Kymmenes tammikuuta 1953
syntynyt Patricia Mae Benatar on yhdysvaltalainen laulajatar,
lauluntekijä, näyttelijätär ja nelinkertainen Grammy-voittaja. Hän on
saavuttanut kaksi moninkertaisesti platinaa myynyttä albumia, viisi
platinalevyä, kolme kultalevyä ja 15 Billboardin top 40:ään noussutta
singleä, joista Hit Me with Your Best Shot, Love is a Battlefield, We
Belong ja Invincible ovat nousseet top teniin. Benatar syntyi New
Yorkin Brooklynin Greenpointissa. Hänen isänsä oli puolalaista
sukujuurta ja äitinsä sukujuuret Saksasta, Britanniasta ja Irlannista.
Perhe muutti Long Islandin Babylonin kaupungissa sijainneeseen kylään.
Benatar kiinnostui teatterista ja aloitti laulutunnit. Ensimmäisen
soolonumeronsa hän lauloi kahdeksanvuotiaana Daniel Streetin
ala-asteella. Lukioaikanaan Lindenhurstissa vuosien 1967 ja 1971 välillä
Benatar osallistui musiikkiteatteriin ja esitti kuningatar Guinevereä
koulun versiossa Camelotista. Richmondissa, Virginiassa hän työskenteli
kolmen vuoden ajan pankkivirkailijana. Vuonna 1971 Benatar piti aikaa
kypsänä siirtyä solistin uralle. Kyseiseen päätökseen inspiroi
erityisesti hänen Richmondissa todentamansa Liza Minellin konsertti.
Benatar pääsi solistiksi yhtyeeseen Coxon's Army, joka esiintyi
säännöllisesti Sam Millerin kellariclubissa. Yhtyeen basistina
vaikuttaneesta Roger Cappsista tuli myöhemmin Benatarin originaalin
säestysyhtyeen nelikielisen taitaja. Benatarin debyyttisingle oli Trace
Recordsin vuonna 1974 julkaisema Day Gig. Sen tuottamisesta vastasi
Coxon's Armyn johtohahmo Bill Coxon ja pikkulevy julkaistiin
paikallisesti Richmondissa. Seuraavana vuonna Benatar esitti New Yorkin
komediaclubilla Catch a Rising Star näkemyksensä Judy Garlandin
kappaleesta Rock-a Bye Baby with a Dixie Melody. Clubin omistaja Rick
Newman vakuuttui siinä määrin, että ryhtyi Benatarin manageriksi.
Seuraavan kolmen vuoden ajan Benatar esiintyi säännöllisesti Catch a
Rising Starissa. Harry Chapinin futuristisessa rockmusikaalissa,
kuukauden ajan vuonna 1976 Long Islandin Huntington Stationilla
esitetyssä The Zingerissä Benatar esitti Zephyrin osan. Vuoden 1977
Halloween muodostui merkittäväksi Benatarin lavapersoonalle. Greenwich
Villagen Cafe Figarossa hän esiintyi pukeutuneena elokuvan Cat Women of
the Moon hahmoksi. Myöhemmin samana iltana hänet nähtiin Catch a Rising
Starin lavalla samassa kostyymissa. Esiintymistensä välissä Benatar
äänitti mainoksia Pepsi Colalle ja myös paikallisille brändeille.
Keväällä 1978 Benatar esiintyi neljästi New Yorkin Tramps-yökerhossa ja
monien levy-yhtiöiden edustajat kävivät kuuntelemassa häntä. Chrysalis
Recordsin Terry Elis sainasi Benatarin seuraavalla viikolla.
Artistin esikoisalbumi In the Heat of the Night ilmestyi elokuussa 1979 ja saavutti Billboardin listalla sijan 12. seuraavan vuosikymmenen alussa. Mike Chapman tuotti kolme albumin kappaleista ja insinööri Peter Coleman loput. Chapmanin ja Nicky Chinin kirjoittamia pitkäsoiton kappaleista olivat sen nimikappale ja If You Think You Know How to Love Me, jotka oli alun perin levyttänyt yhtye Smokie. No You Don't oli uudellensovitettu näkemys alkuaan The Sweetin ohjelmistoon kuuluneesta kappaleesta. Kaksi biiseistä olivat Benatarin ja Roger Coppsin yhteistyötä, I Need a Loverista vastasi John Mellencamp ja Don't Let It Show oli Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin kirjoittama. Yhdysvalloissa albumi saavutti platinaa joulukuussa 1980. Kanadassa se myi nelinkertaisesti platinaa ja oli parhaimmillaan RPM-listalla kolmantena. Lokakuussa 1979 singlenä julkaistu Hearbreaker saavutti Billboardin singlelistalla sijan 23. Seuraavan vuoden helmikuussa julkaistu, Benatarin tulevan aviomiehen Neil Giraldon kirjoittama We Live for Love saavutti sekin sijan 27. Elokuussa 1980 ilmestyi Benatarin kakkosalbumi Crimes of Passion. Se sisälsi hänen tunnuskappaleensa, Billboardin singlelistalla yhdeksänneksi nousseen Hit Me with Your Best Shotin. Benatarin ensimmäinen top ten-hitti myi yli miljoona kappaletta saavuttaen kultalevyn ja pitkäsoitto oli yhtäjaksoisesti viisi viikkoa albumilistan kakkosena alkuvuodesta 1981. Sen pääsyn kärkisijalle esti ainoastaan John Lennonin ja Yoko Onon Double Fantasy. Crimes of Passionista Benatar vastaanotti ensimmäisen Grammynsa parhaasta naislaulusuorituksesta. Albumin muita singlejulkaisuja olivat Billboardin listalla sijan 18. saavuttanut Treat Me Right ja sijalle 42. yltänyt The Rascals-cover You Better Run. Jälkimmäisestä työstetty video nähtiin MTV:llä kaikkien aikojen toisena musiikkivideona The Bugglesin Video Killed the Radiostarin jälkeen. Albumilta löytyy myös tempoltaan muuttunut versio Kate Bushin Wuthering Heightsista. Keith Olsenin tuottama Crimes of Passion pysytteli Billboardin listalla 93 viikon ajan ja oli top tenissä yli puoli vuotta. Albumista muodostuikin Benatarin ensimmäinen platinalevy. Kanadassa se myi viisinkertaisesti platinaa ollen Benatarin suurin menestysalbumi kyseisessä maassa ja saavutti listalla parhaimmillaan toisen sijan. Heinäkuussa 1981 ilmestynyt Benatarin kolmas albumi Precious Time nousi kuukautta myöhemmin Billboardin listakärkeen. Kyseessä oli artistin ensimmäinen Britanniassa listoille noussut albumi, joka saavutti saarivaltakunnassa sijan 30. Scott Sheetsin kanssa kirjoitettu Fire and Ice nousi Billboardin listalla sijalle 17. Kyseisestä kappaleesta Benatar voitti vuoden 1981 parhaan naispuoleisen lauluesityksen Grammyn ja itse pitkäsoitto oli artistin kolmas platinalevy Yhdysvalloissa. Kanadassa kakkossijalle yltänyt albumi myi tuplaplatinaa ja singleistä Promises in the Dark nousi Billboardin listalla sijalle 38. Yhdysvalloissa sijan 13. saavuttanut single Shadows of the Night edelsi loppuvuodesta 1982 ilmestynyttä albumia Get Nervous. Singlestä Benatar vastaanotti kolmannen Grammynsa jälleen samassa kategoriassa. Siitä työstetyssä musiikkivideossa nähtiiin vielä tuolloin tuntemattomat näyttelyt Judge Reinhold ja Mike Paxton. Albumin myöhemmät singlejulkaisut Little Too Late ja Looking for Stranger saavuttivat Billboardin listalla sijat 20. ja 39. Kanadassa Get Nervous saavutti platinalevyn ja oli albumilistalla parhaimmillaan sijalla 16. Loppuvuodesta 1983 ilmestyneestä Mike Chapmanin ja Holly Knightin kirjoittamasta kappaleesta Love is a Battlefield muodostui eräs Benatarin suurimmista hiteistä. Aikaisempaa popvaikutteisempaa tyyliä edustanut kappale nousi Yhdysvalloissa viidenneksi ja Australiassa listakärkeen seitsemän yhtäjaksoisen viikon ajaksi. Kappaleen juonellisessa videossa Benatar nähtiin osallistumassa Michael Jackson-tyyppiseen tanssinumeroon. Kyseisen kappaleen laulusuorituksesta Benatar ansaitsi jälleen Grammyn ja se oli toinen Get Nervous-kiertueella Yhdysvalloissa ja Euroopassa vuosien 1982 ja 1983 aikana äänitetyn livelevyn Live from Earth uusista studiokappaleista toisen ollessa Lipstick Lies. Yhdysvalloissa sijan 13. saavuttanut albumi oli Benatarin viides platinalevy. Kanadassa se saavutti sijan 25. Elokuussa 1984 ilmestyi Benatarin viides studioalbumi Tropico. Vaikka se saavutti Yhdysvalloissa vain 14:n sijan, albumi myi platinaa. Samaisen vuoden lokakuussa ilmestynyt single We Belong nousi Yhdysvaloissa viidenneksi ja Australiassa seitsemänneksi. Kyseessä oli myös Benatarin ensimmäinen Britanniassa top 40:ään noussut single, joka tavoitti sijan 22. Toinen albumin pikkulevy Ooh Ooh Song nousi Billboardilla sijalle 36. Kyseisellä albumilla Benatar kokeili aikaisempaa lempeämpiä soundeja. Kanadassa Tropico saavutti sijan 21. We Belongin menestyksen myötä Love is a Battlefield julkaistiin Britanniassa uudelleen ja kappaleesta tuli saarivaltakunnassa Benatarin suurin menestys, sillä se tavoitti sijan 17.
Vuonna 1985 ilmestyi Benatarin kuudes albumi Seven the Hard Way. Elokuvan The Legend of Billie Jean tunnuskappaleena julkaistu Invincible nousi Billboardin listalla kymmenenneksi. Edellisen tavoin Grammy-ehdokkuuden saanut single Sex as a Weapon saavutti Billboardin listalla sijan 28. tammikuussa 1986 ja Le Bel Age sijan 54. samaisen vuoden helmikuussa. Pitkäsoitto nousi Billboardin listalla sijalle 26. ja saavutti kultalevyn. Kanadassa kyseessä oli artistin seitsemäs platinalevy, vaikka sen korkein listasijoitus oli 36. Elämäkerrassaan Between a Heart and a Rock Place Benatar mainitsee Seven the Hard Wayn levyttämisen maksaneen hänen albumeistaan eniten ja myyneen vähiten. Yhdysvalloissa albumia meni kaupaksi 600 000 kappaletta. Heinäkuussa 1988 ilmestynyt Benatarin seitsemäs studioalbumi Wide Awake in Dreamland saavutti Billboardilla sijan 28. ja oli Britanniassa yhdentenätoista. Singlekappale All Fired Up saavutti sijan 19. Atlantin molemmin puolin. Australiassa kappale oli parhaimmillaan toisena muodostuen siellä erääksi kyseisen vuoden suurimmista hiteistä. Albumin muista singlekappaleista Don't Walk Away oli Britanniassa sijalla 42. ja One Love sijalla 59. Kanadassa Wide Awake in Dreamland oli artistin kahdeksas platinalevy ja sen listasijoitus oli parhaimmillaan yhdestoista. Huhtikuussa 1991 ilmestynyt True Love oli jump bluesia edustanut albumi, jolla Roomful of Blues säesti Benataria, Neil Giraldoa ja Myron Grombacheria. Britanniassa albumi saavutti sijan 37. ja oli Billboardin listalla parhaimmiollaan sijalla 40. Singleinä julkaistiin albumin