Perjantain pohjat:Michiganilaisen rockin ja soulin suuri tuntematon

Paremmin taiteilijanimellään Mitch Ryder tunnettu, 26. helmikuuta 1945 syntynyt William S Levice Junior on yhdysvaltalaismuusikko, jonka ura on kestänyt yli neljän vuosikymmenen ajan ja kyseisenä aikana hän on levyttänyt yli kaksikymmentä pitkäsoittoa.  Ryder on tullut tunnetuksi sekä laulutyylistään että dynaamisista lavaesiintymisistään. Vaikutteita hän sai isältään, joka oli niin ikään muusikko. Teini-iässä Ryder toimi taustalaulajana mustalle soulyhtyeelle The Peps. Ensimmäisen yhtyeensä nimeltä Tempest Ryder muodosti ollessaan high schoolissa. Se konsertoi Detroitissa soulmusiikkiclubissa nimeltä The Village. Seuraavaksi Ryder toimi Billy Lee & The Rivieras -yhtyeen johtohahmona. Yhtye saavutti pientä menestystä jo ennen kuin se tapasi biisintekijänä ja levytuottajana kunnostautuneen Billy Crewen. Tämä antoi yhtyeelle nimen Mitch Ryder & The Detroit Wheels. Hänen DynoVoice Recordsilleen yhtye levytti 60-luvun puolivälistä eteenpäin useita keskeisiä singlehittejä. Niistä merkittävimmät olivat Jenny Take A Ride, joka nousi kymmenenneksi vuonna 1965, Devil with the Blue Dress on/Good Golly Miss Molly, joka oli listanelonen vuonna 1966 sekä seuraavana vuonna kuudenneksi noussut Sock It to Me Baby. Detroit Wheelsit olivat rumpali John Badanjek, rytmikitaristi Joe Kubert, soolokitaristi Jim McCarty ja basisti Jim McAllister. Ryderin yhteistyö Detroit Wheelsin kanssa loppui vuonna 1968. Tuolloin trumpetistit Mike Thuroff ja John Stefan palkattiiin konsertoimaan Ryderin puhallinsektion ja yhtyeen kanssa. Kaksikko myös äänitti trumpettiosuudet Ryderin kappaleeseen Ring My Bell. Kyseisenä aikana hitiksi nousi Ryderin cover kappaleesta What Now, My Love. Hänen viimeinen menestysyhtyeensä oli Detroit, jonka ainoa originaalijäsen oli rumpali Badanjek. Muut jäsenet olivat kitaristit Steve Hunter, Robert Gillespie ja Brett Tugle, urkuri Harry Philips ja basisti W.R. Cooke. Detroit julkaisi nimeään kantaneen pitkäsoiton vuonna 1972 ja hitiksi muodostui näkemys Velvet Undergroundin kappaleesta Rock N' Roll. Lou Reed vakuuttui versiosta  itse siinä määrin, että pyysi Steve Hunteria mukaan taustayhtyeeseensä. Ryder jättäytyi musiikkibisneksestä kokemiensa kurkkuongelmien vuoksi. Vaimonsa kanssa hän muutti Coloradoon, missä keskittyi kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Vuonna 1983 Ryderilta ilmestyi John Mellencampin tuottama pitkäsoitto Never Kick a Sleeping Dog, joka sisälsi coverin Princen kappaleesta When You Were Mine. Se oli Ryderin viimeinen Billboardin Hot 100:ssa näyttäytynyt kappale. Artisti jatkaa levyttämistä ja kiertueita Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Helmikuun puolivälissä 2012 ilmestynyt The Promise oli Ryderin ensimmäinen albumijulkaisu kotimaassaan lähes 30:een vuoteen. Hänen musiikkinsa diggareihin lukeutuvat esimerkiksi Bob Seger, John Mellencamp ja Bruce Springsteen. Heistä viimeksi mainittu on esittänyt konserteissaan säännöllisesti ensisijaisesti kappaleista Devil with a Blue Dress, Jenny Take a Ride, Good Golly Miss Molly ja C.C. Rider koostuvaa Detroit Medleytä, jok nimensä osalta viittaa suoraan The Detroit Wheels -yhtyeeseen.