24. tammikuuta 1947 syntynyt ja seitsemäs lokakuuta 2003 syöpään menehtynyt Warren William Zevon oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja rockmuusikko. Hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä lukeutuvat Werewolfes of London, Lawyers, Guns and Money, Roland the Headless Thompson Gunner ja Johnny Strikes Up a Band, jotka kaikki löytyvät Zevonin kolmannelta, vuonna 1978 ilmestyneeltä albumilta Excitable Boy. Hän kirjoitti myös toisten artistien popularisoimia kappaleita, kuten Poor Poor Pitiful Me, Carmelita ja Hasten Down the Wind. Zevon levytti myös itse covereita, kuten Allen Toussaintin A Certain Girlin, Bob Dylanin Knockin' on Heaven's Doorin, Leonard Cohenin First We Take Manhattanin ja Princen Raspberry Beretin. Vaikka Zevon oli aikaisemmin menestynyt yhtyeen johtajana, hänen oma soolouransa ei lähtenyt kunnolla vauhtiin ennen kuin Linda Ronstadt levytti Zevonin käsialaa olleita kappaleita. Kyseisen seikan seurauksena Zevon alkoi saavuttaa kulttisuosiota, joka kesti 25 vuoden ajan aina hänen syöpään menehtymiseensä saakka. Mainittuna aikana Zevon palasi ajoittain myös single- ja albumilistoille. 80-luvulla artisti saavutti uutta yleisöä lyöttäytymällä yhteen R.E.M.:n jäsenten kanssa bluesrockyhtyeessä Hindu Love Gods. Zevon vieraili usein ohjelmissa Late Night with David Letterman ja Late Show with David Letterman. Zevon syntyi Chicagossa, Illinoisissa. 13-vuotiaana hän vieraili silloin tällöin Igor Stravinskyn kotona ja opiskeli modernia klassista musiikkia Robert Craftin kanssa. Zevonin vanhemmat erosivat hänen ollessaan 16-vuotias. Hän jätti koulun ja muutti Los Angelesista New Yorkiin työskennellen folklaulajana. Zevon työskenteli nuoresta lähtien sessiomuusikkona ja mainosmusiikin säveltäjänä. Itsensä tavoin White Whale Recordsin artisteihin kuuluneelle The Turtlesille Zevon sävelsi useita kappaleita, joista mainittakoon Outside Chance. Eräs Zevonin varhaisemmista sävellyksistä, She Quit Me, pääsi mukaan vuonna 1969 valmistuneeseen elokuvaan Midnight Cowboy. Sen levytysversiosta vastasi Leslie Miller nimellä He Quit Me. Zevonin ensimmäinen sooloalbumi Wanted Dead Or Alive ilmestyi samana vuonna. Se oli kulttihahmo Kim Fowleyn tuottama, mutta ei menestynyt erityisen hyvin. Zevonin myöhäisemmälle tuotannolle tunnusomaiset romanttisen häviön ja uusväkivallan teemat olivat esillä jo kyseisellä albumilla kappaleissa Tule's Blues ja A Bullet for Ramona. 70-luvun alussa Zevon kiersi The Everly Brothersin kosketinsoittajana ja yhtyeen johtajana. Hän keikkaili myös kummankin Everlyn veljeksen, Donin ja Philin kanssa heidän aloitettuaan soolouransa. Tyytymättömänä uraansa Zevon muutti 70-luvun puolivälissä Espanjaan. Hän asui ja esiintyi Sittgessä, lähellä Barcelonaa sijainneessa tavernassa. Yhdessä sen omistajan David Lindellin kanssa Zevon sävelsi kappaleen Roland the Headless Thompson Gunner. Syyskuuhun 1975 mennessä Zevon oli palannut Los Angelesiin. Jackson Browne tuotti ja promosi hänen toista ja nimeään kantanutta albumiaan. Sillä vierailivat suuri osa Fleetwood Maciä, The Eaglesin jäsenistöä, Carl Wilson, Linda Ronstadt ja Bonnie Raitt. Ronstadt päätyi levyttämään useita Zevonin kappaleita. Ensimmäisellä, vuoteen 1977 ajoittuneella kiertueellaan Zevon esiintyi usein Jackson Brownen settien välissä. Brownen tuottama Zevonin nimikkoalbumi saavutti Billboardin listalla sijan 189. Vuonna 1979 ilmestynyt Rolling Stone Record Guiden ensimmäinen painos piti sitä mestariteoksena. Vuonna 1978 ilmestynyt Brownen ja kitaristi Waddy Wachtellin tuottama albumi Excitable Boy muodostui menestyksekkääksi sekä kriitikoiden että ostavan yleisön keskuudessa. Sen kappaleet saavuttivat runsasta radiosoittoa ja singlelistalla sijalle 21. yltäneellä Werewolwes of Londonilla soittivat Mick Fleetwood ja John McVie. The Rolling Stone Record Guiden ensimmäisessä painoksessa Dave Marsh nimesi Zevonin erääksi kovimmista Etelä-Kalifornian rokkareista. Rolling Stone piti kyseistä albumia eräänä 70-luvun merkittävimmistä albumijulkaisuista ja nimesi Zevonin neljänneksi tärkeimmäksi kyseisellä vuosikymmenellä esiin nousseista artisteista Neil Youngin, Jackson Brownen ja Bruce Springsteenin jälkeen. 11. toukokuuta 1980 Zevon ja Willie Nile esiintyivät King Biscuit Flower Hourissa.
Vuonna 1980 Zevonilta ilmestyi albumi Bad Luck Streak in Dancing School. Se oli omistettu Zevonin kirjalliselle sankarille, salapoliisikirjailija Ross Macdonaldille. Cover Ernie K-Doen A Certain Girlistä saavutti singlelistalla sijan 57. Sen kappaleista Jeannie Needs a Shooter edusti yhteistyötä Bruce Springsteenin kanssa ja balladissa Empty-Handed Heart vieraili Linda Ronstadt. Myöhemmin vuoden 1980 aikana Zevonilta ilmestyi livelevy Stand by the Fire, joka oli taltioitu viitenä iltana Los Angelesin Roxy Theatressa. Zevonin vuoden 1982 albumi The Envoy säilytti Excitable Boyn veroisen laadun olematta vastaavanlainen kaupallinen menestys. Sen aiheuttaman kaupallisen pettymyksen vuoksi jakelijana toiminut Asylum Records pudotti Zevonin palkkalistoiltaan. Artisti sai itse tietää asiasta vasta Rolling Stonen kolumnista ja seurauksena olivat alkoholismi ja huumeet. Paranemisaikanaan Zevon perusti Hindu Love Godsin R.E.M.:in jäsenten Bill Berryn, Peter Buckin ja Mike Millsin sekä taustalaulaja Bryan Cookin kanssa. Yhtye julkaisi IRS Recordsilla vuonna 1984 listoille päätymättömän singlen Narrator ja lopetti sen jälkeen toimintansa useiksi vuosiksi. Berry, Buck ja Mills muodostivat Zevonin seuraavan studiokokoonpanon hänen solmiessaan levtyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa ja julkaistuaan sen kautta vuonna 1987 albumin Sentimental Hygiene. Humoristisia rockkappaleita sisältäneen pitkäsoiton työstämiseen osallistuivat R.E.M.:in jäsenten lisäksi Neil Young, Bob Dylan, Flea, Brian Setzer, George Clinton ja Zevonin pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Jorge Calderon ja Waddy Wachdel. R.E.M.:in jäsenten kanssa Zevon päätyi jammailemaan blues- ja rockklassikoita esimerkiksi Bo Diddleyn, Muddy Watersin ja Robert Johnsonin ohjelmistosta. Niitä ei ollut tarkoitus julkaista, mutta ne ilmestyivät joka tapauksessa Hindu Love Godsin albumina. Zevonin seuraava albumijulkaisu oli vuonna 1989 ilmestynyt konseptialbumi Transverse City. Sillä vierailivat Little Featin rumpali Richie Hayward, Jefferson Airplanen basisti Jack Cassidy, kuuluisa jazzkosketinsoittaja Chick Corea ja kitaristeista esimerkiksi David Lindley, Jerry Garcia, Jorma Kaukonen, David Gilmour ja Neil Young. Albumin ydintuotantoon lukeutuvat etenkin nimikappale, Splendid Isolation, Gilmourin kitaroima Run Straight Down ja balladi They Moved The Moon. Vaikka Virgin Records pudotti Zevonin kaupallisen epäonnistumisen vuoksi, artisti solmi nopeasti uuden sopimuksen Giant Recordsin kanssa. Kyseinen yhtiö julkaisi ensiksi Hindu Love Godsin albumin, jolta Prince-cover Raspberry Beret saavutti Yhdysvaltojen Modern Rock -listalla sijan 23. Vuonna 1991 Zevon oli jälleen sooloartisti ja hän julkaisi albumin Mr Bad Example. Se sisälsi muun muassa pophitin Searching for a Heart ja rockrypistyksen Things to Do in Denver When You're Dead. Näihin aikoihin Zevon konsertoi Yhdysvalloissa, Euroopassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa; ensiksi mainitussa The Oddsin kanssa. Vuonna 1993 ilmestynyt livealbumi Learning to Flinch dokumentoi Zevonin tuonaikaista pelkistettyä keikkailua, jossa hän säesti itseään kitaralla ja pianolla. Vuonna 1998 Zevon otti osaa tuplacd:n mittaiseen projektiin Stranger Than Fiction. Vuosien 1982 ja 2001 välillä Zevon tuurasi Paul Shafferia ohjelmien Late Night with David Letterman ja Late Show with David Letterman yhtyeenjohtajana. Vuonna 1995 Zevon julkaisi itse tuottamansa albumin Mutineer. Sen nimikappaleen Bob Dylan coveroi Yhdysvaltain-kiertueellaan syksyllä 2002. Rhino Records julkaisi Zevonilta Best of-kokoelman vuonna 1996. Viiden vuoden tauon jälkeen Zevon solmi sopimuksen Danny Goldbergin Artemis Recordsin kanssa ja vuonna 2000 ilmestyi albumi Life'll Kill You. Positiiviset arvostelut vastaanottanutta albumia pidettiin Zevonin toisena comebackina. Sitä seurasi kahta vuotta myöhemmin pitkäsoitto My Rider's Here. Näihin aikoihin Zevon ystävystyi näyttelijä Billy Bob Thorntonin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti