Torstain terävä:Erään brittiläisen rockin kivijalan perustajajäsen

7. helmikuuta 1949 Peckhamissa, Lontoossa syntynyt ja 26. syyskuuta 2021 Sydneyssa, Australiassa menehtynyt Alan Charles Lancaster oli basisti, biisintekijä ja solisti, joka identifioituu ensisijaisesti kaikkien aikojen menestyneimpiin brittiyhtyeisiin lukeutuvan Status Quon perustajajäseneksi. Keskeisen biisintekopanoksensa lisäksi Lancaster oli yksi yhtyeen solisteista, jonka vokalisoimia kappaleita Quon repertuaarissa olivat esimerkiksi Backwater, High Flyer sekä coverit The Doorsin Roadhouse Bluesista sekä Chuck Berryn Bye Bye Johnnysta. Alan Lancaster perusti yhtyeen vuonna 1962 tuonaikaisen koulutoverinsa Francis Rossin kanssa. Lancasterin viimeinen esiintyminen Status Quon täysiaikaisena jäsenenä oli Live Aidin avausesiintyjänä Wembleyn stadionilla 13. heinäkuuta 1985. Maaliskuussa 2013 Lancaster osallistui sarjaan Status Quon originaalikvartetin Frantic Tourillaan Britanniassa soittamia konsertteja. Sedgehillin peruskoulussa hän tapasi koulun orkesterissa tulevan Status Quon johtohahmon Francis Rossin. Rossista ja Lancasterista tuli läheiset ystävät ja yhdessä koulutoveriensa, rumpali John Keyn ja kosketinsoittaja Jess Jaworskin kanssa he perustivat yhtyeen The Scorpions, joka sai kunnian olla ensimmäinen Status Quon esiasteista. Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti Dulwichissa, Samuel Jones urheilukerhossa. Toisen samassa paikassa soitetun keikan aikaan manageri Pat Barlow lähestyi yhtyettä ja Lancasterin äiti antoi hänelle suostumuksensa ryhtyä yhtyeen manageriksi. Keyn tilalle siirtyi myöhemmin John Coughlan, joka oli aikaisemmin soittanut yhtyeessä Air Cadets ja tuli tekemään pitkän uran Status Quon legendaarisen kvartetin rumpalina. Yhtyeen nimeksi vaihtui The Spectres ja se paitsi soitti keikkoja, myös kirjoitti omaa materiaalia. Vuonna 1965 yhtye heitti keikan Mineheadissa, Butlinin lomaleirillä. Siellä se tapasi tulevan Status Quon kitaristin Rick Parfittin, joka soitti tuolloin osana The Highlights – nimistä kabareeta. The Spectresin jäsenet ystävystyivät Parfittin kanssa ja musiikillista yhteistyötä päätettiin jatkaa. Vuonna 1966 The Spectres solmi viisivuotisen sopimuksen Piccadilly Recordsin kanssa ja julkaisi kolme singleä, jotka eivät nousseet listoille.

Kun yhtyeen musiikillinen tyyli muuttui psykedeliaksi, sen nimeksi vaihtui Traffic Jam. Status Quon debyyttihitti oli vuonna 1968 ilmestynyt Pictures of Matchstick Men. Yhtyeen ensimmäiset pitkäsoitot edustivat psykedelian hengessä tehtyä poppia. Status Quon ensimmäinen todella kovaa boogierockia tarjonnut albumi oli vuonna 1971 ilmestynyt Dog of Two Head. Kyseisellä vuosikymmenellä yhtyeestä muodostui eräs Brittien suosituimmista ja se sai plakkariinsa lukuisia singlehittejä. Live Aid-esiintymisen jälkeen Lancasterin ja Francis Rossin välit viilenivät. Kun Rossi ja Parfitt alkoivat äänittää Phonogramille uutta pitkäsoittoa Status Quon nimellä, Australiassa asuneen Lancasterin oli basson varressa korvannut edelleen yhtyeessä vaikuttava sessiomuusikko John ”Rhino” Edwards, joka oli ollut mukana Parfittin sooloprojektissa Recorded Delivery, joka jäi lopulta julkaisematta. Kun Lancasterille selvisi mitä oli tapahtumassa, hän vaati puolustusta osuudestaan Status Quon nimen käytössä. Tuomari antoi Lancasterille oikeuden viedä asia oikeuskäsittelyyn. Tammikuussa 1987 Lancaster antoi uudelle yhtiölle luvan Status Quon nimen käyttöön ja samalla hänen oma levytyssopimuksensa Phonogramin kanssa päättyi. Asiaan vaikutti myös Lancasterin asuinpaikka, joksi oli vaihtunut Australia. Edelleen Sydneyssä asuva Lancaster liittyi australialaisyhtye The Party Boysin uuteen kokoonpanoon ja oli mukana tuottamassa yhtyeen platinamyyntiin yltänyttä hittialbumia. Listakärkeen noussut single He’s Gonna Step On You Again myi sekin kultalevyksi. Vuonna 1988 Lancaster perusti yhtyeen The Bombers, joka solmi Yhdysvalloissa sopimuksen A & M Recordsin kanssa. Yhtye levytti erinomaiset arvostelut saavuttaneen pitkäsoiton, mutta valitettavasti A & M myytiin Phonogramille ja yhtye oli vailla levy-yhtiötä.

The Bombersin originaalirumpalina oli toiminut Lancasterin vanha yhtyetoveri Status Quosta, eli John Coughlan. Ironisesti Lancaster oli suhtautunut epäillen Couglanin vuonna 1981 tapahtuneeseen eroon Status Quosta. The Bombers toimi lämmittelyesiintyjänä Cheap Trickin, Alice Cooperin ja Skid Rown Australian-kiertueilla. The Bombersin lopetettua toimintansa Lancaster jatkoi yhteistyötään The Angelsista tutun John Brewsterin kanssa. The Lancaster Brewster Bandin vierailijana kuultiin jonkin aikaa Angry Andersonia. Lancasterin muodostama oma yhtye Alan Lancaster’s Bombers julkaisi ep:n ja konsertoi Skandinaviassa ennen vuoteen 1995 ajoittunutta hajoamistaan. Lancaster sävelsi tunnuskappaleen elokuvaan Indecent Obsession ja toimi tuottajana klassisen pianistin Roger Woodwardin Australiassa platinamyyntiin yltäneellä albumilla. Maaliskuussa 2010 Francis Rossi ja Alan Lancaster tapasivat Sydneyssä ja spekulaatio Status Quon originaalikvartetin mahdollisesta paluusta alkoi. Kolmea vuotta myöhemmin Rossista, Parfittista, Lancasterista ja Coughlanista muodostunut Status Quon klassinen kokoonpano soitti sarjan konsertteja. Vuonna 2014 Lancaster osallistui samaisen line upin toiseen menestyksekkääseen kiertueeseen. Lancasterin voimakkaat bluestulkinnat saivat yleisöltä erinomaisen vastaanoton. Lancasterin viimeinen keikka Status Quon vuoden 2014 kiertueella oli 12. huhtikuuta Dublinin 02:ssa. Lancaster oli iitseoikeutetusti mukana vuonna 2012 valmistuneessa Status Quosta kertoneessa dokumentissa Hello Quo. Maaliskuussa 2013 Rossista, Parfittista, Lancasterista ja Coghlanista muodostunut Status Quon legendaarinen lineup soitti sarjan konsertteja ja seuraavana vuonna oli vuorossa toinen menestyksekäs kiertue. Viimeisen konserttinsa Status Quon kanssa Lancaster soitti 12. huhtikuuta 2014 02:ssa Dublinissa. Marraskuussa 2019 Lancasteria haastateltiin Status Quon jälkeisistä yhtyeistään Party Boysista ja The Bombersista australialaisessa rockshow podcastissa. Lancaster menehtyi 26. syyskuuta 2021 MS-taudin jälkeisiin komplikaatioihin.