Tiistain tukeva:Eräs rockin historian energisimmistä keulahahmoista

Ensimmäinen maaliskuuta 1944 syntynyt Roger Harry Daltrey on englantilainen solisti ja näyttelijä, jonka ura on kestänyt yli 50 vuoden ajan. Hän nousi kuuluisuuteen 1960-luvun puolivälissä brittiläisen rockin ydinryhmään lukeutuvan The Whon solistina ja perustajajäsenenä. Aktiivisen levytysuransa aikana The Who julkaisi 14 kotimaassaan top teniin yltänyttä singleä vuoden 1965 Can’t Explainista vuonna 1981 ilmestyneeseen You Better, You Betiin. Soolouransa Daltrey aloitti vuonna 1973 ollessaan edelleen The Whon jäsen. Tähän mennessä hän on julkaissut kaikkiaan kahdeksan sooloalbumia, viisi kokoelmaa ja yhden livelevyn. Daltreyn soolohiteistä mainittakoon Giving It All Away, Written in the Wind, Free Me, Without Your Love, Walking in My Sleep, After the Fire sekä Under a Raging Moon. Vuonna 2010 Rolling Stonen sadan kaikkien aikojen parhaan solistin listalla Daltrey saavutti sijan 61. Rockin historian karismaattisimpiin ja energisimpiin solisteihin lukeutuva Daltrey pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1990 ja Britannian Music Hall of Fameen vuonna 2005. Maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa albumia myynyttä The Whota pidetään rockin historian vaikutusvaltaisimpiin rockyhtyeisiin kuuluvana. Lisäksi Daltrey on toiminut näyttelijänä ja elokuvatuottajana niin teatterin kuin television puolella. Lontoon Hammersmithin alueelta tulevien yhtyetoveriensa Pete Townshendin ja John Entwistlen tavoin kotoisin ollut Daltrey menestyi koulussa hyvin. Koulun jätettyään Daltrey työskenteli päivisin peltiseppänä ja iltaisin hän treenasi ja myös esiintyi yhtyeensä kanssa esimerkiksi häissä ja pubeissa. Ensimmäisen kitaransa Daltrey oli saanut isältään vuonna 1959. Hän houkutteli John Entwistlen yhtyeensä basistiksi ja Entwistlen suosituksesta Pete Townshendista tuli yhtyeen kitaristi. Noihin aikoihin yhtyeen rumpalina vaikutti Doug Sandom ja solistina Colin Dawson.

Viimeksi mainittu poistui ensimmäisenä. Daltreysta tuli yhtyeensä solisti ja huuliharpisti ja vastaavasti Townshendista soolokitaristi. Doug Sandom poistui yhtyeestä vuonna 1964 ja lopulta hänen tilalleen saatiin Keith Moon. Alkuvaiheessa Daltrey oli eräänlainen yhtyeen johtohahmo, joka valitsi sen keikkaohjelmiston, johon kuului esimerkiksi Motownin hittejä, James Brownia sekä rockstandardeja. Vuoden 1964 aikana selvisi, että samaan aikaan operoi myös toinen yhtye nimeltä The Detours. Townshendin huonetoveri Richard Barnes suositteli nimeä The Who, joka otettiin käyttöön Daltreyn vaatimuksesta. Vuoden 1964 aikana yhtyeen manageri Pete Meaden vaihtoi yhtyeen nimeksi The High Numbersin viittauksena modien käyttämiin numeroituihin t-paitoihin. Kyseisellä nimelllä julkaistiin Fontana Recordsin kautta single I’m the Face/Zoot Suit, joka ei menestynyt. Kit Lambertin ja Chris Stampin löydettyä High Numbersin Railway Hotelista yhtyeen nimeksi vaihtui uudelleen The Who. Yhtyeen saatua levytyssopimuksen Townshendista tuli yhtyeen keskeinen biisintekijä. The Whon kakkossingle Anyway Anywow Anywhere oli ainoa Townshendin ja Daltreyn yhteissävellys. Mikrofonia heiluttaneesta Daltreysta muodostui rockin historian energisimpiä vokalisteja ja The Whon tuotannon kirkkaimmista yksittäisistä helmistä nostettakoon esiin vuoden 1965 legendaarinen singlehitti My Generation sekä vuoden 1971 klassikkoalbumi Who’s Nextin päätöskappale Won’t Get Fooled Again. Vuoteen 1973 mennessä Daltrey oli saavuttanut menestystä myös elokuvarooleillaan ja soololevyillään. Kun rockooppera Tommysta julkaistiin Ken Russellin ohjaama elokuvaversio kyseisen vuosikymmenen puolivälissä, Daltrey näytteli sen pääroolin. The Who jatkoi Keith Moonin kuoleman jälkeen Small Facesistä ja The Facesistä tutun rumpalin Kenny Jonesin kanssa ja julkaisi kaksi pitkäsoittoa, mutta lopetti kiertueet vuonna 1982.

Yhtyeen muusikoita kuultiin silti Daltreyn soololevyllä Under the Raging Moon ja Townhendin vastaavalla Iron Man. Daltrey siirtyi näyttelemisen pariin ja esiintyi mm. BBC:lle työstetyssä versiossa Beggars Operasta. The Whon 25-vuotiskiertue oli vuorossa vuonna 1989. Mukana oli iso taustabändi ja vierailijoista mainittakoon Stevie Winwood. Vuonna 1994 Daltrey vietti 50-vuotisjuhlaansa kahtena iltana Carnegie Hallissa otsikolla Celebration:The Music of Pete Townshend and The Who. The Whon musiikki oli sovitettu orkesterille ja Bob Ezrin tuotti konserteista livelevyn. Vierailijoista mainittakoon yhtyetovereiden Townshendin ja Entwistlen lisäksi Eddie Vedder, Lou Reed, Alice Cooper sekä The Chieftains. Seurasi kiertue, johon osallistuivat Entwistle, kitaristi Simon Townshend ja rumpali Zak Starkey. Taiteellisesti kiertue oli menestys ja sillä kuultiin useita vuoden 1973 The Whon rockoopperan Quadrophenian kappaleita. Vuosina 1996–1997 rockoopperan tiimoilta tehtiin kiertue, johon osallistuivat Townshendien, Entwistlen, ja Starkeyn lisäksi sille osallistuivat esimerkiksi kosketinsoittaja John ”Rabbit” Bundrick ja erikoisvieraista mainittakoon David Gilmour. Mukana oli lisäksi puhallinsektio ja taustalaulajat. Menestyksekkään Quadrophenia-kiertueen jälkeen The Who jatkoi viisimiehisenä kiertueella vuosina 1999–2000. Erityisen hyvän vastaanoton sai New Yorkissa soitettu konsertti.

Entwistlen kuoltua kesäkuussa 2002 The Who päätti jatkaa kahden hengissä olevan jäsenen voimin. Entwistlen paikalle valittiin Pino Palladino ja yhtye teki kiertueen myös vuonna 2004. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi yhtyeen ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt albumi 24 vuoteen. Kyseinen pitkäsoitto, Endless Wire sai suhteellisen myönteisen vastaanoton. Uutta albumia seurasi maailmankiertue vuosina 2006–2007. Maaliskuussa 2010 Townshend, Daltrey ja iso taustayhtye esitti Quadrophenian kokonaisuudessaan Lontoon Royal Albert Hallissa. Kyseessä oli kymmenvuotishyväntekeväisyyskonsertti Teenage Cancer Trustille. Kummisedän osan vokalisoi Pearl Jamin Eddie Vedder. Kesäkuussa 2014 Kenny Jones soitti The Whon kanssa Britanniassa hyväntekeväisyyskonsertissa, johon osallistuivat lisäksi Jeff Beck, Procol Harum ja Mike Rutherford. Syyskuussa The Who julkaisi uuden kappaleen Be Lucky, joka oli mukana lokakuussa julkaistulla kokoelma-albumilla The Who Hits 50! Kesäkuussa 2015 The Who soitti Hyde Park Festivalin ja Glastonbury Festivalin pääesiintyjänä. The Whon jäähyväiskiertueella Yhdysvalloissa lämmittelyesiintyjän pestistä huolehti ansiokkaasti Joan Jett & The Blackhearts. Vuonna 2015  käynnistynyt kiertue jatkui seuraavan vuoden helmikuussa. Maaliskuun puolivälissä 2018 Daltrey ilmoitti uuden sooloalbuminsa As Long as I Have You ilmestyvän kesäkuun ensimmäisenä. 13. huhtikuuta samaisena vuonna hän esiintyi BBC Onen The Graham Norton Showssa esittäen uuden singlebiisin uudelta albumiltaan. Daltreyn soolokiertueen Live and Kicking Tour käynnistyi kesän 2022 aikana.