Tiistain tukeva:Eräs 70-luvun alun brittisuosikeista

Blue Mink oli kuudesta jäsenestä koostunut ja vuosien 1969 ja 1974 välillä toiminut brittiyhtye. Uransa aikana se julkaisi viisi studioalbumia ja kuusi Britanniassa kahdenkymmenen suosituimman joukkoon noussutta singleä. Erityisesti kokoelma-albumiensa ansiosta Blue Minkistä muodostui eräs 70-luvun alun suosituimmista brittiläisistä popyhtyeistä. Kosketinsoittaja Roger Coulam perusti Blue Minkin vuoden 1969 syksyllä. Mukaan tulivat yhdysvaltalaissyntyinen solisti Madeline Bell, toinen vokalisti Roger Cook, kitaristi Alan Parker, basisti Herbie Flowers ja rumpali Barry Morgan. Suurimmasta osasta yhtyeen kappaleista vastasivat Cook ja Roger Greenaway. Flowers, Morgan ja Parker työskentelivät Coulamin kanssa Lontoossa Morgan-studioilla. Nelikko nauhoitti useita taustoja, joiden kanssa Coulam lähestyi Belliä ja Greenawaytä. Blue Minkin esikoissingle Melting Pot/Blue Mink ilmestyi aivan lokakuun 1969 lopussa Philips-levymerkillä. Alan Parkerin käsialaa ollut singlen paraatipuoli nousi brittilistalla kolmanneksi. Alkuvuodesta 1970 seurasi Blue Minkin niin ikään Melting Pot-niminen esikoisalbumi ja toinen single Good Morning Freedom, joka nousi singlelistalla kymmenenneksi. Mainittu kappale pääsi mukaan vasta Melting Potin myöhäisemmille painoksille. Maaliskuussa 1970 Cook, Bell, Parker ja Morgan osallistuivat Elton Johnin nimettömän esikoisalbumin levytämiseen. Elton versioi Albert Hammondin kirjoittaman Good Morning Freedomin Deacon Recordsin julkaisemalla kokoelma-albumilla Pick of the Pops. Cookin ja Greenawayn kirjoittamiin kappaleisiin lukeutui esimerkiksi New Seekersin levyttämänä suureksi hitiksi muodostunut I'd Like to Teach the World to Sing. Herbie Flowers osallistui Lou Reedin vuonna 1972 klassikkoalbumin Transformer tunnetuimman kappaleen Walk on the Wild Side levyttämiseen. Syyskuussa 1970 Philips julkaisi Blue Minkin toisen albumin ja kolmannen singlen nimeltä Our World. Yhdysvalloissa yhtyeen kakkosalbumi julkaistiin nimellä Real Mink. Vuonna 1970 Blue Mink esiintyi myös ensmmäisessä Ruisrockissa ja yhtyeen keikka teki Dave Lindholmiin suuren vaikutuksen. Keväällä 1971 julkaistu seuraava single Banner Man nousi brittilistalla kolmanneksi. Blue Minkistä tuli jäsentensä prioriteetti jälleen tammikuussa 1972, jolloin yhtye soitti kahden viikon ajan Lontoossa The Talk of the Town -yökerhossa. Jo samaisen vuoden maaliskuussa mainituista konserteista julkaistiin livealbumi Live at the Talk of the Town ja samoihin aikoihin ilmestyi myös Blue Minkin uusi studioalbumi A  Time of Change. Mainitun vuoden kesällä yhtyeen kokoonpanoa täydensivät rumpali Ray Cooper ja kosketinsoittaja Ann Odel. Kaksikko oli mukana jo marraskuussa 1972 ilmestyneellä, sijan 11. tavoittaneella ja osittain Herbie Flowersin kirjoittamalla singlellä Stay With Me. Blue Minkin julkaistessa neljännen pitkäsoittonsa Only When I Laugh vuonna 1973 glamrockista oli jo muodostunut tyylitajuista popsoundia suositumpaa. Kesäkuussa 1973 top teniin noussut single Randy oli Blue Minkin viimeinen suuri menestys. Tammikuussa 1974 ilmestynyt yhtyeen viimeinen albumi Fruity ei ollut enää menestys ja Blue Mink lopetti toimintansa samaisen vuoden syksyllä tehtyään kiertueen Yhdysvalloissa. Vuonna 1976 Blue Mink teki paluun kokoonpanolla, jossa Mike Moran oli mukana. Yhtye levytti muutamia singlejä, joista tunnetuimmaksi muodostui Greenawayn ja Dundasin kirjoittama Where Were You Today. Blue Minkin toiminnan loppumisen jälkeen sen jäsenet ovat jatkaneet studiomuusikkoina ja biisintekijöinä. Vuonna 1994 Cook, Bell ja Flowers esittivät Melting Potin tv:ssä Michael Barrymore showssa.