Tiistain tukeva:Merkittävä brittiläinen laulaja/lauluntekijä

Yhdeksäs joulukuuta 1950 syntynyt Joan Armatrading on brittiläinen laulaja/lauluntekijä ja kitaristi. Hänen levytysuransa alkoi vuonna 1972 ja tähän mennessä Armatrading on julkaissut 19 studioalbumia ja lisäksi livelevyjä ja kokoelmia. Hän syntyi Karibialla, mutta muutti seitsemän vuoden ikäisenä perheensä kanssa Britanniaan. 14-vuotiaana hän kirjoitti omia kappaleitaan pianolla ja pian tämän jälkeen Armatrading sai ensimmäisen kitaransa, jota hän opetteli soittamaan itsenäisesti. Debyyttikeikkansa hän soitti 16-vuotiaana Birminghamin yliopistossa. Vaikka Armatrading tunsi parhaiten omat kappaleensa, hän esitti coverina veljensä pyynnöstä  Simonin & Garfunkelin Sounds of Silencen. Paikallistasolla Armatrading esitti omia kappaleitaan duona ja soitti clubeissa bassoa ja rytmikitaraa. Vuonna 1968 Armatrading oli mukana eräässä Hair-musikaalin versioista. Kahta vuotta myöhemmin hän tapasi tekstintekijä Pam Nestorin, jonka kanssa hän työsti esikoisalbuminsa Whatever's for Us kappaleet. Cube Records julkaisi kyseisen pitkäsoiton vuonna 1972. Nestor vastasi albumin kappaleiden teksteistä kolmea lukuun ottamatta ja Armatrading kaikesta muusta. Yhteistyö loppui, sillä Cube piti Armatradingia kaksikosta hittipotentiaalisempana ja 28. marraskuuta 1972 Armatrading esiintyi John Peelin BBC Radio Onella. Hän säesti itseään sekä kitaralla että pianolla. Vuonna 1973 julkaistu single Lonely Lady ei menestynyt. Armatrading solmi uuden sopimuksen A&M Recordsin kanssa ja seuraavana vuonna hän esiintyi jälleen John Peelin radio-ohjelmassa. Tällä kertaa häntä säesti trio, jonka tunnetuin muusikko oli kitaristi Snowy White. Vuonna 1975 Armatrading julkaisi uuden levy-yhtiönsä kautta albumin Back in the Night ja teki sen tiimoilta kiertueen kuusihenkisen jazz-popyhtye The Moviesin kanssa. Albumin tuottajana oli Elkie Brooksin aviomies Pete Cage. Glyn Jonesin tuottamasta Joan Armatradingin nimikkoalbumista muodostui suurempi menestys ja se sisälsi top teniin nousseen singlen Love and Affection. Kyseinen albumi yhdisti akustisia elementtejä jazzvaikutteiseen materiaaliin ja mainittu tyylisuunta jatkui seuraavina vuosina ilmestyneillä ja niin ikään Jonesin tuottamilla albumeilla Show Some Emotion ja To the Limit. Kyseiset albumit sisältävät useita Armatradingin livekonserttien keskeisiä kappaleita, joihin lukeutuivat esimerkiksi Willow, Tall in the Shade, Down to Zero ja Kissin' and a Huggin. Näihin aikoihin Armatrading myös kirjoitti ja esitti kappaleen The Flight of the Wild Geese, joka pääsi mukaan vuonna 1978 valmistuneeseen elokuvaan The Wild Geese ja sen soundtrackille. Vuonna 1979 Armatradingilta julkaistiin livelevy Steppin' Out. Vuosien 1972 ja 1976 välillä Armatrading esiintyi John Peelin ohjelmassa kahdeksasti. Hänestä muodostui ensimmäinen tummaihoinen brittiläinen kansainvälistä suosiota saavuttanut naisartisti. Armatrading esiintyi 14. toukokuuta 1977 lähetetyssä Saturday Night Liven jaksossa. Vuonna 1980 Armatrading muutti voimakkaasti tyyliään julkaisemalla kovemman popalbumin Me Myself I. Sen tuottajana oli Blondien kanssa yhteistyötä tehnyt Richard Gottehrer. Pitkäsoitosta muodostui Armatradingin suurin menestys sekä Britanniassa että  Yhdysvalloissa ja kotimaassa sen nimikappaleesta tuli artistin toinen top 40-menestys. Samana vuonna Armatrading esiintyi Rockpalastissa. Edelliisen albumin poptyyli yhdistettynä syntetisaattoreihin oli hallitseva Armatradingin seuraavilla albumeilla, vuonna 1981 julkaistulla pitkäsoitolla Walk Under Ladders ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä albumilla The Key.  Kaikki kolme albumia nousivat Britanniassa top teniin ja niistä viimeksi mainittu sisälsi sijalle 11. nousseen singlen Drop the Pilot. Vuonna 1983 A&M julkaisi artistilta myös kokoelma-albumin Track Record. Vuonna 1985 ilmestynyt albumi Secret Secrets nousi 20 suosituimman joukkoon, mutta ei sisältänyt singlehittejä. Samalla se vahvisti Armatradingin maineen albumiorientoituneena artistina. Seuraavilla albumeillaan Sleight Out of Hand (1986), The Shouting Stage (1988) ja Hearts and Flowers (1990) Armatrading oli myös tuottajana. Kyseiset pitkäsoitot nousivat Britanniassa top 40:ään, mutta eivät olleet edeltäjiensä veroisia menestyksiä. Eräs Shouting Stage-kiertueen konserteista nähtiin myös tv:ssä. Vuonna 1992 ilmestynyt Square the Circle jäi artistin viimeiseksi A&M:lle työstämäksi albumiksi. Sen seuraajan, vuonna 1995 ilmestyneen pitkäsoitonWhat's Inside julkaisijana oli RCA. Armatradingin seuraava albumi Lovers Speak julkaistiin vasta vuonna 2003 ja sitä seurasi kyseisen albumin tiimoilta tehdyltä kiertueelta julkaistu livelevy All The Way from America. Armatradingin vuonna 2007 ilmestynyt albumi Into the Blues debytoi Billboardin blueslistan kärjessä. Kyseessä oli ensi kerta kun brittiläinen naisartisti ylsi kyseiseen sijoitukseen. Albumi oli myös ehdolla Grammyn vastaanottajaksi. Vuonna 2007 Armatrading esiintyi sarjassa Live from Abbey Road. Vuonna 2008 hän osallistui Cyndi Lauperin mainitun vuoden True Colours-kiertueelle. Maaliskuun lopussa 2010 ilmestyi uusi albumi This Charming Life, joka debytoi neljäntenä folkalbumilistalla. Sen tiimoilta tehdyn kiertueen konsertti Lontoon Royal Albert Hallissa huhtikuussa 2009 julkaistiin sekä cd:nä että dvd:nä helmikuussa 2011. Mukana oli myös kaksi livebiisiä Coloradosta. Seuraava studioalbumi Starlight ilmestyi seuraavana vuonna. 2014-2015 oli vuorossa viimeinen suuri kiertue Me Myself I, jolla Armatrading esiintyi soolona. Siltä julkaistu cd/dvd Me Myself I World Tour ilmestyi seuraavana vuonna. Samana vuonna tuottaja Phylliia Lloyd pyysi Armatradingiä kirjoitamaan musiikin naisten työstämään versioon Shakespearen Tempestistä. Digialbumina ilmestyi Tempest Songs. Toukokuussa 2018 julkaistiin Armatradingin ensimmäinen BMG:n julkaisema albumi Not Too Far Away. Sen seuraaja Consequences oli vuorossa kesäkuussa 2021. Vuonna 2022 ilmestyi konserttitaltiointi Live at Asylum Chapel sekä Armatradingin valikoiduista lauluteksteistä koostettu kirja The Weakness in Me, jolla artisti juhlisti 50-vuotista uraansa. Samaisena vuonna Armatrading sävelsi ensimmäisen klassisen työnsä Symphony Number One, jonka Chineke! Orchestra esitti Southbankissa, Lontoossa 24. marraskuuta 2023.