Eppu Normaali:Tie vie
Keväällä 1982 ilmestynyttä Eppu Normaalin viidettä studioalbumia Tie vie voi pitää yhtyeen uralla monessakin mielessä käänteentekevänä pitkäsoittona. Mainitulla albumilla solisti Martti Syrjä kantoi ensi kertaa päävastuun lyriikoista yhtyeen aikaisemman tekstittäjän ja orignaalibasistin Mikko Saarelan sijaan. Suurhitti Murheellisten laulujen maan lisäksi Tie vieltä on poimittavissa myös useita muita kultahippuja. Sellaisiin lukeutuvat etenkin Martin ja kitaristi/säveltäjä Pantse Syrjän vuorottelevaa vokalisointia hyödyntävä Viihteen kuningas, pitkäsoiton b-puolen avaava, musiikillisessa ilmaisussaan Creedence Clearwater Revivalin swamp rock-tyyliä kunnioittava ja tekstissään onnistuneesti retrospektiivinen Vahantajoki sekä albumin erinomainen nimikappale Tie vie. Synkkäsävyiset Pahan puun metsä, Näinä päivinä ja Jumalan poika ja niiden vastapainoksi varsin veikeää tuotantoa edustava Kuulen parran kasvun eivät jää laadullisesti kauaksi edellä mainitusta kolmikosta. Pitkäsoiton päätöskappale Terve vaan ja onnea piruilee rauhanjuna-aatteelle ja itse asiassa Tie vie -pitkäsoiton ainoat hieman täytteenomaisemmat raidat ovat kenties turhan imelä Jackpot ja kosketinsoitinvetoinen Argentiina. Eppujen vuosien 1978 ja 1982 välillä julkaisemasta tuotannosta Tie vie saattaa varsin todennäköisesti olla yhtyeen toiseksi laadukkain pitkäsoitto sitten vuonna 1979 ilmestyneen ja suorastaan erinomaisen kakkosalbumi Maximum Jee & Jeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti