Stevie Wonder:Fullfillingness' First Finale
22. heinäkuuta 1974 Tamla Motownin julkaisemana ilmestynyt Fullfillingness' First Finale on Stevie Wonderin klassiseen tuotantoon luokiteltavissa oleva albumi. Kaiken kaikkiaan kyseessä on artistin 19. pitkäsoitto ja 17. studiolevy. Lisäksi Fullfillingness' First Finale on Wonderin ensimmäinen popalbumilistan kärkeen noussut pitkäsoitto. Mainitulla listalla se piti kärkipaikan kolmen viikon ajan. R&B-listalla kyseessä oli Wonderin kolmas listaykköseksi noussut pitkäsoitto ja mainitulla listalla se oli kärjessä yhdeksän yhtäjaksoisen viikon ajan. Wonderin tuotannossa sitä olivat edeltäneet kiistattomiksi klassikoiksi kohotetut pitkäsoitot Music of My Mind, Talking Book ja Innervisions. Viimeksi mainitun albumin sosiaalisen tietoisuuden vastapainoksi Fullfillingness' First Finale tarjosi synkkää ja heijastavaa ilmaisua. Albumin sovitukset lukeutuvat Wonderin 70-luvun mestariteoksiin. Tästä esimerkkeinä ovat erityisesti kappaleet They Won't Go When I Go ja Creepin. Vaikka albumi on soundillisesti melko pelkistetty, ei Wonder ollut sen teksteissä täysin hylännyt myöskään sosiaalista tiedostavuuttaan. Mainitusta seikasta selkeimpänä esimerkkinä oli listakärkeen noussut ja Richard Nixonia kritisoinut raita You Havent' Done Nothin'. Fullfillingness' First Finale vastaanotti kolme Grammya, näiden joukossa vuoden 1974 paras albumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti