Traffic oli Britanniassa, Birminghamissa huhtikuussa 1967 perustettu rockyhtye, jonka originaalin kokoonpanon muodostivat Spencer Davis Groupin jättänyt solisti/kosketinsoittaja Stevie Winwood, kitaristi Dave Mason, rumpali Jim Capaldi ja huilisti Chris Wood. Uransa alussa instrumentaatiossaan esimerkiksi mellotronia hyödyntänyt Traffic edusti psykedeelistä rockia, jossa oli lisäksi vaikutteita jazzista sekä improvisaatiota. Yhtyeen kolme ensimmäistä singleä olivat Paper Sun, Hole in My Shoe ja Here We Go Round the Mulberry Bush. Trafficin toiminta keskeytyi vuonna 1969, jolloin Stevie Winwood siirtyi Blind Faith-yhtyeeseen Eric Claptonin, Ginger Bakerin ja Rick Grechin kanssa. Traffic palasi vuonna 1970 erinomaiset arviot keränneellä albumilla John Barleycorn Must Die ja jatkoi toimintaansa vuoteen 1974 saakka. Vuonna 1994 Traffic palasi kokoonpanolla, jossa originaalijäseniä edustivat Winwood ja Capaldi. Kymmentä vuotta myöhemmin yhtye pääsi Rock and Roll Hall of Fameen. Spencer Davis Groupin jäsenenä Winwood oli saavuttanut neljä top teniin noussutta singleä ja kolme vastaavaan sijoitukseen yltänyttä albumia. Myös lyriikoista vastanneen Capaldin ja Masonin aikaisempi yhtye oli ollut The Hellions and Deep Feeling ja Woodin vastaava Locomotive. Kvartetti jammaili ensiksi Astonissa, Birminghamissa The Elbow Roomissa. Capaldi keksi yhtyeen nimen sen jäsenten odotellessa kadun ylitystä Dorchesterissa. Traffic kirjoitti ja treenasi kappaleita Berkshiren Aston Tirroldissa. Yhtye solmi sopimuksen Chris Blackwellin Island Recordsin kanssa ja sen esikoissingle Paper Sun oli hitti Britanniassa kesällä 1967. Myös Kanadassa kyseinen pikkulevy oli parhaimmillaan neljäntenä. Masonin käsialaa ollut psykedeelinen kakkossingle Hole in My Shoe oli vielä edeltäjäänsä menestyksekkäämpi. Kolmas pikkulevy Here We Go Round the Mulberry Bush oli työstetty samannimisen brittiläisen elokuvan soundtrackille. Jimmy Millerin tuottama Trafficin esikoisalbumi Dear Mr Fantasy oli yhtyeen kotimaassa varsin menestyksekäs, mutta saavutti myös Yhdysvalloissa sijan 88. Vuonna 1968 ilmestynyt Trafficin nimeä kantanut kakkosalbumi sisälsi muun muassa Masonin kappaleen Feelin' Alright, josta Joe Cocker ja Three Dog Night levyttivät menestyksekkäät coververisonsa. Vuonna 1969 ilmestyneen albumin Last Exit kakkospuoli oli nauhoitettu livenä. Vuoden 1968 aikana Winwood ja Wood osallistuivat The Jimi Hendrix Experiencen tupla-albumi Electric Ladylandin levyttämiseen. Niin teki myös Mason, mutta vailla krediittiä. Alkuvuodesta 1969 Winwood liittyi vajaan vuoden toimineeseen superyhtyeeseen Blind Faith. Se julkaisi yhden albumin ja teki kiertueen Yhdysvalloissa. Lyhytikäinen projekti Mason Capaldi Wood and Frog teki keikkoja ja nauhoituksia BBC:lle, mutta ehti lopettaa toimintansa ennen virallisia levytyksiä.
Blind Faithin hajoamisen jälkeen Winwoodin uudesta levytysprojektista, johon Wood ja Capaldi ottivat osaa, kehittyi lopulta uusi Trafficin albumi John Barleycorn Must Die. Vuonna 1970 ilmestyneestä pitkäsoitosta muodostui Trafficin uran menestynein. Saman vuoden lopussa Blind Faithin basistina toiminut Rick Grech täydensi Trafficin kokoonpanoa ja seuraavana vuonna mukaan tulivat vielä Derek & The Dominosin rumpali Jim Gordon ja lisäksi kokoonpanoa täydensi perkussionisti Rebob Kvaku Baah. Syyskuussa 1971 ilmestyneellä livelevyllä Welcome to the Canteen Mason oli jälleen mukana. Kyseinen albumi päättyi Spencer Davis Groupin hittiin Gimme Some Loving ja myös mainittu liveversio oli jonkinasteinen hitti. Masonin lähdettyä Traffic julkaisi vuonna 1971 albumin Low Spark of the High Heeled Boys, joka nousi Yhdysvalloissa top teniin, mutta ei saavuttanut listamerkintää yhtyeen kotimaassa. Albumi saavutti kultalevyn vuonna 1972 ja myi platinaa maaliskuussa 1976. 21. helmikuuta 1972 Trafficin Santa Monica Civic Auditoriumissa soittama konsertti kuvattiin ja julkaistiin lopulta dvd:nä ja kotivideona. Yhtyeen seuraava albumi, vuonna 1973 ilmestynyt Shoot Out at the Fantasy Factory oli myynti- ja myös osittainen arvostelumenestys. Sen tiimoilta taltioitu tuplalive On the Road nousi pitkästä aikaa Britanniassa sijalle 40. Basistina viime ajat vaikuttaneen David Hoodin paikan otti Rosko Gee ja vuonna 1974 Trafficilta ilmestynyt albumi When The Eagle Flies nousi Yhdysvalloissa top teniin ja oli myös Britanniassa jonkinasteinen menestys. Albumia seuranneella Yhdysvaltain-kiertueella Winwood poistui lavalta kesken viimeisen, Chicagossa soitetun konsertin. Trafficin lopetettua toimintansa United Artists julkaisi yhtyeeltä kokoelma-albumit Heavy Traffic ja More Heavy Traffic, jotka molemmat painottuivat yhtyeen varhaistuotantoon. Vuonna 1994 Trafficin hengissä olleet jäsenet, joihin Chris Wood ei kuulunut, lämmitteli Grateful Deadia yhtyeen kesärundilla. Uuden Trafficin albumin Far From Home työstämiseen yhtyeen originaalijäsenistä osallistuivat ainoastaan Winwood ja Capaldi. Se nousi top 40:ään sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Vuoden 1994 reunion-kiertuetta dokumentoivat vuonna 2005 julkaistu tuplalive ja dvd The Last Great Traffic Jam. Muut Traficiin liittyneet projektit jäivät toteutumatta Capaldin menehdyttyä tammikuussa 2005 60 vuoden ikäisenä. 21. tammikuuta 2007 Lontoon Camdentownin Roundhousessa järjestettiin Capaldia ja hänen musiikkiaan muistanut Dear Mr Fantasy -niminen juhlatilaisuus. Winwoodin lisäksi sen vieraisiin luketuivat esimerkiksi Pete Townshend ja Paul Weller.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti