Tiistain tukeva:Yksi The Holliesin ja CSN&Y:n voimahahmoista

Toinen helmikuuta 1942 syntynyt Graham William Nash on englantilainen laulaja/lauluntekijä, joka on tullut tunnetuksi tenoriäänestään ja popyhtye The Holliesille tekemistään kappaleista sekä lisäksi jäsenyydestään folkrockin superyhtyeessä Crosby, Stills Nash and Young. Sekä Englannissa että Yhdysvalloissa asuneesta Nashista tuli Amerikan kansalainen 14. elokuuta 1978. Nash kerää valokuvataidetta ja on myös itse ammattivalokuvaaja. Rock and Roll Hall of Fameen hän pääsi vuonna 1997 Crosby, Stills and Nashin jäsenenä ja vuonna 2010 The Holliesin jäsenenä. Nashilla on neljä kunniatohtorin arvoa; näistä yksi New Yorkin teknologian instituutista ja yksi musiikista Salfordin yliopistossa vuonna 2011. Nash syntyi Blackpoolissa. Hänen äitinsä oli evakuoitu sinne Salfordista toisen maailmansodan aikana. Perhe palasi Salfordiin, missä Nash varttui. 1960-luvun alussa Nash oli perustamassa The Holliesia koulutoverinsa Allan Clarken kanssa. Nash esiintyi silloin tällöin yhtyeen leadvokalistina. Hän oli solistina vuoden 1964 hittisinglellä Just One Look ja toimi ensiksi leadvokalistina originaalissa The Hollies – kappaleessa To You My Love, joka julkaistiin yhtyeen kakkospitkäsoitolla In the Hollies Style. Bridgevokaaleista Nash vastasi esimerkiksi Holliesin kappaleissa So Lonely, I’ve Been Wrong sekä Pay You Back with Interest. Vuoteen 1966 mennessä Nash toimi leadvokalistina joissakin kappaleissa The Holliesin pitkäsoitoilla ja vuodesta 1967 eteenpäin hänen vokalisoimiaan kappaleita julkaistiin myös The Holliesin hittisinglejen, kuten On a Carouselin ja Carrie Annen b-puolilla. Nash rohkaisi The Holliesia kirjoittamaan omia kappaleitaan. Sellaisia hän kirjoitti aluksi Allan Clarken ja myöhemmin myös kitaristi Tony Hicksin kanssa. Vuodesta 1964 vuoden 1966 puoliväliin yhtyeen omaa käsialaa olleet kappaleet julkaistiin pseydonyymillä L Ransford.

Lokakuusta 1966 ja hitistä Stop Stop Stop eteenpäin yhtyeen jäsenten nimet esiintyivät omien kappaleiden säveltäjätiedoissa. Vuonna 1965 Nash, Clarke ja Hicks perustivat julkaisuyhtiö Gralto Music Ltd:n, joka huolehti yhtyeen omista kappaleista ja sainasi Reg Dwaitin, alias Elton Johnin, joka soitti pianoa ja urkuja The Holliesin vuosien 1969 ja 1970 levytyksillä, joista mainittakoon singlehitti He Ain’t Heavy, He’s My Brother. Nash kirjoitti usein säkeistöt Clarken ja Hicksin kanssa tekemiinsä kappaleisiin. Lisäksi esimerkiksi vuoden 1966 satoa edustaneet Fifi the Flea ja Clown sekä seuraavana vuonna ilmestynyt Stop Right There olivat täysin Nashin käsialaa. Nash toi esiin laulaja/lauluntekijänäkökulmaa useilla vuonna 1967 ilmestyneen pitkäsoiton Butterfly kappaleilla. Nash oli pettynyt, kun uusi lähestymistapa ei juuri herättänyt vastakaikua yleisössä. Kappaleen King Midas in Reverse tiimoilta Nash otti yhteen tuottaja Ron Richardsin kanssa. Richardsin mielestä kyseinen kappale oli liian vaikea toimiakseen hittisinglen ominaisuudessa. Nash tapasi David Crosbyn ja Stephen Stillsin The Holliesin Amerikan-kiertueella vuonna 1966. Vuonna 1968 Cass Elliott esitteli Nashin muodollisemmin David Crosbylle Laurel Canyonissa, Los Angelesissa. Nash jätti The Holliesin muodostaakseen uuden yhtyeen Crosbyn ja Stephen Stillsin kanssa. Trio laajeni kvartetiksi Neil Youngin täydennettyä yhtyeen lineupin. Nash saavutti vielä suurempaa kansainvälistä menestystä ja kirjoitti Crosby, Stills and Nashille useita hittikappaleita, kuten Our House, Just a Song Before I Go, Wasted on the Way, Marrakesh Express sekä Teach Your Children, joista kaksi viimeksi mainittua jäivät aikanaan The Holliesin hylkäämiksi. Yhtyetovereiltaan lempinimen Willy saanutta Nashia kuvattiin liimaksi, joka piti yhtyeen jäsenten herkän liittouman yhdessä.

Muutettuaan Kaliforniaan Nashista tuli poliittisesti aktiivinen ja kyseinen seikka heijastui esimerkiksi hänen kappaleissaan Military Madness sekä Chicago. Crosbyn ja Nashin duettona hitiksi osoittautunut Immigration Man sai tekstiinsä idean kinastelusta, jonka Nash kohtasi Yhdysvaltojen tullissa pyrkiessään maahan. CSN & Y:n ensimmäisen hiatuksen aikana Crosby ja Nash muodostivat menestyksekkään duon. He ovat jatkaneet yhteistyötä silloin tällöin ja julkaisseet yhdessä neljä studioalbumia sekä muutaman kokoelman ja livelevyn. Vuonna 1983 Nash teki paluun The Holliesin riveihin ja oli mukana yhtyeen reunion-albumeilla What Goes Around ja Reunion. Vuonna 1993 Nash löi jälleen hynttyyt yhteen The Holliesin kanssa ja levytti uuden version kappaleesta Peggy Sue Got Married Buddy Hollyn kunniaksi tehdylle tribuuttialbumille Not Fade Away. Vuonna 2005 Nash teki yhteistyötä norjalaishtye A-han kanssa kappaleilla Over the Treetops ja Cosy Prisons. Seuraavana vuonna Nash teki yhteistyötä David Gilmourin ja David Crosbyn kanssa ensin mainitun kolmannen sooloalbumin On an Island nimikappaleessa. Maaliskuussa 2006 julkaistu pitkäsoitto nousi Britanniassa listakärkeen. Nash ja Crosby olivat myös mukana albumin tiimoilta tehdyllä Englannin-kiertueella ja lauloivat taustoja useissa kappaleissa, joista mainittakoon Shine on Your Crazy Diamond ja Find the Cost of Freedom. Poliittisten kappaleidensa lisäksi Nash on kirjoittanut esimerkiksi luontoon ja ekologiaan liittyviä tekstejä. Sellaisista mainittakoon esimerkiksi CSN & Y:n Clear Blue Skies, Barrel of Pain, Soldiers of Peace sekä Prison Song. Vuoden 2011 tribuuttialbumilla Rave On Buddy Holly Nash oli mukana kappaleessa Raining in My Heart. Huhtikuun puolivälissä 2016 ilmestynyt This Path Tonight on Nashin ensimmäinen tuoreesta tuotannosta koostunut albumi 14 vuoteen. Sen tiimoilta Nash teki soolokiertueen, joka alkoi mainitun vuoden maaliskuussa Australiasta, jatkui Yhdysvalloissa huhtikuussa, Britanniassa toukokuussa ja päättyi Saksaan kesäkuun puolivälissä. Syksyllä 2017 Nash konsertoi New Jerseyssä ja New Yorkissa. Kesäkuun lopussa 2018 Rhino Records julkaisi Nashilta tuplacd:n Over the Years. Se sisältää 30 vuosien 1968 ja 1980 välillä taltioitua demoa. Mukana ovat huippuhetket Crosby, Stills and Nashilta ja Deja Vulta ja valikoituja paloja myös yhtyeen myöhäisemmiltä albumeilta. Nashin vuonna 1971 ilmestyneeltä esikoisalbumilta Songs for Beginners mukana on neljä kappaletta, joista Better Daysistä ja I Used to Be Kingistä kuullaan julkaisemattomat miksaukset. Kokoelman tuorein nauhoitus on Nashin viimeisimmältä albumilta löytyvä Myself at Last. Kokoelman jälkimmäinen cd sisältää 15 demonauhoitusta, joista 12 on aikaisemmin julkaisemattomia.