Tiistain tukeva:Eräs brittien kaikkien aikojen rocksolisteista

29. tammikuuta 1947 syntynyt ja 28. helmikuuta 1985 edesmennyt David Garrick, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään David Byron, oli brittiläinen solisti ja lauluntekijä, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään Uriah Heepissä 70-luvun ensimmäisellä puoliskolla, karismaattisesta lavaesiintymisestään sekä laajasta äänialastaan. Tanskalainen heavy metal-vokalisti King Diamond on nimennyt Byronin kaikkien aikojen suosikkivokalistikseen. 60-luvun puolivälistä eteenpäin Byron teki sessioäänityksiä Avenue Recordings- nimiselle yhtiölle. Ne olivat pitkäsoitoilla ja ep:illä julkaistuja coverversioita aikakauden top 20-hiteistä ja kyseisillä äänitteillä Byronia säestivät ajoittain kitaristi Mick Box ja basisti Paul Newton. Eppingissä Byron vaikutti kitaristi Boxin kanssa puoliammattimaisesti toimineessa yhtyeessä The Stalkers. Kaksikon työskentely oli toimivaa ja basisti Paul Newtonin sekä rumpali Alex Napierin liityttyä mukaan syntyi yhtye Spice. Newtonin isän manageroima yhtye keikkaili ahkerasti paikallistasolla, solmi levytyssopimuksen United Artistsin kanssa ja julkaisi sen kautta ainoan, nykyisin varsin hintavan singlensä What About the Music/In Love. Byron oli Spicen solistina vuosien 1967 ja 1969 välillä. Yhtyeen soundi kaipasi kosketinsoittimia ja niinpä yhtyeen kokoonpanoa täydennettiin Newtonin kanssa yhtyeessä The Gods vaikuttaneella kosketinsoittaja/kitaristi/solisti/biisintekijä Ken Hensleyllä. Pian tämän jälkeen Byron keksi yhtyeelle nimen Uriah Heep Charles Dickensin teoksen David Copperfield erään henkilöhahmon mukaan. Heep saavutti suosiota ensin Saksassa, seuraavaksi kotimaassaan Britanniassa ja lopulta myös Yhdysvalloissa. Vuonna 1971 Byron osallistui myös kahden John Croederin albumin levyttämiseen. Byron oli Heepin solistina vuosien 1969 ja 1976 välisen ajan. Hän osallistui kymmenen Heepin albumin levyttämiseen vuoden 1970 Very 'eavy Very 'umblesta vuonna 1976 ilmestyneeseen High and Mightyyn. Kyseisenä aikana Byron loi maineensa eräänä maailman parhaista rockvokalisteista ja keulakuvista. Hänen esikoissooloalbuminsa Take No Prisoners ilmestyi vuonna 1975 ja sen työstämiseen osallistuivat Byronin yhtyetoverit Mick Box, Ken Hensley ja Lee Kerslake. Vuosien myötä Byronille kehittyi alkoholiongelma ja hän sai lähteä Heepistä heinäkuussa 1976 Espanjaan suuntautuneen kiertueen jälkeen. Uriah Heep oli jo tuossa vaiheessa varmistanut hänelle seuraajan. Harjoitukset John Lawtonin kanssa alkoivat lähes välittömästi ja Uriah Heep hoiti sovitut esiintymiset, eli soitti samana vuonna loppukesästä Jugoslaviassa ja syksyllä Australiassa. Byron julkaisi vielä kaksi sooloalbumia; vuonna 1978 ilmestyneen Baby Faced Killerin ja vuonna 1984 ainoastaan vuosi ennen kuolemaansa levytetyn pitkäsoiton That Was Only Yesterday. Vuonna 1977 Byron työsti Colosseumin ja Humble Pien kitaristin Clenn Clempsonin ja Wingsin rumpalin Geoff Brittonin kanssa albumin, jonka Island Records julkaisi Rough Diamondin nimellä. Albumi myi vaatimattomasti ja Byron jätti yhtyeen. Seuraavaksi hän perusti David Byron Bandin kitaristi Robin Georgen kanssa. Creole Records julkaisi yhtyeeltä singlet Every Inch of the Way/Routine ja Never Say Die/Tired Eyes. Vuonna 1981 ilmestyi  pikkulevyjen tavoin vähäiselle huomiolle jäänyt pitkäsoitto On the Rocks. Vuosien 1980-1982 demoista ja livemaeriaalista julkaistiin tupla-albumi Lost and Found, joka sisältää myös yhden Robin Georgen soolokappaleen. Byron menehtyi alkoholin aiheuttamiin komplikaatioihin kotonaan Berkshiressa 38-vuotiaana. BBC Radion The Friday Rock Showssa Tommy Vance soitti Uriah Heepin repertuaarista hänen muistokseen July Morningin. Samoihin aikoihin Uriah Heep omisti Equator-albuminsa tiimoilta tekemällään kiertueella kappaleen The Wizard Byronille.