Tiistain tukeva:Vuosikymmenten uran tehnyt brittirockari

13. heinäkuuta 1941 syntynyt Steve Gibbons on brittiläinen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja levytuottaja. Hänen uransa musiikin parissa kattaa yli 40 vuoden ajanjakson. Vuonna 1960 Gibbons liittyi yhtyeeseen The Dominesses, jossa hän korvasi Jimmy Powellin taustayhtyeeseen siirtyneen Colin Smithin. Smith muutti myöhemmin nimensä Carl Barroniksi ja hänestä tuli The Cheetahs-yhtyeen laulusolisti. The Dominettesin keskeisiä keikkapaikkoja 60-luvun alkupuolella olivat Bromsgrove Streetin Grotto Club ja Edgbastonin Sicilia Coffee Bar. Noihin aikoihin yhtyeen ohjelmistossa oli runsaasti R&B-numeroita ja kyseinen tyylisuunta sopi mainiosti Gibbonsin raakaan laulutyyliin. Vaikka The Dominettesin imago oli tavanomaista kovempi ja yhtye säesti joskus jopa strippareita, se saavutti suosiota. Eräs yhtyeen keskeisistä keikkapaikoista oli lisäksi Firebird Jazz Club Carrs Lanella Birminghamin keskustassa. Vuonna 1963 The Dominettesin nimeksi vaihtui The Ugly's. Yhtye solmi sopimuksen Pye Recordsin kanssa ja julkaisi vuonna 1965 omaa tuotantoaan edustavan kappaleen Wake Up Mind. Vaikka sosiaalisesti tiedostavasta kappaleesta ei muodostunut menestystä yhtyeen kotimaassa, se saavutti Australiassa 14. sijan. John Gordonin paikan otti vuonna 1965 myös Walker Brothersien kanssa yhteistyötä tehnyt Jimmy O' Neill, joka muistettin ensisijaisesti paikallisesta yhtyeestä The Yamps. Yhtyeen toinen single It's Alright katosi nopeasti listoilta siitä huolimatta, että yhtye promosi kappaletta ohjelmassa Ready Steady Go. Muiden Ugly's:in vuosien 1965 ja 1967 välillä julkaisemien singlejen joukkoon sisältyi cover Dave Daviesin soolohitistä End of the Season. Muilta osin Ugly's:in levytykset edustivat yhtyeen omaa tuotantoa. Näihin aikoihin Ugly's:in kokoonpanossa tapahtui useampia miehistönvaihdoksia. Bob Burnett ja John Hustwayte lukeutuivat lähtijöihin. Basisti Dave Pegg oli mukana reilun vuoden ajan ennen siirtymistään Ian Campbell Groupiin. Myöhemmin hän lukeutui folkrockin klassikkoyhtye Fairport Conventionin jäsenistöön. Peggin korvasi Dave Morgan, jonka varhaisempia yhtyeitä olivat olleet paikallinen Blaisers ja Danny King's Mayfair Set. Morgan myös sävelsi The Moven suurimpiin hittisingleihin lukeutuvan Blackberry Wayn b-puolella julkaistun kappaleen Something. O' Neill siirtyi vuonna 1968 The Mindbendersiin ja myös perustajajäsen Jim Holden jätti yhtyeen myöhemmin kyseisenä vuonna. Aikaisemmin Brumbeatsissa soittanut kitaristi Roger Hill, joka menehtyi kahdeksas marraskuuta 2011 Sutton Coldfieldissä, täydensi yhtyeen kokoonpanon lähes vuoden ajan ennen kuin lähti perustamaan Dave Peggin kanssa uutta yhtyettä The Exception. Hillin korvannut ja aikaisemmin The Yampsissa soittanut Will Hammond pysyi The Ugly's:in kokoonpanossa yhtyeen loppuun asti. Jim Holdenin korvasi Dave Mayfair Setin rumpali Keith Smart. The Moven Blackberry Waylla soittanut kosketinsoittaja Richard Tandy liittyi The Ugly's:iin vuonna 1968 ja päätyi lopulta Electric Light Orchestraan. Vuoden 1968 loppuun mennessä Gibbons oli ainoa yhtyeen originaalijäsen. Viimeisessä kokoonpanossa olivat lisäksi mukana Will Hammond, Dave Morgan, Keith Smart ja Richard Tandy. Vuonna 1969 Gibbons lyöttäytyi yhtyeen aikaisemmin The Movessa vaikuttaneen kitaristi Trevor Burtonin kanssa. Balls-nimisen yhtyeen täydensivät aikaisemmin The Moody Bluesiin kuulunut solisti/kitaristi Denny Laine ja The Ugly's:in rumpali Keith Smart. Yhtyeen elinkaari jäi suhteellisen lyhyeksi ja levytettyään sooloalbumin Gibbons jätti yhtyeen helmikuussa 1971. Ballsin lopetettua toimintansa Gibbons palasi Lontoosta Birminghamiin ja liittyi yhtyeeseen The Idle Race, jossa hän vaikutti kolmen kuukauden ajan. The Idle Racesta kehittyi nopeasti Steve Gibbons Band, jonka originaaliin kokoonpanoon kuuluivat lisäksi kitaristit Dave Carroll ja Bob Wilson, basisti Trevor Burton ja rumpali Bob Lamb. Yhtye keikkaili clubeissa ja pubeissa 70-luvun puoliväliin saakka, jolloin aikaisemmin The Whon kanssa yhteistyötä tehnyt Peter Meaden löysi yhtyeen. Se solmi sopimuksen Polydorin kanssa ja julkaisi vuonna 1975 esikoisalbuminsa Any Road Up, jonka muutamilla kappaleilla soitti John Entwistle. Seuraavana vuonna Steve Gibbons Band lämmitteli The Whota Britanniassa, muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suurille areenoille yhtye pääsi lämmittelemään myös Little Featia, Lynyrd Skynyrdiä, ELO:a, The J Geils Bandia, Rufusta ja Nils Lofgrenia. Vuonna 1977 ilmestyneeltä Steve Gibbons Bandin kakkosalbumilta Rollin' On löytyy yhtyeen suurin singlemenestys, cover Chuck Berryn kappaleesta Tulane. Steve Gibbons Bandin näkemys saavutti sijan 12. brittilistalla ja pysytteli listoilla top 40:ssä kahden kuukauden ajan. Vuonna 1977 ilmestyi myös yhtyeen konserttitaltiointi Caugh in the Act. Polydorilla yhtye julkaisi vielä kaksi studioalbumia; vuonna 1978 ilmestyneen albumin Down in the Bunker ja kahta vuotta myöhemmin julkaistun pitkäsoiton Street Parade. Seuraavana vuonna ilmestyneen albumin Saints & Sinners julkaisijana oli RCA. Steve Gibbons Band oli yksi ensimmäisistä Itä-Saksassa esiintyneistä rockyhtyeistä. Vuosi oli 1982. Neljää vuotta myöhemmin Gibbons oli mukana Birmingham Heart Beat -hyväntekeväisyyskonsertissa, jonka esiintyjiin luketui lisäksi esimerkiksi George Harrison. 80- ja 90-lukujen aikana Gibbons julkaisi vielä yhdeksän albumia ja jatkoi keikkailuaan. 90-luvun lopussa Gibbons kasasi The Bob Dylan Projectin, jossa hän soittaa Dylanin lisäksi omaa tuotantoaan. Gibbons on myös Brum Rocks Live-show:n jäsen yhdessä Bev Bevanin, Trevor Burtonin, Danny Kingin ja kirjoittaja Laurie Hornsbyn kanssa.Helmikuussa 2011 Gibbons esiintyi Newlife Foundationin hyväntekeväisyyskonsertissa.