12. tammikuuta 1945 Maryhillissä, Glasgowssa syntyneen Maggie Bellin ura solistina alkoi Glasgowssa 60-luvun alkuvuosina. Tuolloin hän teki ajoittaisia esiintymisiä sittemmin The Sensational Alex Harvey Bandin johtohahmona kunnostautuneen Alex Harveyn kanssa. Alex esitteli Maggien pikkuveljelleen Leslielle, joka vaikutti tuolloin kitaristina yhtyeessä The Kinning Park Ramblers. Maggie liittyi yhtyeeseen, jonka ohjelmisto koostui aikakauden yhdysvaltalaisista soulhiteistä. 17-vuotiaana Maggie lauloi jo ammattimaisesti 15-jäsenisen yhtyeen kanssa Sauchiehall Streetin Locarno Ballroomissa. Maggien seuraava yhtye oli Dennistoun Pallais Band. Ensimmäiset levytyksensä hän teki vuonna 1966 Bobby Kerrin kanssa nimellä Frankie and Johnny ja kyseessä olivat singlet I'm Never Gonna Leave You ja Climb Every Mountain. Vuonna 1967 Maggie esiintyi musiikkiclubeissa ja oli kiertueella Saksassa Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohdissa. Hän esiintyi seitsemänä päivänä viikossa viisi tuntia illassa. Tässä vaiheessa Maggie alkoi jälleen pitää yhteyttä Leslie Harveyhin ja palattuaan Glasgowhun kaksikko alkoi vuonna 1968 etsiä muusikoita uuden yhtyeen kasaaminen mielessään. He menivät tsekkaamaan kosketinsoittaja John McGinnisin ja basisti/solisti Jimmy Dewarin treenejä Burns Hoff-clubiin ja päättivät jamittelun jälkeen yhdistää voimansa uudessa yhtyeessä nimeltä Power. Siitä muodostui paikallistasolla varsin suosittu keikkayhtye ja Led Zeppelinin managerina ensisijaisesti tunnetuksi tullut Peter Grant saapui tsekkaamaan yhtyeen keikan ja keksi sille nimen Stone The Crows. Vuoteen 1969 mennessä yhtyeellä oli aikaisemmin John Mayallin kanssa työskennelleen rumpalin Colin Allenin lisäksi sekä manageridiili että levytyssopimus Polydor Recordsin kanssa. Stone the Crowsin kaksi ensimmäistä ja vuoden 1970 aikana ilmestynyttä albumia; Stone the Crows ja Ode to John Law sisälsivät maanläheistä ja soulvaikutteista musisointia, Bellin riipaisevia tulkintoja ja Harveyn kekseliästä kitarointia. McGinnis ja Dewar olivat kuitenkin pettyneitä yhtyeen vähäiseen suosioon ja he jättivät Stone The Crowsin helmikuussa 1971. Dewar saavutti myöhemmin menestystä työskennellessään Robin Trowerin kanssa. Stone The Crowsin uuden kokoonpanon täydensivät basisti Steve Thompson ja kosketinsoittaja Ronnie Leahy. Yhtyeen kolmannesta, vuonna 1971 ilmestyneestä albumista Teenage Licks muodostui sen suosituin. Stone The Crows esiintyi Britanniassa suurillakin festivaaleilla ja vuonna 2002 Angelfire julkaisi yhtyeeltä postuumisti sen taidot mainiosti esiin tuovan konserttitaltioinnin Live at Montreux 1972. Vuonna 1971 Maggie vieraili Long John Baldryn albumilla It Ain't Easy ja duetoi nimikappaleen Rod Stewartin lopullisella läpimurtolevyllä Every Picture Tells a Story. Samana vuonna Maggie voitti Melody Makerin parhaan naissolistin palkinnon. Hän oli mukana kahdella Love Affairin vokalistin Steve Ellisin luotsaaman yhtyeen Ellisin albumilla; Riding on the Crest of a Slump (1972) ja Why Not (1973). Vuonna 1972 Maggie oli mukana Lou Reiznerin orkestraatioversiossa The Whon rockoopperasta Tommy. Hän sai myönteistä palautetta osastaan Tommyn äitinä. Juuri ennen Stone The Crowsin lopullista kansainvälistä läpimurtoa Leslie Harvey menehtyi traagisesti sähköiskuun kolmas toukokuuta 1972 soundtsekissä ennen Swansean yliopiston salissa soitettavaksi kaavailtua keikkaa. Stone the Crows jatkoi urhoollisesti toimintaansa, kiinnitti Harveyn tilalle Thunderclap Newmanissa soittaneen Jimmy McCullochin ja viimeisteli neljännen ja samalla joutsenlaulukseen jääneen albuminsa Ontinuous Performance. Se saavutti myönteiset arviot ja nousi brittilistalla sijalle 33. Stone the Crows lopetti toimintansa kesäkuussa 1973. Colin Allen liittyi Focus-yhtyeeseen ja Jimmy McCulloch Paul McCartneyn Wingsiin.
Maggien sooloura ei alkanut helpoimmalla mahdollisella tavalla. Hän levytti Atlanticille kaksi albumia, joista toinen oli Mountainin Felix Pappalardin ja toinen Young Rascalsin Felix Cavalieren tuottama, mutta ne jäivät laadukkuudestaan huolimatta vaille julkaisua. Atlanticin veteraanituottajan Jerry Wexlerin kanssa Maggie kävi läpi yli kaksisataa biisiä, joista hänen esikoissooloalbuminsa kappaleet valittiin. Taustalla kuultiin New Yorkin merkittäviä studiomuusikoita ja kyseinen albumi, Queen of the Night sai varsin myönteiset arviot. Maggie keikkaili ahkerasti ennen seuraavan albuminsa Suicide Salin levyttämistä. Se nauhoitettiin Ringo Starrin studiossa Tittenhurst Parkissa, Britanniassa. Albumi oli hänen debyyttinsä Swan Song-levy-yhtiölle ja Jimmy Page vieraili sillä kitaristina parilla raidalla. Suicide Sal menestyi Britanniassa kohtuullisesti, mutta Yhdysvalloissa ja Saksassa suhteellisesti paremmin. Maggie teki yhtyeensä kanssa kiertueet Euroopassa ja Yhdysvalloissa lämmitellen superyhtye Bad Companya. Kyseiseltä aikakaudelta on myöhemmin julkaistu livelevyt Live at Rainbow (1974) ja Live Boston USA 1975. Vuonna 1977 Maggie oli mukana Eric Burdonin albumilla Survivor esimerkiksi Zoot Moneyn ja Alexis Kornerin kanssa. Heinäkuussa 1978 Maggie esiintyi Lontoon Royal Festival Hallissa ja säestysyhtyeeeseen kuuluivat esimerkiksi Tony Ashton, Jon Lord ja Ian Paice. Samana vuonna Maggie levytti tv-sarjan Hazellin tunnuskappaleen ja kyseinen single saavutti brittilistalla sijan 37. Lokakuussa 1981 Maggie levytti B. A. Robertsonin kanssa veikeän version P. J. Probyn vuoden 1964 menestyskapppaleesta Hold Me ja se saavutti brittilistalla yhdennentoista sijan. Vuonna 1980 perustetun yhtyeen Midnight Flyer kokoonpanoon kuuluivat Maggien lisäksi rumpali Dave Dowle, kitaristi Anthony Glynne, basisti Tony Stevens ja kosketinsoittaja John Cook. Viimeksi mainitun paikan otti pian yhtyeen ainoan albumin levyttämisen jälkeen Chris Parren. Kun Midnight Flyerin kokoonpano oli valmis, yhtye vietti melko pitkän tovin kirjoittaen ja treenaten uutta materiaalia. Swan Songille Maggie Bellin tavoin kiinnitetty yhtye äänitti esikoisalbuminsa Startling-studioilla Ascotissa. Se koostuu ainoastaan originaalikappaleista ja biisintekoon olivat osallistuneet kaikki yhtyeen jäsenet. Tuotannosta vastasi Bad Company-yhtyeen Mick Ralphs. Marras-joulukuussa 1980 Midnight Flyer lämmitteli Bob Seger and The Silver Bullet Bandin Against the Wind-kiertuetta Euroopassa. Seuraavan vuoden tammikuussa yhtye siirtyi lämmittelemään Ac/Dc:n Back in Black-kiertueen Euroopan-osuutta Espanjassa, Belgiassa ja Ranskassa. Midnight Flyerin albumi ilmestyi helmikuussa ja maaliskuussa seurasi single Rough Trade/Midnight Love. Heinäkuussa 1981 Midnight Flyer esiintyi Montreyn Jazz-festivaaleilla esimerkiksi Albert Collinsin, John Lee Hookerin ja Taj Mahalin kanssa. Kyseisessä konsertissa Midnight Flyer esitti useita albumiltaan löytymättömiä kappaleita ja Stone the Crowsin coverohjelmistoon kuuluneen Penicilin Bluesin. Marraskuun 1981 ja seuraavan vuoden helmikuun välillä Midnight Flyer lämmitteli Ac/Dc:tä yhtyeen For Those About to Rock-kiertueella Yhdysvalloissa. Yhtyeen setti koostui suurimmasta osasta sen debyyttilevyn kappaleita sekä Spencer Davis Group-coverista Gimme Some Lovin'. Tammikuussa 1982 Midnight Flyerilta julkaistiin ep Rock and Roll Party, mutta yhtye hajosi samaisen vuoden kesällä. Led Zeppelinin John Bonhamin kuoleman jälkeen Peter Grant oli kärsinyt masennuksesta, eikä Midnight Flyer ollut saanut uransa aikana Zeppelinin tai Bad Companyn veroista promootiota. Vuonna 1982 Maggie oli mukana Kenneth Grahamen lastensadun Wind in the Willows musiikillisessa adaptaatiossa esimerkiksi Donovanin, John Entwistlen, Steve Hackettin, Graham Bonnettin ja Jon Lordin kanssa. Kyseinen levytys julkaistiin 80-luvun puolivälissä. Kesäkuussa 1991 Wind in the Willows esitettiin Zeltfestivalilla Freitburgissa. Mukana oli useita samoja muusikoita Maggie mukaan lukien. Levynä konsertti julkaistiin vuotta myöhemmin saksalaisella Akustik-yhtiöllä nimellä Wind in the Willows:A Rock Concert. Eddie Hardinille kreditoidusta usintajulkaisusta Britanniassa vuonna 1998 vastasi Angel Air, joka julkaisi konsertin myös dvd:nä Hardinille ja Yorkille kreditoituna.
Maggie julkaisi Swang Songilla vuosina 1982/1983 singlet Goosebumps/Key to Your Heart ja Crazy/All I Have to Do is Dream, mutta ne jäivät vaille listamerkintää. Vuonna 1983 Maggie levytti Bobby Whitlockin kanssa ainoastaan Yhdysvalloissa julkaistun singlen Put Angels Around You/Here There and Everywhere. Seuraavana vuonna Maggie oli Rick Wakemanin kanssa mukana elokuvan Crimes of Passion soundtrackillä, jolla hän esitti kappaleet It's a Lovely Life ja Dangerous Woman. Maggie osallistui myös vuonna 1988 ilmestyneen elokuvan The Raggedy Rawney soundtrackille, jolla hän esitti omaa tuotantoaan edustavan kappaleen The Funeral Lament. Hän oli myös mukana Denny Lainen 80-luvun puolivälissä ilmestyneellä albumilla Hometown Girls. Maggie vastaa myös Glasgowhun sijoittuvan poliisisarjan Taggartin tunnuskappaleesta No Mean City ja 90-luvun alussa hän vieraili myös yhdessä mainitun sarjan jaksoista. Maggien vuonna 1987 ilmestynyt sooloalbumi Crimes of the Heart sai osakseen vähäisesti promootiota. Vuonna 1997 ainoastaan Japanissa julkaistiin Eddie Hardinin Wizards Convention 3, jossa olivat lisäksi mukana esimerkiksi Denny Laine, Roger Glover, Zak Starkey, David Coverdale, Glen Hughes ja Ronnie James Dio. Maggien esittämiä kappaleita albumilla edustavat Maggie's Theme ja Billy Oceanin kanssa levytetty duetto I'm Looking Forward to Tomorrow. Vuonna 1997 Maggie oli myös mukana Cyril Daviesille työstetyllä tribuuttilevyllä Knights of the Blues Table. Sillä Maggie duetoi Big Jim Sullivanin kanssa kappaleen Blind Man. Muista albumilla esiintyvistä mainittakoon Mick ja Chris Jagger, Jack Bruce, Mick Taylor, Georgie Fame, Peter Green, Nine Below Zero, The Pretty Things ja Paul Jones. Maggie asui Hollannissa parikymmentä vuotta vuoteen 2006 saakka. Vuonna 2003 hän oli mukana Frankie Millerille työstetyllä tribuuttialbumilla, jolla esitti kappalen Jealousy. Palattuaan Britanniaan Maggie liittyi British Blues Quintettiin, jossa hän jakoi lauluosuudet Chris Farlowen kanssa. Kokoonpanoon kuuluivat lisäksi entuudestaan jo Stone The Crowsista tuttu rumpali Colin Allen sekä basisti Colin Hodgkinson. Yhtye saavutti mainetta Britannian ja yleisestikin Euroopan blues-skenessä. Yhtyeen vuonna 2007 ilmestynyt esikoisalbumi Live in Glasgow oli nauhoitettu yhdeltä sen ensimmäisistä keikoista. Chris Farlowen kanssa Maggie keikkaili syksyllä 2006 ja The Manfreddsin kanssa vuosina 2006 ja 2008. Viime vuodet Maggie on vaikuttanut Saksassa The Hamburg Blues Bandin solistina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti