Helmikuussa 1968 ilmestynyt The
Beat Goes On on yhdysvaltalaisen psykedeelisen rockyhtyeen Vanilla
Fudgen toinen studioalbumi. Toisin kuin kaikki muut yhtyeen pitkäsoitot,
se ei sisällä varsinaisia oikeita kappaleita. Kyseessä on pikemminkin
äänikollaasi, jossa käydään lyhyesti läpi koko musiikin siihenastinen
historia höystettynä esimerkiksi maailmanjohtajien puheäänillä. Kyseinen
Voices in Time on hieman yli kahdeksan minuutin kestossaan albumin
toiseksi pisin. Yhtyeen jäsenten, eli kitaristi Vinnie Martellin,
basisti Tim Bogertin, rumpali Carmine Appicen ja kosketinsoittaja Mark
Steinin omilla osuuksilla ryyditetty Merchant/The Game is Over kestää
miltei yhdeksän minuuttia. Beethovenilta Vanilla Fudge versioi Für
Eliseä ja Moonlight Sonataa reilun kuuden ja puolen minuutin verran.
1900-luvun musiikista yhtye coveroi reilun puolentoista minuutin
Beatles-medleyn lisäksi esimerkiksi Cole Porteria. Sonny Bonon käsialaa
oleva albumin nimikappale on sekin kestoltaan lähes kaksiminuuttinen.The Beat Goes Onin vuonna 2000 ilmestyneen cd-version kansiteksteissä yhtye
mainitsee albumin olleen melko pitkälle tuottajansa George "Shadow"
Mortonin koseptialbumi ilman yhtyeen omaa merkittävää panosta ja se
epäonnistuikin tuottajan työskentelyn osalta. The Beat Goes Onia seurannut
kolmas Vanilla Fudgen albumi Near the Beginning oli yhtyen viimeinen
Mortonin kanssa työstämä. Vaikka yhtye itse suhtautui kakkosalbumiinsa
varauksellisesti, siitä muodostui kohtuullinen myyntimenestys, sillä pitkäsoitto
saavutti Billboardin listalla parhaimmillaan sijan 17. Yhtyeen
edellisenä vuonna julkaistu esikoisalbumi oli menestynyt vielä paremmin
ollen Billboardin listalla parhaimmillaan kuudentena. Vanilla Fudgen
versiota The Beat Goes On - pitkäsoiton nimikappaleesta hyödynnettiin Pop
Chronicles- musiikkidokumentissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti