Lauantain pitkä:Vuosikymmenten uran tehnyt countryrockyhtye

Nitty Gritty Dirt Band on yhdysvaltalainen countryrockyhtye, joka on perustettu Long Beachissa, Kaliforniassa vuonna 1966. Vuosikymmenten aikana yhtye on kokenut runsaan tusinan verran miehistönvaihdoksia ja vuosien 1976 ja 1981 välillä yhtye konsertoi ja levytti nimellä The Dirt Band. Pisimpään yhtyeessä vaikuttaneet muusikot ovat solisti/kitaristi Jeff Hanna ja rumpali Jimmie Fadden. Multi-instrumentalisti John McEuen vaikutti yhtyeessä vuosien 1966 ja 1986 välillä, palasi vuonna 2001 ja erosi jälleen marraskuussa 2017. Kosketinsoittaja Bob Carpenter liittyi yhtyeeseen vuonna 1977. Nitty Gritty Dirt Bandin vaikutusta sekä country, että rootsmusiikkiin on pidetty varsin merkittävänä. Yhtye on menestynyt esimerkiksi coverversiollaan Jerry Jeff Walkerin kappaleesta Mr Bojangles. Nitty Gritty Bandin vuonna 1972 ilmestyneellä albumilla Will the Circle Be Unbroken vieraili useita traditionaalista countrya edustavia artisteja, kuten Earl Scruggs. Kyseisen albumin jatko-osa Will the Circle Be Unbroken:Volume Two ilmestyi vuonna 1989. Se myi kultalevyksi, saavutti kaksi Grammya ja valittiin Country Music Assosiation Awardseissa vuoden albumiksi. Nitty Gritty Dirt Bandin perustivat kitaristi/solisti Jeff Hanna ja kitaristi/solisti/biisintekijä Bruce Kunkel. Kaksikon varhaisempia yhtyeitä olivat olleet The New Coast Two ja The Illegitimate Jug Band.  McCaben Long Beachissä sijainneessa kitaraliikkeessä kaksikko osallistui kitarajamitteluihin. Siellä he tapasivat kitaristi/basisti Ralph Barrin, kitaristi/klarinetisti Les Thompsonin, jugsoittaja Jimmie Faddenin ja solisti/kitaristi Jackson Brownen. Sekstetin musiikilliseksi tyyliksi valikoitui Kalifornian folkrock ja clubikeikkailu alkoi Huntington Beachissa, Kaliforniassa sijainneesta Golden Bearista. Browne viihtyi yhtyeessä ainoastaan muutaman kuukauden ajan ennen siirtymistään soolouralleen. Hänen paikkansa otti useita instrumentteja, kuten banjon, mandoliinin ja steelkitaran hallinnut John McEuen. Hänen isoveljensä William toimi yhtyeen managerina ja auttoi Liberty Recordsin kanssa solmitun levytyssopimuksen syntymisessä. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1967. Debyyttisingle Buy for Me The Rain oli top 40-menestys, Nitty Gritty Dirt Band esiintyi talkshowssa Tonight Show with Johnny Garson ja konsertoi esimerkiksi The Doorsin kanssa. Yhtyeen kakkosalbumi Ricochet ehti myös ilmestyä vuoden 1967 aikana. Kunkel halusi Nitty Gritty Dirt Bandin hyödyntävän sähköisempää musiikilista otetta ja soittavan runsaammin originaalia materiaalia. Bruce lähti ja perusti yhtyeen WorldSalad and of the People. Hänen paikkansa otti multi-instrumentalisti Chris Darrow. Vuoteen 1968 mennessä yhtye oli siirtynyt hyödyntämään sähköisiä instrumentteja ja julkaisi seuraavaksi albumit Rare Junk ja Alive. Samana vuonna Nitty Gritty Dirt Band esiintyi elokuvassa For Singles Only ja musikaaliwesternissä Paint Your Wagon, jossa yhtye esitti kappaleen Hand Me Down That Can o' Beans. Yhtye soitti myös jamisession Dizzy Gillespien kanssa. Puoli vuotta kestäneen tauon aikana Chris Darrown paikan otti Jimmy Ibbotson. William McEuenin tuottamana yhtye julkaisi vuonna 1970 albumin Uncle Charlie & His Dog Teddy. Traditionaalista ja suoraa country- ja bluegrass-tyyliä edustanut albumi sisälsi useita Nitty Gritty Dirt Bandin tunnetuimmiksi muodostuneita kappaleita. Näkemys Mr Bojanglesta nousi Billboardin listalla yhdeksänneksi ja pysytteli listalla kunnioitettavien 36 viikon ajan. Muihin albumin covereihin lukeutuivat Michael Nesmithin Some of Shelley's Blues sekä neljä Kenny Logginsin säveltämää kappaletta, niiden joukossa House at Pooh Corner. Kyseessä olivat ensimmäiset levytykset Logginsin sävellyksistä. Alkuvuodesta 1972 ilmestynyt seuraava albumi All the Good Times jatkoi edeltäjänsä viitoittamaa musiikillista ilmaisua. Seuraavaksi Nitty Gritty Dirt Band halusi vahvistaa asemansa country-yhtyeenä. Nashvillessa nauhoitettiin tripla-albumi Will the Circle Be Unbroken, jonka levytykseen osallistui useita keskeisiä countryn edustajia, kuten Earl Scruggs ja Doc Watson. Kyseisen albumin myötä Vassar Clements esiteltiin laajemmalle yleisölle ja hänen uransa lähti uuteen nousuun. Kyseisen periodin jälkeen yhtye konsertoi myös kahdesti Japanissa. Seuraavan albumin jälkeen Les Thompson jätti yhtyeen ja Nitty Gritty Dirt Band oli kutistunut kvartetiksi. Livealbumi Stars & Stripes yhdisti vanhoja suosikkikappaleita pitkiin puhuttuihin monologi-osuuksiin.  Tripla-albumilla soittaneista muusikoista kyseisellä albumilla vieraili Vassar Clements. Seuraavana yhtyeen diskografiassa oli vuorossa studioalbumi Dream. Heinäkuussa 1974 Nitty Gritty Band oli yksi Missourissa järjestetyn Ozark Music Festivalin pääesiintyjistä. Tapahtumaan osallistui arvioiden mukaan 350 000 kuulijaa, mikä tekee siitä erään kaikkien aikojen suurimmista konserteista. Samoihin aikoihin Nitty Gritty Dirt Band soitti myös Aerosmithin lämmittelijänä.

Loppuvuodesta 1976 Jimmy Ibbotson jätti yhtyeen ja Fadden, Hanna ja McEuen täydensivät yhtyeen kokoonpanoa kitaristi John Cablella ja basisti Jackie Clarkilla. Toukokuussa 1977 Nitty Gritty Dirt Bandista tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen Venäjällä konsertoinut yhtye. Se soitti 28 loppuunmyytyä konserttia, joista televisioidun on arveltu nähneen 145 miljoonaa katsojaa. Vuonna 1977 Nitty Gritty Dirt Band esiintyi myös PBS:n musiikkiohjelmassa Austin City Limits. Palattuaan Venäjältä yhtye julkaisi ensimmäisen kokoelma-albuminsa, triplan Dirt, Silver and Gold vuonna 1978. Kyseisen julkaisun jälkeen yhtye lyhensi nimensä muotoon The Dirt Band ja sen soundista tuli voimakkaammin pop- ja rockorientoitunut. Kokoonpanoa täydensivät saksofonisti Al Garth, rumpali Merel Bregante ja basisti Richard Hathaway vuoden 1978 aikana. Jeff Hannasta tuli yhtyeen tuottaja muutamien seuraavien albumien ajaksi. Vuonna 1978 ilmestyneen albumin The Dirt Bandin työstämiseen osallistui jo vuodesta 1975 lähtien yhtyeessä ajoittain vaikuttanut kosketinsoittaja Bob Carpenter, josta tuli seuraavana vuonna yhtyeen pysyvä jäsen. Kyseisen aikakauden toisen albumin The Dreamerin nimikappale  edusti yhteistyötä Linda Ronstadtin kanssa ja se saavutti Billboardin poplistalla sijan 13. The Dirt Band esiintyi Saturday Night Livessa ja soitti The Tuut Uncommonsin nimellä taustat Steve Martinin suurmenestyksellä King Tut. Vuonna 1980 Breganten korvasi Mike Gardner, jonka paikan jo vuonna 1981 otti Vic Mastrianni. Al Garth siirtyi Pure Prairie Leagueen ja myöhemmin jopa The Eaglesiin. Vuosina 1980 ja 1981 yhtyeeltä ilmestyivät albumit Make A Little Magic ja Jealousy. Edellisen nimikappale edusti yhteistyötä Nicolette Larsonin kanssa ja se saavutti poplistalla sijan 25. Vuonna 1982 yhtye palasi countryjuurilleen ja otti jälleen käyttöön originaalin nimensä. Hannawsta, Faddenista, McEuenista ja Jimmy Ibbotsonista muodostunut kokoonpano levytti Nashvillessa albumin Let's Go, jolta poimittu single Dance Little Jean oli top ten -menestys. Vuonna 1983 Carpenter teki paluun yhtyeeseen ja seuraavana vuonna julkaistu albumi Plain Dirt Fashion sisälsi yhtyeen ensimmäisen listakärkeen nousseen singlen Long Hard Road (The Sharecropper's Dream). Countrylistalla listakärkeen nousivat myös vuonna 1985 ilmestynyt Modern Day Romance ja kahta vuotta myöhemmin julkaistu Fishin' in the Dark. Kappaleista jälkimmäinen oli yhtyeen kaikkien aikojen suurin menestys siitäkin huolimatta, ettei se saavuttanut lainkaan listasijoitusta poplistalla. Vuonna 2014 kappale oli myynyt platinaa. Nitty Gritty Dirt Bandin vuoden 1986 menestyssinglejä olivat Home Again in My Heart, Partners, Brothers and Friends ja Stand a Little Rain. Seuraavana vuonna menestyivät pikkulevyt Fire in the Sky, Baby's Got a Hold on Me ja Oh What a Love, joista keskimmäinen nousi listaykköseksi. Hitit jatkuivat vuonna 1988 ilmestyneillä singleillä Working Man (Nowhere to Go) ja I've Been Looking ja seuraavana vuonna julkaistuilla pikkulevyillä Down That Road Tonight ja When It's Gone. Yhtyeen Denverissä, Coloradossa soittamassa 20-vuotisjuhlakonsertissa vierailivat esimerkiksi Emmylou Harris ja John Prine. Loppuvuodesta 1986 John McEuen jätti yhtyeen. Hänen paikkansa otti aikaisemmin The Eaglesiin kuulunut Bernie Leadon, joka vaikutti yhtyeessä vuosina 1987-88. Albumi Hold On, joka oli järjestyksessään yhtyeen 19., sisälsi listakärkeen nousseet singlet Fishin' in the Dark ja Baby's Got a Hold on Me. Yhtye esiintyi Today Showssa ja Tonight Showssa samalla viikolla ja konsertoi Euroopassa. Vuoden 1989 aikana yhtye levytti Nashvillessa Will the Circle Be Unbroken Volume Twon. Sille osallistui useita jo vuonna 1972 ilmestyneellä albumilla mukana olleita artisteja. Lisäksi levytykseen ottivat osaa esimerkiksi Johnny Cash, Emmylou Harris Levon Helm, John Hiatt, Bruce Hornsby sekä The Byrdsin Roger McGuinn ja Chris Hillman. Hannan, Faddenin, Ibbotsonin ja Carpenterin muodostama Nitty Gritty Bandin kokoonpano konsertoi Venäjällä, Kanadassa, ja Japanissa. Yhtyeen Red Deerissa, Albertassa soittama 25-vuotisjuhakonsertti julkaistiin T-Bone Burnettin tuottamana albumina Live Two Five. Vuonna 1992 Nitty Gritty Dirt Band teki yhteistyötä irlantilaisyhtye The Chieftainsin kanssa Grammyn voittaneella albumilla Another Country. Luomusoundiaan yhtye esitteli albumilla Acoustic. Se levytti Carla Bonoffin kanssa dueton You Believed in Me ja levytti näkemyksensä Buddy Hollyn Maybe Babysta Deccan julkaisemalle tribuuttialbumille Not Fade Away. Vuonna 1997 ilmestyi Christmas Album ja vuonna 1999 Bang! Bang! Bang! John McEuen palasi yhtyeeseen vuonna 2001. Seuraavana vuonna yhtye juhlisti Will the Circle Be Unbrokenin 30-vuotista olemassaoloa julkaisemalla albumin remasteroidun cd-version. Will the Circle Be Unbroken Volume III oli kokoelma-albumi ja vuonna 2004 ilmestynyt Welcome to Woody Creek uudesta tuotannosta koostunut pitkäsoitto. Samana vuonna country-yhtye Rascal Flatts julkaisi coverversion vuonna 1994 albumilla Acoustic julkaistusta kappaleesta Bless the Broken Road. Biisintekijät Jeff Hanna, Marcus Hummon ja Bobby Boyd voittivat kappaleesta seuraavana vuonna parhaan countrykappaleen Grammyn. Näihin aikoihin Jimmy Ibbotso jätti yhtyeen. Vuonna 2009 ilmestyi uusi albumi Speed of Life. George Massenburgin ja Jon Randall Stewartin tuottama studiolivenä toteutettu pitkäsoitto sisälsi 11 uutta omaa tuotantoa edustavaa raitaa sekä covereina Canned Heatin Going Up the Countryn ja Stealer's Wheelin Stuck in the Middle with Youn. Syyskuussa 2015 Nitty Gritty Dirt Band juhlisti 50-vuotista olemassaoloaan loppuunmyydyllä konsertilla Ryman Teaterissa. Konsertti nauhoitettiin PBS-speciaalia varten ja se nähtiin seuraavan vuoden maaliskuussa. Konsertissa vierailivat esimerkiksi John Prine, Jerry Jeff Walker, Alison Krauss ja Jackson Browne.  Syyskuun lopussa kyseisenä vuonna ilmestyi livecd ja dvd Circlin' Back. John McEuen jätti yhtyeen joulukuussa 2017 50-vuotisjuhlakiertueen päätyttyä ja esiintyy nykyisin sooloartistina. Jim Photoglo aloitti konsertoinnit yhtyeen riveissä vuonna 2016. Toukokuussa 2022 Nitty Gritty Dirt Band julkaisi Bob Dylan-covereista koostuvan albuminsa Dirt Goes Dylan.