Lauantain pitkä:The Policen kitaristi ja paljon muuta

31. joulukuuta 1942 syntynyt Andrew James Summers, joka tunnetaan taiteilijanimellään Andy Summers, on englantilaiskitaristi, joka identifioituu ensisijaisesti The Policen keppimieheksi. Lisäksi hän on julkaissut sooloalbumeita, säveltänyt elokuvamusiikkia ja pitänyt valokuvanäyttelyitään gallerioissa. Summers syntyi Lancashiren Poulton-le-Fyldessä. Summersin lapsuusaikana hänen perheensä muutti Bournemouthiin Dorsetissa, Britanniassa. Summersin opiskeltua pianon soittoa useiden vuosien ajan hänen instrumentikseen vaihtui kitara 13 vuoden ikäisenä. 16-vuotiaana Summers soitti paikallisissa clubeissa ja kolme vuotta myöhemmin hän oli muuttanut Lontooseen perustamaan Zoot Moneyn kanssa yhtyettä Zoot Money's Big Roll Band. Summersin ura ammattimuusikkona alkoi 60-luvun puolivälissä juuri kyseisessä rhythm and blues-yhtyeessä, josta hän siirtyi psykedeelistä rockia edustaneeseen yhtyeeseen Dantalian's Chariot. Kun kyseinen yhtye lopetti toimintansa, Summers liittyi kolmeksi kuukaudeksi yhtyeeseen The Soft Machine, jonka kanssa hän teki kiertueen Yhdysvalloissa. Vuonna 1968 Andy Summers oli Eric Burdon and the Animalsin jäsen. Hän osallistui yhtyeen viimeisen pitkäsoiton Love Is levytykseen. Se sisältää muun muassa näkemyksen Traffic-yhtyeen kappaleesta Coloured Rain, jota ryyditettiin Summersin hieman yli neljäminuuttisella kitarasoololla. Love Isiltä löytyy myös uusi versio Dantalian's Chariotin singlekappaleesta Madman Running through the Fields.  Summers asui viisi vuotta Los Angelesissa ja opiskeli klassisen kitaran soittoa ja säveltämistä Kalifornian State-yliopistossa Northridgessä ja palasi sen jälkeen Lontooseen yhdysvaltalaisen tyttöystävänsä Kate Lunkenin kanssa. Lontoossa Summers keikkaili ja levytti esimerkiksi Kevin Coynen, Jon Lordin ja Joan Armatradingin kanssa. Lokakuussa 1976 hän osallistui Mike Oldfieldin Tubular Bellsin orkestraatioversion esitykseen. Vuonna 1977 progerockyhtye Gongin basistina vaikuttanut Mike Howlett pyysi Summersia liittymään yhtyeeseensä Strontium 90. Tulevien The Police-yhtyekumppanien Stingin ja Stewart Copelandin tarjous vaikutti vielä kiinnostavammalta. Summers korvasi The Policen originaalina kitaristina vaikuttaneen Henry Padovanin. Hän saavutti yhtyeessä kansainvälistä mainetta. The Police nousi aluksi esiin osana Lontoon punkskeneä. Yhtyeen hiteistä mainittakoon Roxanne, Message in a Bottle, Don't Stand So Close to Me, Every Little Thing She Does Is Magic ja Every Breath You Take. The Policessa vaikutusaikanaan Summers voitti kahdesti parhaan instrumentaalikappaleen Grammyn. Vuonna 1979 hän vastaanotti sen kappaleella Reggatta de Blanc, joka edusti yhteistyötä Stingin ja Copelandin kanssa ja seuraavana vuonna omalla sävellyksellään Behind My Camel. Vaikka Sting oli yhtyeen leadvokalisti, toimi myös Summers solistina tietyillä kappaleilla, kuten vuoden 1978 tuotantoa edustavalla Be My Girl/Sallylla, vuonna 1980 julkaistulla kappaleella Friends sekä vuoden 1983 tuotantoa edustavilla raidoilla Mother ja Someone to Talk to. Muista Summersin keskeisistä sävellyksistä The Omegaman olisi ollut tarjolla The Policen vuoden 1981 albumin Ghost in the Machine ensimmäiseksi singlekappaleeksi ja parhaimmistoon lukeutuu lisäksi samana vuonna ilmestynyt Shambelle. Vuoden 1983 satoa edustavat Once Upon a Daydream ja Murder by Numbers olivat molemmat yhteistyötä Stingin kanssa. The Police lopetti toimintansa alkuvuodesta 1984 seitsemän vuoden ja 80 miljoonan myydyn albumin jälkeen. Summers vastasi Every Breath You Taken kitarariffistä, vaikkei hän vastaanottanut siitä kirjoituskrediittiä. Kappale nauhoitettiin yhdellä otolla vuoden 1961 Fender Stratocasterilla Synchonicity-albumin äänityksissä. Every Breath You Take oli listaykkösenä kahden kuukauden ajan. Sting voitti sillä vuoden kappaleen Grammyn ja The Police vuoden parhaan popesityksen Grammyn. Every Breath You Taken nauhoituksia Summers valottaa vuonna 2006 ilmestyneessä elämäkertateoksessaan One Train Later. Summersin soolouraan on kuulunut kiertueita, levytyksiä ja elokuvia, kuten 2010, Down and Out in Beverly Hills, The Wild Life at Bernie's, kirjoja ja valokuvanäyttelyitä. Summersin vuonna 1987 ilmestynyt esikoissooloalbumi XYZ on hänen soololevyistään ainoa, joka ei sisälllä instrumentaalimusiikkia. Vaikka mukana oli myös popmateriaalia, kuten singlekappale Love is the Strangest Way, Summersin debyyttisoolo ei noussut listoille ja hän siirtyi MCA Recordsilta Private Musicin artistiksi. Kyseisellä levy-yhtiöllä Summers sai toteuttaa kokeellisempaa soundia. Vuonna 1987 Sting pyysi Summersia kitaristiksi kakkossooloalbumilleen Nothing Like the Sun. Vastaavasti Sting vieraili basistina Summersin vuoden 1990 pitkäsoitolla Charming Snakes. Vuonna 1999 Summers julkaisi Thelonious Monkille tribuuttialbumin nimeltä Green Chimneys. Sillä Sting vieraili solistina kappaleessa Round Midnight. 90-luvun puolivälissä Summers palasi rockorientoituneempaan soundiin albumeilla Synesthesia (1995) ja Last Dance of Mr X (1997). Niiden jälkeen hän levytti sarjan jazzalbumeita. Vuosien mittaan Summers on tehnyt musiikillista yhteistyötä useiden kitaristien kanssa. Esimerkiksi King Crimsonin Robert Frippin kanssa hän on levyttänyt kaksi yhteistä albumia; vuonna 1982 ilmestynyt I Advanced Masked ja kahta vuotta myöhemmin julkaistu Bewitched. Hän on levyttänyt myös John Etheridgen, Victor Biglionen ja Benjamin Verderyn kanssa. Joulukuussa 2004 Summers ja Copeland vierailivat Incubuksen konsertissa Los Angelesissa esittäen Roxannen ja Message in a Bottlen. Maaliskuussa 2005 Summers teki debyyttiesityksensä Carnegie Hallissa. Kyseessä oli hänen Verderyn kanssa säveltämänsä konserton Dark Florescence. Britannian Mojo valitsi Summersin vuonna 2006 ilmestyneen elämäkerran One Train Later vuoden musiikkikirjaksi. Sen pohjalta työstettiin vuonna 2012 dokumentti Can't Stand Losing You:Surviving the Police. Se julkaistiin dvd:nä heinäkuussa 2015 yhdessä uuden cd:n Metal Dog kanssa. Vuoden 2007 Grammy Awardseissa The Police esitti Roxannen ja ilmoitti tekevänsä paluukiertueen. Se alkoi Vancouverista, Kanadasta 28. toukokuuta 2007 ja jatkui kyseisen vuoden elokuuhun. Kyseisestä kiertueesta tuli kaikkien aikojen kolmanneksi suurin. Elokuussa 2013 Summers ilmoitti perustaneensa uuden yhtyeen Circa Zero The Rescues-yhtyeen Rob Gilesin kanssa. Myös rumpali Emmanuelle Caplette kuului yhtyeen originaalikokoonpanoon. Debyttikeikkansa Circa Zero soitti 25. heinäkuuta 2013 Los Angelesin El Rei Theatressa. Yhtyeen esikoisalbumi Circus Hero ilmestyi 25. maaliskuuta 2014. Siltä poimittu single Levitation saavutti Japanissa sijan 36. Maaliskuussa 2017 Summers ilmoitti perustaneensa The Police-tribuuttiyhtyeen Call the Police kahden  brasilialaismuusikon, basisti/solisti Rodrigo Santosin ja rumpali Joao Baronen kanssa. Se aloitti tekemällä seitsemästä keikasta koostuneen kiertueen Etelä-Amerikassa  perustamisvuonnaan maaliskuun lopusta huhtikuun puoliväliin.