Lauantain pitkä:Gunnareiden ja Velvet Revolverin basisti ja paljon muuta

Viides helmikuuta 1964 syntynyt Michael Andrew, eli Duff McKagan on amerikkalainen muusikko, lauluntekijä, laulaja ja kirjailija. Hän identifioituu ensisijaisesti amerikkalaisen hardrockhtyeen Guns N’ Rosesin basistiksi. Gunnareiden riveissä McKagan saavutti maailmanlaajuista suosiota 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Guns N’ Rosesissa vaikutusaikanaan hän julkaisi vuonna 1993 sooloalbuminsa Believe in Me ja perusti lyhytikäisen superyhtyeen Neurotic Outsiders. Erottuaan Guns N’ Rosesista vuonna 1997 McKagan liittyi uudelleen seattlelaiseen punkyhtyeeseen 10 Minute Warning, jossa hän oli vaikuttanut ennen menestystään. Seuraavaksi McKagan perusti edelleen toiminnassa olevan hardrockyhtyeen Loaded, jossa hän vaikuttaa solistina ja rytmikitaristina. Vuosien 2002 ja 2008 välillä McKagan vaikutti superyhtyeessä Velvet Revolver, jossa olivat mukana niin ikään Guns N’ Rosesista tutut Slash ja Matt Sorum. Vuonna 2010 McKagan liittyi joksikin aikaa Jane’s Addiction – yhtyeeseen. Vuonna 2012 hän pääsi Rock And Roll Hall of Fameen Guns N’ Rosesin jäsenenä. Kuluvan vuoden alussa McKagan palasi jälleen Guns N’ Rosesin jäseneksi. Musiikillisen uransa lisäksi McKagan on kunnostautunut kirjoittajana. Hän on laatinut aiheiltaan monipuolisia, viikottain julkaistuja kolumneja useisiin aikakauslehtien verkkojulkaisuihin.  2000-luvun alussa aikanaan koulunsa keskeyttänyt McKagan pääsi opiskelemaan taloutta Seattlen yliopistoon. Sittemmin hän on perustanut menestyksekkään managementtifirman Meridian Rock. McKagan, joka oli nuorin kahdeksasta lapsesta, varttui Seattlessa. Bassoa McKaganin opetti soittamaan hänen veljensä Bruce. Duff soitti esimerkiksi Princen 1999 – pitkäsoiton mukaan. Elämäkerrassaan It’s So Easy (And Other Lies) McKagan on maininnut, että hänen vaikuttivat erityisesti Magazinen kaltaiset yhtyeet, joiden yleissoundissa basso oli voimakkaasti esillä.

McKagan on väittänyt soittaneensa Seattlessa kaikkiaan 31 yhtyeessä, tosin jotkut niistä olivat huomattavan lyhytikäisiä. Vuonna 1979 McKagan perusti punkyhtyeen The Veins, jossa hänen instrumenttinsa oli basso. Kyseinen yhtye julkaisi vuonna 1980 singlen School Jerks. Samoihin aikoihin McKagan vaikutti kitaristina toisessa punkyhtyeessä The Living. Se soitti Hüsker Dun ja D.O.A.:n lämmittelijänä ja saavutti jo kulttikannatusta. Vuonna 1980 McKagan liittyi poppunkyhtye The Fastbacksin rumpaliksi. Hän oli mukana yhtyeen vuonna 1981 ilmestyneellä singlellä It’s Your Birthday, jonka julkaisi kitaristi Kurt Blochin yhtiö No Threes Records sekä kappaleella Someone Else’s Room, joka julkaistiin niin ikään vuonna 1981 ilmestyneellä kokoelma-albumilla Seattle Syndrome Volume One. Seuraavana vuonna McKaganista tuli hardcorepunkyhtye The Fartzin rumpali. Yhtye levytti useita demoja, joista viisi julkaistiin vuonna 1990 yhtyeen albumilla You, We See You Crawling. Useiden miehistönvaihdosten jälkeen The Fartzista kehittyi postpunkyhtye 10 Minute Warning, jossa McKagan toimi kitaristina. Vuonna 1983 McKagan muutti Los Angelesiin. Hän vastasi lehti-ilmoitukseen, jossa etsittiin basistia ja tapasi kitaristi Slashin ja rumpali Steven Adlerin, joiden kanssa perusti yhtyeen The Road Crew. Koe-esiintymisessä kävi useita solisteja, joista mainittakoon Black Flagin Ron Reyes. Yhtyeen työstämän materiaalin joukossa oli riffi kappaleeseen, josta kehittyi Guns N’ Rosesin Rocket Queen. Slash hajotti yhtyeen, sillä sopivaa solistia ei löytynyt ja lisäksi Adlerilla oli huono treenimotivaatio kitaristiin ja basistiin verrattuna. Kesäkuussa 1985 McKagan korvasi basisti Ole Beichin Guns N’ Rosesissa, jonka olivat vastikään perustaneet Hollywood Rose-yhtyeen solisti Axl Rose ja kitaristi Izzy Stradlin. Samassa kuussa yhtyeen lineupin täydensivät McKaganin yhtyetoverit The Road Crewsta; Slash ja Steven Adler.

 Kahden päivän harjoittelun jälkeen kyseinen line up soitti debyyttikeikkansa The Troubadour – clubilla kesäkuun kuudentena. Vuonna 1987 Guns N’ Roses julkaisi debyyttipitkäsoittonsa Appetite for Destruction, joka on myynyt maailmanlaajuisesti 28 miljoonaa kappaletta. Niistä 18 miljoonaa on myyty Yhdysvalloissa, mikä tekee Appetitesta kaikkien aikojen myydyimmän esikoisalbumin Amerikassa. Seuraavana vuotena yhtye julkaisi albumin G N’ R Lies, joka myi ainoastaan Yhdysvalloissa viisi miljoonaa kappaletta siitäkin huolimatta, että se sisälsi pelkästään kahdeksan kappaletta, joista puolet oli aikaisemmin julkaistu Live!’@ Like A Suicide – nimisellä ep:llä. Vuonna 1990 Steven Adler sai lähteä Guns N’ Rosesista heroiiniaddiktionsa vuoksi. Hänet yhtyeessä korvasi aikaisemmin The Cultissa soittanut Matt Sorum. Toukokuussa 1991 Guns N’ Roses aloitti kaksi ja puoli vuotta kestäneen Use Your Illusion – kiertueensa. Elokuussa seurasivat odotetut tupla-albumit Use Your Illusion I ja Use Your Illusion II, jotka nousivat toiselle ja ensimmäiselle sijalle Billboardin listalla. Kyseessä on saavutus, johon mikään muu yhtye ei ole yltänyt. Kyseisen vuoden marraskuussa Izzy Stradlin jätti yhtyeen ja hänen tilalleen saatiin Kill for Thrillsissä aikaisemmin soittanut Gilby Clarke. Vuonna 1993 Guns N’ Roses julkaisi ensisijaisesti punkkappaleita sisältäneen coveralbumin The Spaghetti Incident? Kyseisellä pitkäsoitolla McKagan toimi leadvokalistina neljällä raidalla, näiden joukossa keikkasuosikiksi osoittautunut näkemys The Misfitsin kappaleesta Attitude. Coverlevystä ei muodostunut vastaavanlaista menestystä, kuin Gunnareiden aikaisemmista pitkäsoitoista. Samana vuonna ilmestyi McKaganin debyyttisooloalbumi Believe In Me, jolla hän vastasi leadvokaaleista ja soitti myös kaikki instrumentit.  Vuonna 1995, jolloin Guns N’ Rosesin toiminta oli minimaalista, McKagan perusti superyhtye The Neurotic Outsidersin Sex Pistolsin kitaristin Steve Jonesin, Duran Duranin basistin John Taylorin ja G N’ R-yhtyetoverinsa Matt Sorumin kanssa.

Aluksi kyseessä oli ainoastaan Hollywoodin Viper Roomissa tapahtunut ystävien jamittelutilaisuus. Vuonna 1996 yhtye julkaisi Maverick Recordsin kautta nimeään kantaneen albumin ja teki kiertueen Euroopassa ja Yhdysvalloissa ennen seuraavaan vuoteen ajoittunutta hajoamistaan. Elokuussa 1997 McKagan jätti Axl Rosen Guns N’ Rosesin viimeiseksi originaalijäseneksi erottuaan yhtyeestä. McKagan palasi Seattleen, missä hän tapasi monia vanhoja ystäviään. Pearl Jamin Stone Gossard kehotti McKagania pistämään 10 Minute Warningin uudelleen kasaan. Solisti Christopher Blue korvasi Steve Verwolfin yhtyeen solistina. Vuonna 1998 yhtye julkaisi nimeään kantaneen pitkäsoiton tunnetun seattlelaisen levy-yhtiön Sub Popin kautta. Albumin yhdeksän kappaleen joukossa oli uusionäkemykset The Fartzin ohjelmistoon kuuluneista kappaleista Is This The Way? ja Buried. Viimeisen keikkansa 10 Minute Warning soitti Portlandissa, Oregonissa Roseland-teatterissa 22. elokuuta 1998. McKaganin toisen sooloalbumin Beautiful Disease olisi pitänyt ilmestyä vuonna 1999, mutta se jäi julkaisematta Geffen Recordsin ja Interscopin välisen laillisen kamppailun vuoksi. McKagan pudotettiin Geffenin palkkalistoilta ja hän menetti kaikki oikeudet albuminsa julkaisuun. Kiertuetta varten McKagan kasasi yhtyeen Loaded, jossa hän itse oli basistina ja solistina. Muilta osin yhtyeen muodostivat aikaisemmin Black Flagissa kitaroinut Dez Kadena, kitaristi Michael Barragan, jonka varhaisempi yhtye oli Plexi sekä aikaisemmin Reverend Horton Heatissa rummuttanut Taz Bentley. Loaded julkaisi omatoimisesti konserttitaltioinnin Episode:Live 1999, mutta lopetti toimintansa jo samaisen vuoden lopussa. Vuonna 2000 McKagan kokosi Loadedin uudelleen jatkaen yhtyeen solistina, mutta vaihtaen instrumentikseen rytmikitaran. Mukaan tulivat Green Apple Quick Stepin rumpali Geoff Reading, Harvey Dangerin kitaristi Mike Squires ja Alien Crime Syndicaten basisti Jeff Rouse.

 Rouse ja Squires liittyivät yhtyeeseen vasta sen vuonna 2001 ilmestyneen pitkäsoiton Dark Days jälkeen. Albumin levytykseen osallistui The Presidents of the United States of American Dave Dederer. Squires ja Rose jättivät yhtyeen vuoden 2002 kiertueen aikana ja liittyivät uudelleen toimintansa aloittaneeseen Alien Crime Syndicateen. Wasted Youthin ja Electric Love Hogsin kitaristi Dave Kushner ja Burning Witchin basisti George Stuart Dahlqvist tulivat heidän tilalleen. Vuonna 2002 McKagan ja Kushner lähtivät perustamaan superyhtye Velvet Revolveria, jonka lineupin täydensivät Gunnareiden Slash ja Matt Sorum sekä Stone Temple Pilotsin solisti Scott Weiland. Yhtyeen vuonna 2004 ilmestynyt esikoisalbumi Contraband nousi Billboardin listakärkeen ja myi yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu kakkosalbumi Libertad sai ristiriitaiset arvostelut, eikä menestynyt edeltäjänsä veroisesti. Yhtye keikkaili tiiviisti, kunnes Weiland huhtikuussa 2008 palasi uudelleen kasattuun Stone Temple Pilotsiin. Tuosta lähtien Velvet Revolverin toiminta on ollut jäissä. McKagan kokosi Loadedin uudelleen Squiresin ja Rousen kanssa ja samana vuonna yhtyeeltä julkaistiin ep Wasted Heart. Vuonna 2009 ilmestyi Loadedin kakkospitkäsoitto Sick ja yhtye teki kiertueet Mötley Crüen ja Black Stone Cherryn kanssa. Myöhemmin samana vuonna Geoff Reading jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli aikaisemmin Goslingissa, Loudermilkissa ja The Exiesissä vaikuttanut Isaac Carpenter. 

Vuonna 2010 McKagan liittyi Jane’s Addictioniin kitaristi Dave Navarron mainitessa, että McKagan oli yhtyeen pysyvä jäsen. Duff työsti yhtyeen kanssa useita kappaleita ja soitti neljä konserttia, joista kaksi Yhdysvalloissa ja kaksi Euroopassa. McKaganin pesti yhtyeessä jäi lopulta kestoltaan puolen vuoden mittaiseksi.14. lokakuuta 2010 McKagan esiintyi ensi kertaa Guns N’ Rosesin kanssa vuoden 1993 jälkeen, ja konserttipaikkana oli Lontoon 02-clubi. McKagan palasi Loadediin, jonka kanssa hän levytti kolmannen, vuonna 2011 ilmestyneen pitkäsoiton The Taking. Kyseisen vuoden joulukuussa Loaded soitti kahdesti Guns N’ Rosesin lämmittelijänä ja McKagan liittyi jälleen vanhojen yhtyetovereidensa seuraksi stagelle. 14. huhtikuuta 2012 McKagan pääsi Rock And Roll Hall of Fameen Guns N’ Rosesin jäsenenä. Vuonna 2012 Duff meni kiertueelle Rock And Roll All Starsin kanssa. Seuraavana vuonna yhtyeen nimeksi vaihtui Kings of Chaos. Duffin lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Matt Sorum, Gilby Clarke, Def Leppardin Joe Elliot sekä Billy Idolin yhtyeenstä ensisijaisesti tutuksi tullut Steve Stevens. Silloin tällöin mukana ovat myös Glenn Hughes sekä Skid Rown solisti Sebastian Bach. Coverina yhtye julkaisi Deep Purplen vuoden 1972 klassikkoalbumilta Machine Head alun perin löytyvän kappaleen Never Before. Vuonna 2014 McKagan teki jälleen paluun Guns N’ Rosesiin. Hän soitti yhtyeen riveissä viisi kokonaista keikkaa Etelä-Amerikassa ja oli myös yhtyeen mukana The Golden Gods Awardseissa Los Angelesissa. Gunnareiden esiintyessä keväällä 2014 pitemmällä kiinnityksellä Las Vegasin The Jointissa, Duff soitti jälleen täyden setin yhtyeen kanssa. Kuluvan vuoden alussa McKaganin on Slashin tavoin ilmoitettu palanneen Guns N’ Rosesiin. Yhtye soitti Coachella-festivaaalin pääesiintyjänä ja vuoteen 2016 ajoittui kiertue Not in This Lifetime. Toukokuun lopussa 2019 ilmestyi McKaganin toinen sooloalbumi Tenderness, jonka Loudwire nimesi ilmestymisvuotensa 50 parhaan rockalbumin joukkoon. McKaganin studiotöistä mainittakoon pikaisesti Iggy Popin vuoden 1990 albumi Brick by Brick, vanhan yhtyetoverin Izzy Stardlinin vuoden 2008 albumi Concrete, Ozzy Osbournen vuonna 2020 ilmestynyt albumi Ordinary Man, jolle Duff oli lisäksi mukana kirjoittamassa viittä biisiä sekä Jerry Cantrellin vuoden 2021 pitkäsoitto Brighten. 13. toukokuuta 2022 Velocity Records julkaisi Max Creepsin albumin Vein. Mainitussa projektissa ovat mukana ainakin McKagan sekä Fastbacksin solisti Kurt Bloch.