nimikappale, Payin' Cost to the Boss ja So Long. Kanadassa albumi saavuti kultaa ja oli parhaimmillaan sijalla 22. Vuonna 1993 ilmestynyt Gravity's Rainbow merkitsi tyylillisesti paluuta AOR-genreen. Sen kappaleista Everybody Lay Down saavutti Album Rock Tracks- listalla kolmannen sijan, mutta biisiä ei julkaistu singlenä, toisin kuin kappaletta Somebody's Baby. Kanadan albumilistalla Gravity's Rainbow saavutti sijan 44. Yhdysvalloissa se myi 160 000 kappaletta ja on sittemmin saatavissa Two on One sarjassa edeltäjänsä True Loven kanssa. Kyseessä oli Benatarin viimeinen Chrysalis Recordsille levyttämä pitkäsoitto. Vuonna 1997 ilmestyneen albumin Innamorata julkaisijana oli CMC International. Sen kappaleista Strawberry Wine (Life is Sweet) julkaistiin videoversiona. Benatarin tuorein pitkäsoitto on vuonna 2003 ilmestynyt Go. Sen bonuskappaleena on syyskuun yhdettätoista muistanut hyväntekeväisyyssingle Christmas in America. Kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo. Pitkäsoiton nimikappaleesta muodostui Benatarin konserttien uusia suosikkeja. Marraskuussa 2015 Benatar levytti ja julkaisi joulukappaleen One December Night. Tammikuussa 2017 Benatar levytti naistenmarssia sponsoroineen kappaleen Shine. Saman vuoden syyskuussa hän teki yhteistyötä tuottaja Linda Perryn kanssa kappaleella Dancing through the Wreckage, joka julkaistiin dokumentista Served Like a Girl työstetyn soundtrackin singlekappaleena. Marraskuussa se nousi Adult Contemporary -listan sijalle 22.Kriitikkoäänestyksessä kyseinen biisi oli ehdokkaana parhaasta dokumentissa julkaistusta kappaleesta.
Artistin esikoisalbumi In the Heat of the Night ilmestyi elokuussa 1979 ja saavutti Billboardin listalla sijan 12. seuraavan vuosikymmenen alussa. Mike Chapman tuotti kolme albumin kappaleista ja insinööri Peter Coleman loput. Chapmanin ja Nicky Chinin kirjoittamia pitkäsoiton kappaleista olivat sen nimikappale ja If You Think You Know How to Love Me, jotka oli alun perin levyttänyt yhtye Smokie. No You Don't oli uudellensovitettu näkemys alkuaan The Sweetin ohjelmistoon kuuluneesta kappaleesta. Kaksi biiseistä olivat Benatarin ja Roger Coppsin yhteistyötä, I Need a Loverista vastasi John Mellencamp ja Don't Let It Show oli Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin kirjoittama. Yhdysvalloissa albumi saavutti platinaa joulukuussa 1980. Kanadassa se myi nelinkertaisesti platinaa ja oli parhaimmillaan RPM-listalla kolmantena. Lokakuussa 1979 singlenä julkaistu Hearbreaker saavutti Billboardin singlelistalla sijan 23. Seuraavan vuoden helmikuussa julkaistu, Benatarin tulevan aviomiehen Neil Giraldon kirjoittama We Live for Love saavutti sekin sijan 27. Elokuussa 1980 ilmestyi Benatarin kakkosalbumi Crimes of Passion. Se sisälsi hänen tunnuskappaleensa, Billboardin singlelistalla yhdeksänneksi nousseen Hit Me with Your Best Shotin. Benatarin ensimmäinen top ten-hitti myi yli miljoona kappaletta saavuttaen kultalevyn ja pitkäsoitto oli yhtäjaksoisesti viisi viikkoa albumilistan kakkosena alkuvuodesta 1981. Sen pääsyn kärkisijalle esti ainoastaan John Lennonin ja Yoko Onon Double Fantasy. Crimes of Passionista Benatar vastaanotti ensimmäisen Grammynsa parhaasta naislaulusuorituksesta. Albumin muita singlejulkaisuja olivat Billboardin listalla sijan 18. saavuttanut Treat Me Right ja sijalle 42. yltänyt The Rascals-cover You Better Run. Jälkimmäisestä työstetty video nähtiin MTV:llä kaikkien aikojen toisena musiikkivideona The Bugglesin Video Killed the Radiostarin jälkeen. Albumilta löytyy myös tempoltaan muuttunut versio Kate Bushin Wuthering Heightsista. Keith Olsenin tuottama Crimes of Passion pysytteli Billboardin listalla 93 viikon ajan ja oli top tenissä yli puoli vuotta. Albumista muodostuikin Benatarin ensimmäinen platinalevy. Kanadassa se myi viisinkertaisesti platinaa ollen Benatarin suurin menestysalbumi kyseisessä maassa ja saavutti listalla parhaimmillaan toisen sijan. Heinäkuussa 1981 ilmestynyt Benatarin kolmas albumi Precious Time nousi kuukautta myöhemmin Billboardin listakärkeen. Kyseessä oli artistin ensimmäinen Britanniassa listoille noussut albumi, joka saavutti saarivaltakunnassa sijan 30. Scott Sheetsin kanssa kirjoitettu Fire and Ice nousi Billboardin listalla sijalle 17. Kyseisestä kappaleesta Benatar voitti vuoden 1981 parhaan naispuoleisen lauluesityksen Grammyn ja itse pitkäsoitto oli artistin kolmas platinalevy Yhdysvalloissa. Kanadassa kakkossijalle yltänyt albumi myi tuplaplatinaa ja singleistä Promises in the Dark nousi Billboardin listalla sijalle 38. Yhdysvalloissa sijan 13. saavuttanut single Shadows of the Night edelsi loppuvuodesta 1982 ilmestynyttä albumia Get Nervous. Singlestä Benatar vastaanotti kolmannen Grammynsa jälleen samassa kategoriassa. Siitä työstetyssä musiikkivideossa nähtiiin vielä tuolloin tuntemattomat näyttelyt Judge Reinhold ja Mike Paxton. Albumin myöhemmät singlejulkaisut Little Too Late ja Looking for Stranger saavuttivat Billboardin listalla sijat 20. ja 39. Kanadassa Get Nervous saavutti platinalevyn ja oli albumilistalla parhaimmillaan sijalla 16. Loppuvuodesta 1983 ilmestyneestä Mike Chapmanin ja Holly Knightin kirjoittamasta kappaleesta Love is a Battlefield muodostui eräs Benatarin suurimmista hiteistä. Aikaisempaa popvaikutteisempaa tyyliä edustanut kappale nousi Yhdysvalloissa viidenneksi ja Australiassa listakärkeen seitsemän yhtäjaksoisen viikon ajaksi. Kappaleen juonellisessa videossa Benatar nähtiin osallistumassa Michael Jackson-tyyppiseen tanssinumeroon. Kyseisen kappaleen laulusuorituksesta Benatar ansaitsi jälleen Grammyn ja se oli toinen Get Nervous-kiertueella Yhdysvalloissa ja Euroopassa vuosien 1982 ja 1983 aikana äänitetyn livelevyn Live from Earth uusista studiokappaleista toisen ollessa Lipstick Lies. Yhdysvalloissa sijan 13. saavuttanut albumi oli Benatarin viides platinalevy. Kanadassa se saavutti sijan 25. Elokuussa 1984 ilmestyi Benatarin viides studioalbumi Tropico. Vaikka se saavutti Yhdysvalloissa vain 14:n sijan, albumi myi platinaa. Samaisen vuoden lokakuussa ilmestynyt single We Belong nousi Yhdysvaloissa viidenneksi ja Australiassa seitsemänneksi. Kyseessä oli myös Benatarin ensimmäinen Britanniassa top 40:ään noussut single, joka tavoitti sijan 22. Toinen albumin pikkulevy Ooh Ooh Song nousi Billboardilla sijalle 36. Kyseisellä albumilla Benatar kokeili aikaisempaa lempeämpiä soundeja. Kanadassa Tropico saavutti sijan 21. We Belongin menestyksen myötä Love is a Battlefield julkaistiin Britanniassa uudelleen ja kappaleesta tuli saarivaltakunnassa Benatarin suurin menestys, sillä se tavoitti sijan 17.
Vuonna 1985 ilmestyi Benatarin kuudes albumi Seven the Hard Way. Elokuvan The Legend of Billie Jean tunnuskappaleena julkaistu Invincible nousi Billboardin listalla kymmenenneksi. Edellisen tavoin Grammy-ehdokkuuden saanut single Sex as a Weapon saavutti Billboardin listalla sijan 28. tammikuussa 1986 ja Le Bel Age sijan 54. samaisen vuoden helmikuussa. Pitkäsoitto nousi Billboardin listalla sijalle 26. ja saavutti kultalevyn. Kanadassa kyseessä oli artistin seitsemäs platinalevy, vaikka sen korkein listasijoitus oli 36. Elämäkerrassaan Between a Heart and a Rock Place Benatar mainitsee Seven the Hard Wayn levyttämisen maksaneen hänen albumeistaan eniten ja myyneen vähiten. Yhdysvalloissa albumia meni kaupaksi 600 000 kappaletta. Heinäkuussa 1988 ilmestynyt Benatarin seitsemäs studioalbumi Wide Awake in Dreamland saavutti Billboardilla sijan 28. ja oli Britanniassa yhdentenätoista. Singlekappale All Fired Up saavutti sijan 19. Atlantin molemmin puolin. Australiassa kappale oli parhaimmillaan toisena muodostuen siellä erääksi kyseisen vuoden suurimmista hiteistä. Albumin muista singlekappaleista Don't Walk Away oli Britanniassa sijalla 42. ja One Love sijalla 59. Kanadassa Wide Awake in Dreamland oli artistin kahdeksas platinalevy ja sen listasijoitus oli parhaimmillaan yhdestoista. Huhtikuussa 1991 ilmestynyt True Love oli jump bluesia edustanut albumi, jolla Roomful of Blues säesti Benataria, Neil Giraldoa ja Myron Grombacheria. Britanniassa albumi saavutti sijan 37. ja oli Billboardin listalla parhaimmiollaan sijalla 40. Singleinä julkaistiin albumin nimikappale, Payin' Cost to the Boss ja So Long. Kanadassa albumi saavuti kultaa ja oli parhaimmillaan sijalla 22. Vuonna 1993 ilmestynyt Gravity's Rainbow merkitsi tyylillisesti paluuta AOR-genreen. Sen kappaleista Everybody Lay Down saavutti Album Rock Tracks- listalla kolmannen sijan, mutta biisiä ei julkaistu singlenä, toisin kuin kappaletta Somebody's Baby. Kanadan albumilistalla Gravity's Rainbow saavutti sijan 44. Yhdysvalloissa se myi 160 000 kappaletta ja on sittemmin saatavissa Two on One sarjassa edeltäjänsä True Loven kanssa. Kyseessä oli Benatarin viimeinen Chrysalis Recordsille levyttämä pitkäsoitto. Vuonna 1997 ilmestyneen albumin Innamorata julkaisijana oli CMC International. Sen kappaleista Strawberry Wine (Life is Sweet) julkaistiin videoversiona. Benatarin tuorein pitkäsoitto on vuonna 2003 ilmestynyt Go. Sen bonuskappaleena on syyskuun yhdettätoista muistanut hyväntekeväisyyssingle Christmas in America. Kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo. Pitkäsoiton nimikappaleesta muodostui Benatarin konserttien uusia suosikkeja. Marraskuussa 2015 Benatar levytti ja julkaisi joulukappaleen One December Night. Tammikuussa 2017 Benatar levytti naistenmarssia sponsoroineen kappaleen Shine. Saman vuoden syyskuussa hän teki yhteistyötä tuottaja Linda Perryn kanssa kappaleella Dancing through the Wreckage, joka julkaistiin dokumentista Served Like a Girl työstetyn soundtrackin singlekappaleena. Marraskuussa se nousi Adult Contemporary -listan sijalle 22.Kriitikkoäänestyksessä kyseinen biisi oli ehdokkaana parhaasta dokumentissa julkaistusta kappaleesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti