Led Zeppelin:Led Zeppelin I
Yhdysvalloissa 12. tammikuuta 1969 ja yhtyeen kotimaassa maaliskuun lopussa samaisena vuonna ilmestyneen, myös nimellä Led Zeppelin I tunnetun Led Zeppelinin esikoisalbumin julkaisijana oli Atlantic Records. Pitkäsoiton nauhoitukset tapahtuivat loka-marraskuussa edellisenä vuonna Lontoon Olympic-studioilla pian yhtyeen perustamisen jälkeen. Valmiiksi treenatun oman materiaalin lisäksi Zeppelinin esikoinen sisältää sovituksia aikakauden blues- ja folkkappaleista. Äänitykset tehtiin ennen levytyssopimuksen solmimista 36 tunnin aikana ja pienellä budjetilla. Tyylillisesti Zeppelinin debyytti oli yhdistelmä bluesia ja rockia. Omalta osaltaan se vaikutti idullaan olleen hardrockin kehitykseen ja saavutti myönteisen vastaanoton sekä Yhdysvalloissa että yhtyeen kotimaassa Britanniassa. Vaikka albumista laaditut arviot eivät tuoreeltaan olleet erityisen myönteisiä, on Zeppelinin debyytin arvo oivallettu myöhemmin. Heinäkuussa 1968 brittiläisen rhyhm and bluesin keskesiin edustajiin lukeutunut The Yardbirds oli historiaa. Yhtyeen viimeisellä kitaristilla Jimmy Pagella oli edelleen oikeus yhtyeen nimeen ja velvoitteena kiertue Skandinaviassa. Basistiksi uuteen yhtyeeseen valikoitui kokenut studiomuusikko ja sovittaja John Paul Jones. Pagen solistiksi kaavailema Terry Reid ehdotti tilalleen Robert Plantia, jonka vanhasta yhtyetoverista John Bonhamista tuli myös uuden yhtyeen rumpali. Sen ensimmäiset treenit ajoittuivat syyskuuhun 1968 ennen Skandinavian-kiertuetta. Sillä kuultiin The Yardbirds-ohjelmiston lisäksi uudet kappaleet Communication Breakdown, I Can't Quit You Baby, You Shook Me, Baby I'm Gonna Leave You ja How Many More Times. Kiertueen jälkeen yhtye palasi Lontooseen, vaihtoi nimekseen Led Zeppelin ja aloitti esikoisalbuminsa äänitykset Olympic-studioilla 25. syyskuuta. Levytysprosessin nopeutta selittää se, että kappaleet oli treenattu ja sovitettu hyvin Skandinavian kiertueen aikana. Avauskappale Good Times Bad Times julkaistiin Yhdysvalloissa singleformaatissa. Babe I'm Gonna Leave You oli uudelleen sovitettu näkemys folkkappaleesta, joka oli tullut Pagelle tutuksi Joan Baezin versiona hänen vuonna 1962 ilmestyneellä livelevyllään. Willie Dixonin ohjelmistosta poimittu You Shook Me sopi mainiosti tuolloin Britanniassa käynnissä olleeseen bluesboomiin. Versiossa sooloilevat Jones Hammond-uruilla, Plant huuliharpulla ja Page kitaroineen. Albumin ykköspuolen päättävä Dazed and Confused oli keskeinen osa Zeppelinin varhaista keikkasettiä ja vaikka kappaleen originaaliversiosta vastasi vuonna 1967 Jake Holmes, se oli kuulunut loppuaikoina myös The Yardbirdsin ohjelmistoon nimellä I'm Confused. Kakkospuolen avaavassa Your Time is Gonna Comessa John Paul Jonesin Hammond-työskentely on keskeinen ja Page soittaa kappaleessa myös pedal steel-kitaraa. Sitä seuraa välittömästi akustinen instrumentaaliraita Black Mountain Side, joka perustuu Bert Janschin sovitukseen traditionaalisesta folkkappaleesta Black Water Side. Pagen kitarariffin ympärille rakennettu Communication Breakdown lukeutui Zeppelinin keikkaohjelmistoon koko yhtyeen uran ajan sijoittuen usein encoreksi. Livenä studiossa soitettu Willie Dixon-cover I Can't Quit You Baby edustaa sovitukseltaan kevyempää tyyliä albumin yleisilmeeseen verrattuna. Howlin Wolfin How Many More Yearsin ympärille rakennettu How Many More Times oli Zeppelinin uran alkuvaiheessa yhtyeen konserttien päätösnumerona. Olympic-studioilla nauhoitettiin lisäksi kappaleet Baby Come on Home ja Sugar Mama, jotka julkaistiin vuonna 2015 Coda-albumin remasteroidun version bonuskappaleina. Tuoreeltaan Led Zeppelin I saavutti myönteistä palautetta esimerkiksi Chris Welchin Melody Makeriin laatiman arvion ansiosta. Billboardin listalla albumi nousi kymmenenneksi ja myi kultalevyksi heinäkuussa 1969. Vuonna 2003 VH1 nimesi Led Zeppelin I kaikkien aikojen 44:ksi parhaaksi albumiksi. Samana vuonna Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Zeppelinin debyytin sijoitus oli 29. Seuraavana vuonna albumi pääsi Grammy Hall of Fameen. Kesäkuussa 2014 Led Zeppelin kolmesta ensimmäisestä albumista julkaistiin remasteroidut versiot. Niistä debyytin deluxe- ja super deluxe-versiot sisältävät bonusmateriaalinaan Pariiisin Olympiassa lokakuussa 1969 soitetun konsertin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti