Joe Cocker:Night Calls
Seitsemäs lokakuuta 1991 ilmestynyt Night Calls on englantilaisen soullaulajan Joe Cockerin 13. studioalbumi. Siitä julkaistiin vuosien 1991 ja 1992 aikana kaikkiaan kolme erilaista versiota, jotka kaikki erosivat toisistaan sekä biisilistansa että kansitaiteensa osalta. Ehkäpä yleisin on eurooppalainen versio, joka käynnistyy Gary Wrightin käsialaa olevalla rivakalla rockpalalla Love is Alive. Brittirockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvalta Free-yhtyeeltä Cocker versioi alun perin vuodelta 1972 ja pitkäsoitolta Free at Last löytyvän ja herrojen Andy Fraser ja Paul Rodgers käsialaa olevan raidan Little Bit of Love, jonka originaaliversio oli ansaitusti singlehitti. Please No More edustaa Cockerin tuoreemmalle tuotannolle melko tunnusomaista balladiosastoa ja John Hadleyn sekä Wally Wilsonin kirjoittama There's a Storm Coming on verevä keskitempoinen pala. Beatlesin You've Got to Hide Your Love Awaysta tarjolla on sielukkuutta huokuva näkemys. Don Dixonin käsialaa oleva I Can Hear the River jatkaa tunteikkaalla ja kyseisessä tapauksessa myös rytmiikaltaan rikkaalla ilmaisulla. Onnistuneita versiointeja Night Callsilla jatkaa näkemys Elton Johnin Don't Let the Sun Go Down on Mestä. Tempoltaan raskaahko, mutta tulkinnaltaan totutun vakuuttava albumin nimikappale on Electric Light Orchestran johtohahmon Jeff Lynnen käsialaa ja Five Womenin originaaliversiosta vastasi Prince. Blind Faithin Can't Find My Way Homen coverointi on melkoinen tehtävä, mutta Cocker suoriutuu siitä melko vakuuttavasti. Brent Bourgeoisin käsialaa oleva Not Too Young to Die of an Broken Heart lukeutuu pitkäsoiton rivakimpiin rocksivalluksiin. Night Calls päättyy sielukkaasti näkemykseen Tony Joe Whiten kappaleesta Out in the Rain. Night Calls lukeutuu niin kappalevalintojensa kuin tulkintojensa osalta vaivattomasti Joe Cockerin tuoreemman tuotannon parhaimmistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti