Tiistain tukeva:Huippusuositun duon jäsen ja menestyksekäs sooloartisti

Seitsemäs tammikuuta 1948 syntynyt Kenneth Clark Loggins on yhdysvaltalainen solisti ja kitaristi. Hänen varhaisimmat sävellyksensä levytti vuonna 1970 Nitty Gritty Dirt Band. Vuosien 1972 ja 1977 välillä Loggins työsti seitsemän albumia yhtyeen Loggins and Messina toisena jäsenenä. Soolourallaan Loggins on menestynyt erityisesti elokuvasoundtrackeille säveltämillään kappaleilla. Footloose-elokuvan tunnuskappale oli vuonna 1984 ehdolla Academy Awardin saajaksi. Logginsin varhaisin työ soundtrackien parissa palautuu vuonna 1976 valmistuneeseen elokuvaan A Star is Born. 80- ja 90-luvuilla Logginsia kutsuttiin soundtrackien kuninkaaksi. 2010-luvulla Loggins perusti yhtyeen Blue Sky Riders Gary Burrin ja Georgia Middlemanin kanssa. Everettissä, Washingtonissa syntynyt Loggins oli nuorin kolmesta veljeksestä. Ennen asettumistaan Alhambraan, Kaliforniaan perhe asui Detroitissa ja Seattlessa. Loggins valmistui San Gabriel Mission High Schoolista vuonna 1966. Hän perusti yhtyeen Second Helping, joka julkaisi kolme singleä Viva Recordsilla vuosien 1968 ja 1969 aikana. Greg Shaw kuvasi niitä erinomaisiksi punkahtaviksi folkpop-levyiksi, jotka olivat yhtyeen johtajaksi ja solistiksi erinomaisesti soveltuvan Logginsin kirjoittamia. Mainituista singleistä Shaw sisällytti kappaleen Let Me In kokoelma-albumeille Highs in the Mid-Sixties Vol 2 ja Pebbles Volume 9. Loggins vaikutti vuonna 1969 jonkin aikaa kitaristina psykedeliayhtyeessä The Electric Prunes. Nitty Gritty Dirt Band levytti neljä Logginsin sävellystä albumilleen Uncle Charlie & His Dog Teddy. Hieman yli parikymppisenä Loggins vaikutti Mike Deasyn kanssa yhtyeessä Gator Creek. Mercury Records julkaisi yhtyeen ainoan albumin, joka sisälsi muun muassa originaalin version myös Logginsin ja Messinan levyttämästä kappaleesta Danny's Song. Anne Murrayn mainitusta biisistä vuonna 1973 julkaisema näkemys nousi Billboardin singlelistalla seitsemänneksi. Logginsin ensimmäinen sooloalbumi Celebrate Me Home ilmestyi vuonna 1977. Sen hitiksi muodostui I Believe in Love, jonka levytti alun perin Barbra Streisand albumilleen A Star is Born. Vuonna 1978 ilmestynyt Logginsin kakkospitkäsoitto Nightwatch oli niin ikään suosittu albumi. Sen singlehitti oli Melissa Manchesterin kanssa kirjoitettu ja Fleetwood Macista ensisijaisesti tutun Stevie Nicksin kanssa levytetty Whenever I Call You Friend. Vuonna 1979 Logginsilta ilmestyi albumi Keep the Fire ja vuonna 1982 pitkäsoitto High Adventure. Niistä viimeksi mainittu sisälsi Journey-yhtyeen johtohahmon Steve Perryn kanssa levytetyn dueton Don't Fight It, joka saavutti Billboardin poplistalla sijan 17. Vaikka Loggins ei soittanut soolourallaan enää huuliharppua, hän jatkoi kitaristina, kuten oli tehnyt myös Loggins and Messinassa ollessaan. Michael McDonaldin kanssa Loggins kirjoitti kappaleen What a Fool Believes. Kumpikin levytti kyseisen kappaleen; McDonald The Doobie Brothersin jäsenenä. Logginsin näkemys julkaistiin aikaisemmin, mutta The Doobie Brothersin levytys nousi Billboardin listakärkeen. Kyseisestä kappaleesta kaksikko vastaanotti Grammyn vuoden 1980 parhaasta kappaleesta. Edellisenä vuonna kaksikko kirjoitti kappaleen This Is It Logginsin elämästä ja kuolemasta kamppailleelle isälle. Loggins voitti biisillä vuoden 1979 parhaan miespuoleisen poplaulusuorituksen Grammyn.

80-luvulla Loggins kirjoitti useita suosittuja kappaleita eri soundtrackeille. Niistä ensimmäinen oli Caddyshackissa julkaistu I'm Alright. Footloose-elokuvan menestyssävelmiä olivat sen nimikappale sekä I'm Free (Heaven Helps the Man). Elokuva Over the Top sisälsi Logginsilta kappaleen Meet Me Half Way. Vuoden 1986 elokuvan Top Gun Loggins-menestyksiä olivat Danger Zone ja Playing with the Boys. Caddyshack II:ssa Loggins esitti kappaleen Nobody's Fool. Hän oli mukana USA for African hyväntekeväisyyssinglellä We Are the World ja heinäkuun puolivälissä 1985 Live Aid-konsertissa Philadelphiassa Loggins esitti Footloosen nimikappaleen, joka nähtiin maailmanlaajuisessa tv-lähetyksessä. 90-luvulla Loggins julkaisi useita albumeita. Niihin lukeutui muun muassa vuonna 1994 ilmestynyt suosittu lastenlevy Return to Pooh Corner. Sen nimikappale oli uusioversio House at Pooh Cornerista ja Loggins oli kirjoittanut sen pojalleen Lukelle. Vuonna 1991 Logginsilta ilmestyi myös hänen tuottamansa albumi Leap of Faith, joka sisälsi muun muassa singlekappaleen Conviction of the Heart. Al Gore nimesi kyseisen kappaleen ympäristöliikkeen epäviralliseksi tunnuskappaleeksi. Earth Daynä vuonna 1995 Loggins esiintyi Washintonissa puolelle miljoonalle kuulijalle. Vuonna 1997 Logginsilta ilmestyi albumi The Unimaginable Life. Se perustui kirjaan, jonka Loggins oli kirjoittanut vaimonsa Julian kanssa. Logginsin ja Randy Jacksonin tuottamalla albumilla taustavokalistina kuultiin muun muassa Skyler Jettiä.  Vuonna 1998 Loggins levytti näkemyksensä lasten koulutv-ohjelmassa Sesame Street alun perin kuullusta kappaleesta One Small Voice ABC-tv-speciaalia Elmopalooza varten. Hänen versionsa pääsi myös mukaan Grammyn voittaneelle soundtrackalbumille.  Vuonna 1997 Loggins nousi Billboardin Adult Contemporary -listan kärkeen One Fine Day-elokuvasta poimitulla ja Oscar-ehdokkkaaksi päässeellä kappaleella For the First Time. Vuonna 2000 hän esitti Disneyn The Tigger-elokuvan tunnuskappaleen Your Heart Will Lead You Home, joka sävellyksellisesti edusti yhteistyötä Richard ja Robert Shermanin kanssa. Vuonna 1999 Loggins esiintyi omana itsenään tv-sarjan Dharma & Greg jaksossa Tye-Dying the Knot, jossa hän esiintyi Abbyn ja Larryn häissä. Vuonna 2005 Loggins ja Messina tekivät menestyksekkään kiertueen, jolta julkaistiin cd ja dvd Loggins and Messina Sittin' In Again. Väliajan ja myös akustisen osuuden sisältänyt konsertti kesti kolme tuntia lavasteiden muuttuessa välillä vanhaksi bensa-asemaksi. Isolta screeniltä yhtyeestä nähtiin myös vanhaa kuvamateriaalia. Vuonna 2007 Logginsilta ilmestyi uuden levy-yhtiön 180 Musicin julkaisemana albumi How About Now. Samana vuonna heinäkuun lopussa Loggins esitti tv-ohjelmassa Don't Forget the Lyrics Footlosen ja I'm Alrightin. Vuonna 2009 Loggins ja Messina konsertoivat menestyksekkäästi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kahta vuotta myöhemmin Loggins teki lyhyen kiertueen Kaakkois-Aasiassa. Kesäkuun alussa 2011 Loggins esiintyi St. Charlesin Arcada Theaterissa. Vuonna 2014 Loggins esiintyi jälleen omana itsenään arvostetun komediasarjan Raising Hopen päätösjaksossa The Father/Daughter Dance. Vuonna 2016 ilmestynyt parodiaelokuva Donald Trump's The Art of the Deal sisältää Logginsilta juuri kyseistä elokuvaa varten kirjoitetun kappaleen The Art of the Deal. 23. kesäkuuta kyseisenä vuonna Loggins esiintyi Darryl Hallin kanssa Live from Daryl's House -sarjan jaksossa ja heinäkuussa yhdysvaltalaisen tv-verkoston ABC:n Greatest Hitsissä. Tammikuussa 2017 Loggins ja McDonald olivat mukana Thundercatin singlellä Show You the Way.  Samaisen vuoden maaliskuussa hän soitti Carnagie Hallissa tribuuttikonsertin Aretha Franklinille. Countryrockyhtye Blue Sky Ridersin kanssa Loggins on julkaissut kaksi pitkäsoittoa, joista tuoreempi on vuonna 2015 ilmestynyt Why Not.