Tiistain tukeva:The Cultin perustajajäsen ja solisti ja paljon muuta

14. toukokuuta 1962 syntynyt Ian Robert Astbury on brittiläinen laulaja ja lauluntekijä, joka identifioituu ensisijaisesti The Cult-yhtyeen perustajajäseneksi ja solistiksi. Astburyn perhe muutti Ontarioon, Kanadaan vuonna 1973 hänen ollessaan yksitoistavuotias. Siellä Astburyn musiikkidiggaus käynnistyi David Bowien, Iggy Popin ja New York Dollsin innoittamana. Itse hän alkoi esiintyä kuitenkin vasta palattuaan Britanniaan. Asuessaan Glasgowssa Astbury kuuli vuonna 1979 The Doorsin kappaleen The End elokuvassa Apocalypse Now ja on myöhemmin kuvannut mainittua tapahtumaa uskonnollisena kokemuksena. 80-luvun alkajaisiksi Astbury siirtyi Liverpooliin. Siellä hän vaikutti aktiivisesti paikallisessa punkrock-skenessä, joka kulminoitui Eric's Clubin ympäristöön. Loppuvuodesta 1980 Astbury muutti Bradfordiin, missä perusti goottirockia edustaneen yhtyeen Southern Death Cult vuonna 1981. Mainittu yhtye jatkoi toimintaansa maaliskuuhun 1983. Kitaristi Billy Duffyn, basisti Jamie Stewartin ja rumpali Raymond Taylor Smithin kanssa Astbury muodosti uuden yhtyeen The Death Cult ja julkaisi sen nimeä kantaneen ep:n. Tammikuussa 1984 yhtyeen nimi lyheni The Cultiksi ja se esiintyi Channel 4:n tv-ohjelmassa The Tube. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Dreamtime ilmestyi samana vuonna ja seuraavana vuonna julkaistiin The Cultin kakkosalbumi Love. Siltä poimittu single She Sells Sanctuary esitteli The Cultin suuremmalle yleisölle. Monet yhtyeen ensialbumien kappaleet liittyvät teksteiltään Amerikan alkuperäiskansoihin. Kolmannella albumillaan, Rick Rubinin kanssa työstetyllä pitkäsoitolla Electric The Cult siirtyi hardrocksoundin edustajaksi. Vuonna 1989 ilmestyneen albumin Sonic Temple ja siltä poimitun singlen Fire Woman jälkeen Astbury palasi Los Angelesiin, Kaliforniaan. Vuonna 1994 ilmestyneellä The Cultin nimikkoalbumilla yhtyeen tyyli oli siirtynyt vaihtoehtomusiikin suuntaan. Mainitusta pitkäsoitosta ei muodostunut menestystä, mutta siltä julkaistiin singleformaatissa kappaleet Coming Down ja Star. The Cultin nimikkoalbumin julkaisua seuranneella kiertueella Astburyn ja kitaristi Duffyn luovuuteen liittyneet erot saivat Astburyn jättämään The Cultin. Hän muodosti uusien muusikoiden kanssa yhtyeen The Holy Barbarians, jonka vuonna 1996 ilmestynyt albumi Cream ei ollut kaupallinen menestys. Turnbridge Wells Forumilla soitetussa konsertissa Vic Reeves liittyi yhtyeen seuraksi lavalle kappaleessa Wildflower. Henkilökohtaiset syyt ajoivat Astburyn pois myös uudesta yhtyeestään. Hän alkoi työstää sooloalbumiaan, joka ilmestyi lopulta nimellä Spirit\Light\Speed). Vuonna 1999 Astbury ja Duffy kasasivat The Cultin uudelleen. Levytyssopimus solmittiin Atlantic Recordsin kanssa ja vuonna 2001 ilmestyi uusi albumi Beyond Good and Evil. Siltä poimittu single Rise saavutti radiosoittoa, mutta Atlantic Recordsin lopetettua yhteistyönsä yhtyeen kanssa myös uuden albumin radiosoitto päättyi. Astbury kuvasi taistelua levy-yhtiön kanssa sielua raastavaksi ja vuonna 2002 The Cult siirtyi jälleen tauolle. Samana vuonna Astburysta tuli The Doors of the 21:st Centuryn solisti. Yhtyeessä olivat mukana The Doorsin originaalijäsenet kitaristi Robbie Krieger ja urkuri Ray Manzarek. Vuonna 2003 Astbury esiintyi Lontoon 100 -clubilla jäljelle jääneiden MC5:n jäsenten kanssa. Vuonna 2006 hän kasasi The Cultin jälleen Duffyn kanssa. Lokakuussa 2007 yhtyeeltä ilmestyi uusi albumi Born into This. Vuonna 2009 The Cult ilmoitti konserteistaan Yhdysvalloissa, Kanadassa ja useissa Euroopan maissa. Nimen Love, Live omanneella kiertueella soitettiin kokonaisuudessaan The Cultin kakkosalbumi Love. Syyskuussa 2010 Astbury julkaisi japanilaisyhtye Borisin kanssa Southern Lord and Daymare Recordsin kautta neljästä kappaleesta koostuvan ep:n, jonka biiseistä Rain on The Cult-cover. Los Angelesissa asuva Astbury on vieraillut esimerkiksi Tony Iommin sooloalbumilla Iommi, Deborah Harryn vuoden 1989 sooloalbumilla Def, Dumb and Blonde sekä Slashin nimikkosooloalbumilla.