Torstain terävä:60-luvulla Britanniassa menestynyt amerikkalaisyhtye

60- ja 70-luvuilla vaikuttanut The Walker Brothers oli yhdysvaltalainen popyhtye, jonka jäsenistöön kuuluivat myöhemmin nimeä Scott Walker käyttämään ryhtynyt Scott Engel, jo teini-iässä nimeä John Walker käyttänyt John Maus sekä Gary Leeds, joka tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Gary Walker. Yhtyeen muutettua Britanniaan vuonna 1965 se saavutti saarivaltakunnassa useita top teniin nousseita albumeita ja singlejä. Pikkulevyistä listakärkeen nousivat Make It Easy on Yourself ja The Sun Ain't Gonna Shine (Anymore), jotka nousivat 20 suosituimman joukkoon myös Yhdysvalloissa. Niiden välissä ison veden toisella puolella menestyi  myös My Ship is Coming In -niminen single. Vuonna 1964 perustettu yhtye otti käyttöön nimen Walker Brothers sen showbisnekseltä soundanneen konneksion vuoksi. Yhtyeen jäsenet eivät siis olleet toisilleen lainkaan sukua. Walker Brothers edusti ainutlaatuista vastakkainasettelua britti-invaasiolle menestymällä Britanniassa selkeästi kotimaataan paremmin. Noihin aikoihin brittiyhtyeet Beatles etunenässään hallitsivat hittilistoja Yhdysvalloissa. Solisti/kitaristi John Walker, basisti/taustalaulaja Scott Engel ja rumpali Al "Tiny" Schneider perustivat The Walker Brothers Trion vuonna 1964 Los Angelesissa. Jo varhaisemmin John Walker oli levyttänyt siskonsa kanssa useita menestymättömiä singlejä nimellä John and Judy ja Engel oli toiminut basistina instrumentaaliyhtyeessä The Routers. Vuonna 1963 Walker ja Engel olivat myös konsertoineet kahden muun muusikon kanssa keskilännessä The Surfaris-yhtyeen riveissä, tosin kukaan heistä ei soittanut yhtyeen levyillä. Trio-nimikkeestä luopuneet Walker ja Engel sainattiin Mercury Recordsille. He levyttivät singlen Pretty Girls Everywhere ja saavuttivat menestystä Hollywoodin Gazzari's-clubilla. He esiintyivät myös Jack Goodin luotsaamassa tv-showssa Shinding! ja viikottain esitetyssä tv-showssa Ninth Street A Go Go. Loppuvuodesta 1964 he tapasivat vuosina 1962-64 The Standellsissa soittaneen rumpalin Gary Leedsin. Viimeksi hän oli keikkaillut brittisolisti P. J. Probyn kanssa. Leeds ja clubeissa ahkerasti vieraillut Brian Jones uskoivat yhtyeen rockista ja bluesista vaikutteita ammentaneen tyylin menestyvän Lontoossa, missä Proby oli jo saavuttanut suosiota. Ennen lähtöään he levyttivät Jack Nitzchen sovittaman kakkossinglensä Love Her, jossa Scott Engeliä kuultiin Walkerin sijasta leadvokalistina. He esiintyivät myös elokuvassa Beach Ball ja lähettivät demonauhoja ympäri Britanniaa. Saatuaan taloudellista tukea Leedsin isäpuolelta Walker, Engel ja Leeds matkustivat Britanniaan helmikuussa 1965. Levytuottaja Johnny Franz oli halukas kiinnittämään yhtyeen. Lyhyen ajan kuluessa Walker ja Engel varmistivat levytyssopimuksen Philips Recordsin kanssa ja soittivat keikkoja ympäri saarivaltakuntaa Leeds rumpalinaan. Varhaisista levytyksistä Love Her nousi top 20:een kesäkuussa. Kyseessä oli The Everly Brothersin originaalikappale, jonka yhtye oli levyttänyt vuonna 1963 singlensä Girl Who Sang the Blues b-puolelle. Seuraavaksi Philips julkaisi Walker Brothersilta näkemyksen Bacharachin ja Davidin käsialaa olleesta kappaleesta Make It Easy on Yourself, jonka originaalilevytyksestä vastasi Jerry Butler. Englenin nyt nimellä Scott Walker vokalisoiman kappaleen sovituksesta vastasi Ivor Raymonde. Kappaleella soittaneisiin studiomuusikoihin lukeutuivat Alan Parker ja Big Jim Sullivan. Make It Easy on Yourself nousi Britanniassa top teniin elokuussa 1965 ja lopulta listakärkeen. Myös Yhdysvalloissa kappale saavutti sijan 16. Sitä myytiin kaikkiaan yli miljoona kappaletta ja tuloksena oli kultalevy. Walker Brothersin soullaulaja Jimmy Radcliffen alun perin levyttämästä My Ship is Coming Inistä työstämä versio nousi brittilistalla kolmanneksi. Maaliskuussa 1966 The Walker Brothers saavutti toisen listaykkösensä Britanniassa kappaleella Sun Ain't Gonna Shine Anymore. Saarivaltakunnassa yhtyeen fan clubissa kerrotaan olleen enemmän jäseniä kuin Beatlesin vastaavassa. Sun Ain't Gonna Shine Anymore nousi top 20:een myös Yhdysvalloissa.The Walker Brothersin singlemenestykset Britanniassa jatkuivat vuosina 1966 ja 1967 Scott Walkerin ottaessa niissä aikaisempaa enemmän dominoivan roolin. Alkuvuodesta 1967 yhtye joutui työlupaongelmiensa vuoksi jättämään Britannian puolen vuoden ajaksi. Popmusiikin muuttuessa voimakkaasti yhtye alkoi kuulostaa vanhanaikaiselta. Loppuvuodesta 1967 vuorossa oli Britannian-kiertue The Jimi Hendrix Experiencen, Cat Stevensin ja Engelbert Humberdinckin kanssa. Seuraavana vuonna Walker Brothers teki kiertueen Japanissa ja lopetti sen jälkeen toimintansa. Yhtyeen jäsenet julkaisivat kaikki soololevyjä. Kulttisuosion saavuttanut Scott oli heistä menestyksekkäin. Vuonna 1975 Walker Brothers palasi yhteen. Samana vuonna julkaistiin albumi No Regrets, jonka singlenä julkaistu nimikappale saavutti brittilistalla seitsemännen sijan seuraavan vuoden alussa. Kaksi myöhäisempää albumia Lines (1976) ja Night Flights (1978) eivät menestyneet vastaavalla tavalla, tosin jälkimmäiselle sisältyvät Scottin kokeelliset kappaleet loivat pohjaa hänen myöhäisemmälle soolouralleen. Cabaret-esiintymisten jälkeen yhtyeen sopimus  GTO Recordsin kanssa umpetui ja sen jäsenet kulkivat luontevasti omia teitään. John Walker perusti oman äänitysstudionsa Kaliforniaan ja jatkoi keikkailua jälleen vuonna 2004. Gary Walker on jatkanut  aktiivisesti musiikin parissa Britanniassa. Scott keikkailee aika ajoin. Johnin ja Garyn julkaisema elämäkerta The Walker Brothers: No Regrets Our Story ilmestyi vuonna 2009. John menehtyi kotonaan Los Angelesissa seitsemäs toukokuuta 2011. Scott Walker:30 Century Man on vuonna 2006 valmistunut ja Stephen Kijakin ohjaama dokumenttielokuva Scott Walkerista. Hänen musiikkiuraansa painottunut elokuva sisältää myös materiaalia albumin The Drift levytyksestä. Apulaistuottajana elokuvassa oli David Bowie.