juominen oli jälleen karannut käsistä ja hän jätti Thin Lizzyn Gary Mooren ottaessa jälleen hänen paikkansa. Rainbowsta tutun basistin Jimmy Bainin kanssa Robertson oli onnettomuudestaan toipumisensa aikana vuonna 1977 perustanut yhtyeen Wild Horses, johon hän palasi. Yhtye julkaisi kaksi pitkäsoittoa, vuonna 1980 ilmestyneen nimikkoalbuminsa ja seuraavana vuonna julkaistun longarin Stand Your Ground, mutta hajosi saavutettuaan Britanniassa ainoastaan kohtuullista menestystä.

 Vuonna 1980 Robertson osallistui Eric Burdonin sooloalbumin Darkness Darkness levyttämiseen. Thin Lizzyn jäähyväiskiertueella Robertson oli mukana yhdessä konsertissa muiden Lizzyn keppimiesten kanssa. Kyseiseltä kiertueelta julkaistiin tuplalive Life, ja Robertson soitti raidoilla Emerald ja The Rocker. Vuonna 1986 hän levytti tribuuttina edesmenneelle Phil Lynottille Bobby Tenchin kanssa näkemyksen Lizzyn keskeiseen balladituotantoon lukeutuvasta kappaleesta Still in Love with You. Toukokuussa 1982 Robertson liittyi Fast Eddie Clarken tilalle Motörheadiin. Hän oli mukana yhtyeen King Biscuit Flower Hour – sessioissa ja osallistui vuonna 1983 ilmestyneen pitkäsoiton Another Perfect Day levytykseen. Robertson ei kuitenkaan ollut halukas soittamaan useita legendaarisia Motörheadin kappaleita ja lisäksi hänen soittotyylinsä ei sopinut hyvin Motörheadin aggressiiviseen musiikkiin, ja niinpä Robertson katsoi parhaaksi siirtyä eteenpäin. Seuraavaksi hän liittyi Gary Bardenin yhtyeeseen Statetrooper, jossa soitti yhtyeen hajoamiseen saakka. Vuonna 1992 Robertson vieraili Skyclad-yhtyeen Eindhovenissa, Alankomaissa pidetyssä konsertissa Dynamo Open Air – festivaalilla. Vuonna 2004 häntä kuultiin vierailijana Ash-yhtyeen konsertissa Oxegen-festivaalilla Irlannissa ja työn alla oli Thin Lizzyn klassikkohitti Boys Are Back in Town.

 Elokuuhun 2005 ajoittui Phil Lynottin muistoksi soitettu tribuuttikonsertti. Gary Mooren johtamana kyseiseen muistokonserttiin osallistuivat Lizzyn kitaristit Robertson, Gorham ja Eric Bell sekä Jethro Tullin basisti Jonathan Noyce. Helmikuussa 2008 Robertson palasi studioon levyttämään uutta materiaalia. Hän vieraili The Bitter Twinsin pitkäsoitolla Global Panic!, joka julkaistiin seuraavana vuotena. Robertsonin ensimmäinen, vuonna 2011 ilmestynyt sooloalbumi Diamonds and Dirt levytettiin kokoonpanolla, jossa olivat mukana Europen Ian Haugland, Treatin Nalle Pahlsson, MSG:n Leif Sundin sekä Liny Wood. Albumi nauhoitettiin yli kahden vuoden mittaisessa periodissa Tukholman Polar-studioilla. Tuottajina toimivat Robertson, Soren Lindberg ja Chris Laney. 13 kappaleesta koostuvan albumin säveltäjinä esittäytyivät Robertsonin lisäksi Phil Lynott, Frankie Miller ja Jim White. Steamhammer Records julkaisi pitkäsoiton Euroopassa maaliskuussa 2011. Robertson asuu Essexissä, Englannissa. Hän konsertoi ja levyttää nykyisin ensisijaisesti Skandinaviassa. Robertsoniin vaikuttaneista kitaristeista mainittakoon monien brittikitaristien esikuvina olleet Freddie King, Eric Clapton ja Jeff Beck. Myöhemmistä vaikuttajista nostettakoon esiin ZZ-Topin Billy Gibbons.