Keskiviikon klassikko:Bowien tähtikauden debyytti

David Bowie:Aladdin Sane

13. huhtikuuta 1973 RCA Recordsin julkaisemana ilmestynyt Aladdin Sane on David Bowien kuudes studioalbumi. Artistin läpimurtolevyn The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars jälkeen julkaistu pitkäsoitto on ensimmäinen, jonka Bowie työsti tähtiasemassa ollessaan. Vaikka Aladdin Sane sai ilmestyessään ristiriitaiset arvostelut, albumi on sittemmin kohotettu liki pitäen Bowien keskeisimpien töiden joukkoon lukeutuvaksi. Vuonna 2003 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Aladdin Sane oli yksi kuudesta listalle päätyneestä Bowien albumista ja sen sijoitus oli 277. Myöhemmin Aladdin Sane saavutti sijan 77. Pitchfork Median 70-luvun sadan parhaan albumin listalla. Albumin nimi on sanaleikki A Lad in Sanesta. Persoonassaan ja esiintymisessään Aladdin Sane on tulkittavissa Ziggy Stardustin lavapersoonan jatkoksi. Mainittua seikkaa todistavat osaltaan Bowien vuoden 1973 live-esiintymiset, jotka päättyivät Lontoon Hammersmith Odeonissa heinäkuussa 1973 tapahtuneeseen Ziggyn eläköitymiseen. Bowie on itse kuvannut Ziggyn teatraalisuutta kaivannutta sivupersoonaansa Yhdysvaltoihin menneeksi Ziggyksi. Hänen omat tuntemuksensa Yhdysvaltoja kohtaan olivat ristiriitaiset. Bowie nautti esiintymisestä, toisin kuin linja-autoissa vieraiden ihmisten kanssa vietetystä ajasta. Hän on myöhemmin kertonut ystävilleen albumin nimikappaleen saaneen ideansa Bowien veljestä Terrystä. Albumin kansikuva on eräs Bowien ikonisimmista ja esimerkiksi The Guardianiin kirjoittanut Mick McCann on nimennyt sen albumikansien Mona Lisaksi. Suurin osa Aladdin Sanen kappaleista on nauhoitettu Lontoon Trident -studioilla tammikuussa 1973 Bowien Ziggy Stardust -kiertueen Yhdysvaltain-osuuksien välissä. Kappaleiden Watch That Man ja Cracked Actor miksauksia moitittiin, sillä ne hukuttivat laulun ja huuliharpun. Bowie ja Ken Scott mainitsivat myöhemmin, että heidän työstämänsä, vokalisointia pinnassa hyödyntänyt Watch That Manin remix oli tullut Mainman-managementin ja RCA Recordsin hylkäämäksi ja niinpä kappaleesta julkaistiin sen originaali miksaus. Tyylillisesti Aladdin Sane edusti edeltäjäänsä Ziggy Stardustia tiukempaa rocksoundia erityisesti Bo Diddley-kompin ympärille rakennetun Panic in Detroitin ja Stones-cover Let's Spend the Night Togetherin kaltaisilla raidoilla. Albumilla oli silti tarjottavanaan myös tavanomaisesta erottuvaa tyyliä nimiraitansa avant garde jazzin ja cabaret-tyylisen Timen ansiosta. Kummassakin kappaleessa keskeiseksi muodostuu Mike Garsonin kehuttu pianotyöskentely, joka on dominoiva elementti myös pitkäsoiton päätöskappaleessa, laulajatar Claudea Linnearin inspiroimassa flamencohenkisessä Lady Grinning Soulissa. Albumi sisälsi kaksi hittisingleä, jotka olivat tosin ilmestyneet jo ennen varsinaista pitkäsoittoa. Rankka ja R&B-henkinen Jean Genie oli levytetty RCA:n New Yorkin studioissa loppuvuodesta 1972 Bowien Yhdysvaltain-kiertueen ensimmäisen osuuden aikaan. Tekstinsä osalta kappale viittasi Iggy Popiin. Drive in-Saturday oli tuhmahko doo wop-numero, jonka tekstissä ihmiset katsoivat vuosikymmenten takaista aikuisviihdettä oppiakseen uudelleen fyysisen rakkauden ilot. Aladdin Sanen kappaleista Time julkaistiin myöhemmin singlenä Yhdysvalloissa ja Japanissa ja Let's Spend the Night Together Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Vuonna 1974 Lulu julkaisi Bowien ja kitaristi Mick Ronsonin tuottaman singlen. Sen paraatipuolella oli hieman iäkkäämpi Bowie-klassikko The Man Who Sold the World ja b-puolella näkemys Watch That Manista. Ilmestyessään Aladdin Sane nousi brittilistan kärkeen ja saavutti Billboardin listalla 17:n sijan. Albumin vastaanottamat arviot olivat Yhdysvalloissa artistin kotimaassa julkaistuja myönteisempiä. Maailmanlaajuisesti Aladdin Sane on myynyt yli neljä ja puoli miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä erään Bowien parhaiten kaupaksi käyneistä albumeista. The Guinness Book of British Hit Albumsin mukaan Bowie hallitsi Britannian albumilistaa vuonna 1973, sillä 182 listaviikon aikana sillä nähtiin artistin kuusi eri albumia. Vuosien 1972-73 kiertueillaan Bowie esitti Aladdin Sanen kaikkia kappaleita Lady Grinning Soulia lukuun ottamatta ja useita niistä myös vuonna 1974 Diamond Dogs -albumin tiimoilta tekemällään kiertueella. Lady Grinning Soulia ja The Prettiest Staria lukuun ottamatta albumin kappaleiden liveversioita on julkaistu useilla albumeilla, kuten Ziggy Stardustin soundtrackversiolla, vuonna 1978 ilmestyneellä David Livellä sekä Aladdin Sanen 30-vuotisjuhlapainoksella. Kyseinen albumi on päässyt myös mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.