The Doors:Morrison Hotel
Yhdeksäs helmikuuta 1970 Elektra Recordsin julkaisemana ilmestynyt Morrison Hotel on The Doorsin viides studioalbumi, jolla yhtye tietyllä tavalla palasi takaisin bluesjuurilleen kokeilevamman edeltäneen pitkäsoittonsa The Soft Paraden jälkeen. Hard Rock Cafe ja Morrison Hotel-puoliskoihin jakautuvan Morrison Hotelin nauhoitukset käynnistyivät Los Angelesissa marraskuussa 1969. Albumin kappaleilla kuultiin basisteina sessiomuusikoita Lonnie Mackia ja Ray Neapolitania. Billboardin listalla Morrison Hotel saavutti parhaimmillaan neljännen sijan. Britanniassa albumi menestyi parhaiten The Doorsin pitkäsoitoista ja sen listasijoitus oli 12. Morrison Hotelin ainoa singlejulkaisu You Make Me Real/Roadhouse Blues saavutti Billboardilla 50:n sijan. Albumin Los Anglesin South Hope Streetillä Hard Rock Cafessa napatusta kansikuvasta vastasi Henry Diltz. Morrison Hotelilla The Doors palasi lähemmäksi bluestyyliä, joka pääsi täyteen kukoistukseensa yhtyeen viimeisellä studioalbumilla LA Woman. Morrison Hotelin nauhoitukset ajoittuivat marraskuun 1969 ja seuraavan vuoden tammikuun välille. Poikkeuksena ovat vuonna 1966 jo yhtyeen ensimmäisen albumin nauhoitusten aikaan taltioitu Indian Summer sekä Waiting for the Sun, joka nauhoitettiin maaliskuussa 1968 yhtyeen kolmatta ja samannimistä pitkäsoittoa varten. Queen of the Highwaysta oli aikaisemmin taltioitu jazzahtavampi sovitus Harvey Brooksin bassottelemana The Soft Paraden aikaan ja vuoden 1966 satoa edustava You Make Me Real on eräs Jim Morrisonin varhaisimmista sävellyksistä. Vaikka Morrison Hotel ei sisällä suuria hittejä, erityisesti Roadhouse Bluesista ja Peace Frogista muodostui suosittuja kappaleita classic rock-kanavilla. Roadhouse Bluesin äänitykset kestivät kaksi päivää tuottaja Paul A Rotchildin pyrkiessä täydellisyyteen. Useita ottoja kyseisistä äänityksistä on päässyt Morrison Hotelin vuonna 2006 ilmestyneelle remasteroidulle versiolle. Huuliharpistina kappaleessa kuullaan The Lovin' Spoonful-yhtyeen johtohahmoa John Sebastiania, tosin taiteilijanimellä G. Puglese. Peace Frogissa keskeiseksi muodostuu Robby Kriegerin wah wah-kitarointi. The Spy ja Queen of the Highway käsittelevät lyriikoissaan Jim Morrisonin ajoittain vaikeaakin suhdetta pitkäaikaiseen tytttöystäväänsä Pamela Coursoniin. Albumin päätöskappale Maggie McGill päätyi jopa kotimaisen katurockin klassikon, Smack-yhtyeen keikkaohjelmistoon ja Roadhouse Bluesista levytetyistä covereista mainittakoon pikaisesti Status Quon erinomainen näkemys vuonna 1972 ilmestyneellä albumillaan Piledriver. Morrison Hotel myi nopeasti kultalevyksi ollen järjestyksessään jo yhtyeen viides. Albumi saavutti myös erinomaiset arvostelut kritiikkiä vastaanottaneen The Soft Paraden jälkeen. Esimerkiksi Dave Marsh piti Morrison Hotelia The Doorsin siihen mennessä laadukkaimpana ja raaimpana albumina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti